Venni ja Iivo vauhdissa

Vuosi 2010 pikakelauksella

2011-01-06T15:11:00.003+02:00

Koska ruuhkavuodet rysähtivät päälle kunnolla, perhe-elämän dokumentoinnista puuttuu kokonainen vuosi. Paitsi ei sittenkään - olen nimittäin jorissut perheasioita varsin ahkerasti Facebookissa, kuten kunnon nykyäidin tietysti kuuluukin ;) Siirrän nuo lapsi- ja perheaiheiset statukset tänne ihan vaikka lasten tulevia elämäkertojakin ajatellen.

Järjestys on tietysti takaperoinen, mutta niinhän se blogeissa tuppaa olemaan.

30.12.
"Äiti, minä katson ensin vähän Feisbuuksia." Iivo 2v

29.12.
Lapsen vakuutuskorvaushakemuksen täyttäminen on aika ...hm, valaisevaa. Vakuutuksesta on ollut lievästi sanottuna kannattavaa maksaa, ihan näillä pienillä perustaudeillakin (ja tämä ei ole maksettu mainos vaan ikävä kyllä ihan realismia).

21.12.
"Minä osaan jo, ITTE!" sanoi kaksvee, nappasi mailan käteensä ja ...luisteli monta metriä! Tai no, "luisteli", mutta pysyi pystyssä kuitenkin. "Mä olen Ässä!"

Joulutouhuja

20.12.
Kellään ei voi olla niin siistiä kuin meillä seuraavan puoli tuntia ennen kuin lapset tulevat kotiin.

18.12.
Tänään lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, bebeleivoksia, kakkua, joululahjoja, ikkunoiden pesua, joulukuusi... Ja tietysti tämäkin: yksi pikkupotilas lääkäriin.

7.12.
Venni halusi, että laulaisin "jouluteelaulun". Hetki piti miettiä. Arvaatko?
(Vast. Sydämeeni joulun teen)

30.11.
Kaksveen toivelista joulupukille: "Kone, kone, kone, kone." Viisvee kieltaytyi kirjoittamasta, koska "mun tulee ikava sita kirjetta, jos se lahetetaan Korvatunturille".

28.11.
Toivoin alkusyksystä, et lapset säästyis perinteiseltä tautikierteeltä. Unohdin toivoa, että itsekin säästyisin. Prkl.

23.11.
Tein heräteostoja: moottorisaha ja rummut. Vielä pitäis keksiä, millä roudaan ne Helsingistä Poriin.

19.11.
on sairaanhoitaja...

18.11.
"Lällyä ku vauvanteko", kommentoi viisvuotias tietskapeliä. Hmm...

11.11.
Kuopus, 2, purki lattialle lego-joulukalenterin koko sisallon ja julisti: "Tuli joulu."

2.11.
Kaksvee kantoi mulle mun käsilaukun ja ilmoitti: "Äiti luottokorttia tarvii mää"

1.11.
Onko olemassa lihapullakeittoa? Viisvee väitti kivenkovaa syöneensä sitä päiväkodissa ja tilas kotiin kans samaa kamaa. Viilaako se mua linssiin (taas)? :D

Äiti yksin reissussa

30.10.
selvisinpäs kotio aseineni. Ja olin ainakin hetken ajan lasten silmissä huippuäiti :) (kasvatusoppaissa ei tosin puhuta mitään pyssyjen kehittävästä vaikutuksesta, miksiköhän?)

29.10.
Mitä opin tänään: lentokentällä eteneminen hidastuu, jos pakkaa laukkuun kaksi pistoolia.

1.10.
Mistä sais kaksvuotiaalle oikeat työmiehen vaatteet (ei mitään pilipalipuuhapetepukua, vaan jonku kunnollisemman)? Nettikauppavinkkiä, anyone?

Yhdistyksen mökkireissu Tammen tilalle

26.9.
piipahti mökkeilemässä 50 kaverin kanssa. Aivan mahtavaa! Tää tais olla pitkän perinteen aloitusreissu, eiks je?

24.9.
Äiti, mitä siemeniä tässä hampurilaisen päällä on? Kasvaako niistä uusia hampurilaisia?

18.9.
"Onko possu lihaa vai kanaa?", "Syödäänkö me joskus myös ihmisen lihaa?", "Onko kurkku kasvi vai eläin?" ...vielä riittää kysymyksiä, joihin äiti osaa vastata :)

17.9.
on ollut tänään pyhmä, ihana, paskapää, rakas, pyllyäiti, ikioma, epäreilu ja vielä kaikkein paras. Ei käy ykstoikkoiseksi.

15.9.
Partasen vaatehtimo piti tänään pekkaspäivän, mutta huomenna jatkuu urakointi liukuhihnalla. Lapsityövoimaa hyödynnetään työnjohdollisessa roolissa. Pitää hyrskyttää ompelukonetta niin kauan kuin tenavat vielä kehtaa noita käyttää (eli ei kovin kauan?).

8.9.
Lukutaitopäivän kunniaksi Venni ilmoitti eilen: "Äiti, haluan opetella lukemaan." Tänä aamuna sälli tavasi mun vanhasta aapisesta "u-i ui, a-i ai". On se luonnonlahjakkuus...
(Jussi muutaman päivän reissussa, toim. huom.)

20.8.
Mikään ei taida nollata kiireistä viikkoa yhtä tehokkaasti kuin asfalttiliiduilla sekoilu tenavaseurueessa. No joo, lasi punaista auttaa myös ;)

Päiväkotiralli alkaa

19.8.
Ruuhkavuodet. Siinäpä kiteytyy näppärästi koko elämä juuri nyt.

17.8.
Venni päiväkodissa, 1. päivän jälkeen: "Äiti, koska minulla oikein on lomaa?". 2. päivän jälkeen: "Isi, voisin vaikka muuttaa sinne päiväkotiin, kun siellä on niin hyvää ruokaakin." Pojan fiilikset siis noususuuntaiset, vai mitä? (Mulle jäi kyllä trauma - onko mun ruuat noin pahoja? ;)

16.8.
Nyt alkaa päiväkotiralli. Uh...

9.8.
Ah, ihanaa: esikoinen siirtyi kunnon kirjoihin. Mahtavaa lukea Potteria niiden puhkikaluttujen kuvakirjojen sijaan. "Äiti, en mä tartte enää kuvia. Mä näen ne jutut tässä mun edessä."

7.8.
Huippusuloisen kummityttöni Unna Sofian ristiäiset juhlittu

Kakkosauto oli pakko hankkia

1.7.
Jos ajattelee ostavansa auton summalla äks ja sitten käyttääkin paljon vähemmän, eikö erotus ole ikään kuin säästöjä? Ja vielä erityisesti säästöjä kaikkeen mukavaan? (siitäkin huolimatta, että summa äks ei ehkä koskaan ollut perheen tileillä :)

23.6.
Lääkärikammoinen poika selvis sairaalareissusta ihan hienosti. Äiti sai kyllä trauman.

18.6.
Mitä olikaan venyvä ja vanuva lasten nukutus perjantai-iltaisin ennen Facebookia?! Täällähän käydään niin hilpeitä keskusteluja, että bilemenotkin kalpenee ;)

18.6.
Kellään nurkissa ylimääräistä lasten ammetta, sellaista perusmallin muovista? Meidän saunareissuilla tarvitaan jo rauhanturvajoukkoja, kun kaks kollia jakaa yhden ammeen...

16.6.
Yks vauva olis tulossa kylään ja siihen liittyen tajusin, että ei meillä ole enää oikein mitään vauvakamoja talossa. Nyyh, mun vauvat on jo isoja... (vaikka onhan siinä puolensa ;)

15.6.
Huomenna leikataan toisen tenavan tukka ja viikon päästä toisen kieli. Veikkaan, että molempia itken yhtä vuolaasti...

14.6.
Loma alkoi, mitäs keksis... No, tietty sekoamaan alennusmyynteihin ja kirppareille! Ostin mm. neljät (!) housut Vennille ja jotain itsellenikin. Viime shoppailusta onkin jo kuukausia...

Kummityttö Unna!

13.6.
tapasi kummityttönsä, ikää 2 vrk. Ihana!

Muutto uuteen kotiin

25.5.
Hetivalmis kiuas onkin valmis vasta pitkähkön hetken päästä. Pitäiskö taas lukea ohjeita eikä arvailla?

24.5.
Jännittävä päivä uudessa kodissa. Miten sais hellan päälle? Mikä täällä piipittää? Siirrettäiskö takkaa vai sohvaa? Montako nappulaa pitää painaa, että saa yhden valon sammutettua? Mikä täällä taas piipittää? Missä on mun roinat?!?!

23.5.
Hei me muutettiin - iso kiitos kaikille asiaan sekaantuneille! Ny on pelkkä varastokin isompi kuin mun ja Jussin eka yhteinen koti eli jospa täällä mahduttais elelemään hetkinen :)

22.5.
Viimeinen yö tässä kämpässä. Tupareita jo kovasti suunnitellaan eli muutto rullaa mahtavasti! 19.5. Tänään olin tehokas. Vanhalla kämpällä pakkasin (lue: hengasin lasten ja naapureiden kanssa pihalla) ja uudella kämpällä purin (lue: hengasin lasten ja tulevien naapureiden kanssa pihalla).

18.5.
Mahtava juttu: saatiin sittenkin pojat tuttuun päiväkotiin ja vielä samaan ryhmään JA tutulle hoitajalle. Jeejeejeejeeeeee!

Äiti kielikurssilla Englannissa

17.5.
Ihana olla kotona! Lapsetkin on supersöpöläisiä, eikä yhtään kiukkuisia, vaikka epäilin, et protestoisivat eroa näin jälkikäteen. Kaiken lisäksi muutto saatiin alkuun etuajassa, jei!

13.5.
feeling guilty for not being with my kids for almost two weeks now... :( Well, two nights to go, that'll go quickly, don't you think?

10.5.
Pk-paikat muksuille syksyksi! Kivi putosi sydämeltäni... Paitsi et lievästi ketuttaa, kun pitää vissiin kakkosauto hommata.

9.5.
celebrated Mother's Day without the kids :( Nevertheless, quite a nice day. Lovely Sunday carvery in a pub called Ye Olde Starre Inne and afternoon tea in a cafe where the tea was served in silver pots.

20.4.
Pronssihääpäivä!

Iivo 2 ja Venni 5 vuotta

18.3.
Nyt pitäis lopultakin ideoida viikonlopun juhlallisuuksiin menu. Tähän mennessä on ehdotettu Hello Kitty jogurttia ja muumien uimahuoneen muotoista kakkua. Mitäs muuta vois kaksipäiväisillä tuplasynttäreillä tarjota? :)

17.3.
Nukahdin istuessani lastenhuoneen lattialla lego kädessä. Taitaa olla aika mennä ihan oikeasti nukkumaan.

16.3.
Jos joku katsoo asuntoa tunnin ja vartin, eikö se ole aika pitkään? Luulin jo, että muuttivat saman tien sisään...

14.3.
Kolmas siivouspäivä tällä viikolla. Jos tätä jatkuu vielä kuukausia... :/

12.3.
Venni on viis vee

Päpsi-pupu muutti meille

6.3.
odottaa perheenlisäystä jo aika malttamattomana. Äitiyspakkaus haettiin tänään :)

3.3.
Myydään: pt-puolisko Tuulikylästä, 3mh+oh+k+khh+s, rv 2008, 108 m3 + 40 m3 terassi, lisäksi vielä autokatos ja lämmin varasto. Kaupan päälle mahtavat naapurit! :)

1.3.
Nyt sais jo korvatulehdukset riittää tässä perheessä, kiitos vaan.

26.2.
Mitähän sitä oikein tuli tehtyä... Hui.

23.2.
tuntee taas nahoissaan (ja silmäpusseissaan), mitä ruuhkavuodet tarkoittaa...

15.2.
testaa, kumpi on haastavampi työskentelyolosuhde: koti kera kahden tenavan vai kymmenien aikuisten avokonttori. Arvaatteko kumpi johtaa?

14.2.
Joku lahjoitti meidän keräykseen mm. 12 poikien talvihaalaria! Me nähtiin äsken meidän pupuvauva! Iltapäivällä laskiaispullaa yhdistyksen pulkkakemuissa! Ja ystävänpäiväkin vielä! Kaiken kivan keskellä yks pieni duuniasioiden synnyttämä vatsahaavahermoromahdus ei tunnu missään... :)

10.2.
Äiti, milloin mä oikein pääsen taas kokoukseen? nurisi 4vee tänään. Äidin poika :D

10.2.
Viikonloppuna mennään katsomaan kanivauvaa, joka saattaa muuttaa meille <3

Kummipoika Armas!

24.1.
Kummipojasta tuli Armas Þór Guðjónsson <3

Thaimaassa lomalla

23.1.
Terveisiä Thaimaasta! :) Paluu aiheutti ainakin palelua ja aamu-unettomuutta... Ja jep: oli mahtava reissu!

5.1.
Piti pakata yhden reissun kamat, mut nyt kamoja pitääkin kasata neljät. Voi pee ja toinen pee. Hoitaiskohan muuttofirmat myös lomalähtöjä?

2.1.
Nyt on kyllä jo liian kylmä. Hampaat irtoo ikenistä ja varpaat on kainaloihin asti siniset...

Uusi vuosi - uutta blogi-innostusta?

2011-01-02T13:36:00.011+02:00

Iivo harjoittelee värejä.
Ä: Minkä värinen on mummin takki?
I: Punainen.
Ä: Minkä värinen sun paitasi on?
I: ...3D?

Iivolla on nyt myös mielikuvituskaveri. Sen nimi on Mutsi. Mutsi on kolmevuotias, käy koulua ja ajaa omalla autolla.
"Äiti, Mutsi on mun paras kaveri."

Vennin mielikuvituskaveri Iivi on ollut epäsäännöllisesti mukana kuvioissa kesästä lähtien. Iivi on välillä kuusi-, välillä seitsemänvuotias ja tulee yleensä yksin bussilla meille yökylään.

Kuva ja videot Yyteristä, missä kävimme lasten kanssa pulkkailemassa.

Lunta ja pakkasta!

2010-01-03T17:46:00.004+02:00

Talvikelit ovat olleet upeita. Kerrankin jo ennen joulua päästiin kunnolla lumileikkien makuun, eikä loskapäiviä ole tainnut olla kuin yksi ainoa. Välillä parinkympin pakkanen on hiukan hillinnyt menoa pihalla, mutta lähes joka päivä on silti oltu ulkona urakalla.

Venni sai sukulaisilta isommat sukset ja kaupasta vielä minisukset. Molemmat pojat ovat kuluttaneet lisäksi pulkkia, kelkkoja ja liukureita. Vain luistelu on jäänyt vähemmälle, ehkä siksi, että pulkkamäki on houkutellut toistaiseksi enemmän.

Perheen vesipetoja hemmoteltiin joulupaketeista paljastuneilla vesileluilla ja kameralla, jolla voi kuvata myös veden alla. Toistaiseksi kameraa on testattu vasta ammeessa (kuva Iivosta ohessa!), missä Iivo muuten viihtyy edelleen jopa kaksi kertaa päivässä. Luultavasti kamera pääsee tosi ahkeraan myös käyttöön erinäisissä altaissa ja luonnonvesissä.

Vuodenvaihteen vietimme ystäväperheen kera: "raketoitiin" (Vennin termi), poltettiin tähtisadetikkuja, valettiin tinaa, leikittiin ja mässäiltiin. Pojat jaksoivat valvoa peräti yhteentoista ilman rähinää - mutta olivatkin sitten niin uupuneita, ettei keskiyön valtava pauke herättänyt kumpaakaan.

Joulun illuusio

2010-01-03T17:43:00.004+02:00

Ä: Katso Venni, joulupukki tulee!
V katsoo ikkunasta: Sillä on meidän pulkka.

V: Sillä joulupukilla oli kyllä tekovaatteet.
Ä: Miten niin?
V: Parta ainakin oli hatussa kiinni.

V: Äiti, tuleekohan ensi vuonna sama joulupukki kuin nyt?
Ä: Miten niin, eikö se aina ole sama pukki?
V: Sillä oli möreämpi ääni kuin viimeksi.

Jouluateria: molemmat pojat söivät noin kolme päivää pelkkää savukalaa ja perunaa ja SUKLAATA. Ihme etteivät muuttuneet Fazereiksi itsekin.

Joulustressi: erittäin vähäistä, vaikka kyläilijöitä oli hurjat määrät. Venni istui jopa 12 hengen kattauksessa pöydän päässä ihan isäntänä (ei kyllä syönyt juuri muuta kuin oliiveja, mutta istui kuitenkin).

Joululahjat: ihan huippuja. Iivo rakastui ennakoidusti etenkin uusiin siivousvälineisiinsä, Venni ihan kaikkeen. Molemmat rakastivat melkein eniten toisen saamia lahjoja. Ei siis yllätyksiä tällä rintamalla.

Vietimme nyt ensi kertaa koko joulun kotona. Meillä kävi runsaat joukot vieraita Tampereelta, Keravalta ja Turusta, ja se oli tosi mukavaa.

ÄiTIII, äiTIII!

2010-01-03T17:41:00.001+02:00

Iivo on oppinut uusia sanoja ja puhuu taas pykälän verran innokkaammin kuin aiemmin. Tavut ja äänteet menevät kyllä edelleen iloisesti sikin sokin, mutta nyt pikkumies sentään yrittää ja sanoo jotain jopa pyydettäessä. Jonkinlainen harppaus siis.

Iivon sanastoa:

kakka = takka, kakkahätä, pissahätä ja joskus myös karkki
kaakki = karkki
kaaka = kaakao
äiTI, äiTIII = äiti (joskus myös isi!)
ennää = mennään
apuu = apua
auka = auta tai aukaise
anna = anna
ei, eII, ei oo, EI OOO = harvinaisen selvä juttu
mämmää = maitoa, vettä
tättä = tässä (ole hyvä)
mammi = muumi tai mummi
pappu = Puppe (kirjasta) ja peitto
appu = vaippa
tötti = kiitti eli kiitos
maaai = moi
eiei = heihei

Kuvapäivitystä pitkästä aikaa

2009-11-29T22:02:00.011+02:00

Venni Turun Seikkailupuistossa.

Iivo Porin Liikuntamaassa.

Ruska-aika.

Venni ja omatekoiset Wall-E-lasit.

Pojat tykkää kylpeä. Hetkellisesti sopukin säilyy.

Iivo lempipaikallaan keittiötasolla kokkaamassa.

Enon kengät eivät ole ihan vielä sopivat.

Kirje pukille

2009-11-29T09:29:00.004+02:00

Hei!

Mitä kuuluu joulupukki?
Toivoisin: 3 salamakirjaa, 1 radio-ohjattava auto (ei punaista), iso Powerminers-lego missä on kivimonsterihäkki, Wii Sport kakkosen (kun äiti haluaa pelata koripalloa), salamarata.

Venni

Toiveet on siis pistetty jakoon. Hieman on myös toiveiden koko (ja hinta) kasvanut viime vuodesta... Suuria yllätyksiä Vennin haaveet eivät kyllä olleet, ja pukki onkin kertonut, että haaveiden legopaketti ja salamarata eli Cars-autorata on jo pukinsäkkiin pakattu. Äitikin saa Sporttinsa :) Kauko-ohjattava auto oli hieman hämmentävä toive, koska niitä meillä on jo neljä (!!!), mutta kaikkia toiveita ei tietysti ole tarkoituskaan toteuttaa.

Jos pukki vielä miettii, mitä Venni oikein haluaisi, äiti muistuttaa jälleen: jotain pientä kiitos. Meillä on leluja ym. huikeat määrät! Ikihittejä ovat legot sekä kaikki robotti-, dinosaurus-, Cars eli Autot-aiheinen materia. Järkevällä osastolla molemmilla pojilla on yöpukuvajausta. Vennille hankitaan nyt 116-senttisiä vaatteita, Iivolle 92-senttisiä (vaatteita on kyllä runsaasti, erityistä tarvetta ei siis ole sielläkään).

Iivon toiveet jäävät tänä vuonna vielä listaamatta, mutta arvaamalla on helppo päästä aika lähelle totuutta: Iivo toivoo luultavasti kaikkea sitä, mitä Venni saa :) Erityisesti Iivo tykkää kokkailusta, kirjoista, vesileikeistä... Pukilla on hankaluuksia senkin vuoksi, että monet lelut, joista Iivo tykkää, löytyvät jo meiltä. Esimerkiksi nuo kauko-ohjattavat ovat Iivon lemppareita, mutta eiköhän neljä autoa riitä kahdelle pojalle...? Pukinkonttiin on jo pakattu Iivolle oma imuri, hiukan pikkulegoja ja 50 prosentin omistusosuus autorataan.

Ka

2009-11-28T08:26:00.003+02:00

Äiti lukee Iivon kanssa kirjaa.

Ä: Iivo, mikä tämä on?
I: Ka.
Ä: Ei se ole ka, mikä se on?
I: Pa.
Ä: Ei se ole pa, mikä se on?
I: Ma.
Ä: Ei se ole ma, se on kissa. Entä mikäs tämä sitten on?
I: Ka.
(ja tämä jatkuu loputtomasti...)

Iivo 1v 7kk

2009-11-22T13:50:00.003+02:00

Yksivuotias Iivo on varsinainen jääräpää. Hän ei edelleenkään juuri puhu, vaikka osaa aika paljon sanoja. Niitä ei kuitenkaan kannata käyttää, koska viesti menee muutenkin perille. Ja ainakaan silloin Iivo ei sano mitään, kun pyydetään. Vain ”ei oo” on Iivolla aktiivikäytössä. Hän esimerkiksi kirmaa joka aamu suoraan sängystä takan luo tarkistamaan, onko siellä tuli. ”Ei oo”, huomaa Iivo ja levittää kätensä hämmästyneenä.

Veljessuhteiden ja vanhempien hermojen kannalta on haastavaa se, että Iivo ymmärtää periaatteessa ihan kaiken – paitsi silloin kun ei halua ymmärtää. Ei, älä, et saa ovat Iivolle lähinnä kannustusta. Iivo osaa olla myös varsin temperamenttinen ja saattaa reippaasti läimäyttää naamaan, jos joku kehtaa kieltää häneltä jotain kivaa (kuten tavaroiden tiputtelun pyttyyn). Iivo onkin päässyt jo jäähyllekin, tosin se tuntuu olevan hänelle suurinta hupia, onhan kadehdittavan iso velipoikakin siellä vähän väliä.

Jääräpäisyydestä huolimatta Iivo on varsinainen ilopilleri. En edes keksi asiaa, joka olisi Iivolle säännöllisesti hankalaa tai vastenmielistä - no, hampaiden pesusta pitää usein kinastella, mutta nekin kahnaukset ovat tosi pieniä. Iivo on joustava ja sopeutuvainen, eikä koskaan ole pitkävihainen. Pienet kinastelutkin menevät yleensä niin, että toinen osapuoli, esimerkiksi äiti, kinastelee yksinään ja Iivo on naurussasuin tottelematon.

Rakastaa: pesemistä, saunomista, uimista, vettä. Jo pelkkä varomaton ”lämmitettäiskö tänään sauna” -lausahdus saa Iivon kiskomaan välittömästi kaikki vaatteet pois. Tykkää myös kaikenlaisesta auttamisesta, kuten siivoamisesta.
Rakastaa vielä enemmän: lukemista, etenkin luukkukirjoja. Kaikki talon kirjat on luettu satoja kertoja.
Osaa sanoa: ei, emmää, ei oo, anna, mämmää (=mehua / maitoa), äiti, auta, kakka, joo, kaaka (=kaakao), akka (=takka), myömää (=syömään), haukkuu kuin koira, naukuu kuin kissa, kaakattaa kuin kana jne. Käyttää sanoja harvoin.
Lempileikit: kaikki mitä veli tekee, mm. pikkulegot, junat, piirtäminen, pikkuautot, työkaluhommat
Lempiruoka: kaikki. Syö hyvin, reippaasti, itse. Aika usein syö ensin lautasensa tyhjäksi, ottaa kolme kertaa lisää ja lopuksi tyhjentää velipojan lautasen, joka on melkein koskematon. Varma merkki Iivon nälkäisyydestä on muuten se, että hän levittää kaikki kattilat kaapeista lattialle ja jos ei vieläkään viesti mene perille, Iivo vetää aikuisen hellan eteen ja lyö kauhan kouraan.
Vessahommat: kotona aina ilman vaippaa. Välillä muistaa mennä itse potalle, välillä ei. Öisin ja ulkona vaipassa.
Päikkärit: nykyään omassa sängyssä noin 1,5 tuntia. Nukahtaa helposti, kunhan joku istuu vieressä.

p.s. Kesällä murehdin, kun Iivo ei ollut kolmessa kuukaudessa neuvolan mittausten mukaan kasvanut lainkaan. Armoton ruokahalu on antanut merkkejä siitä, että poika on kirinyt kasvua takaisin ja lopulta 1,5-vuotisneuvola todisti asian. Iivon mitat olivat 11 670 g ja 83,5 cm - kolmessa kuukaudessa kasvua tuli siis 700 g ja melkein 6 senttiä! Venni oli samanikäisenä 300 grammaa kevyempi ja sentin pidempi.

Venni 4v 8kk

2009-11-22T13:43:00.003+02:00

Juuri nyt in: värittäminen, tanssiminen ja temput, kaikki dinosauruksiin liittyvä
Lempileikit: legot, seikkailut, merirosvot ja aarteenetsintä, majat, dinosaurukset, kissa, postin jakaminen, Talent-esitykset
Lempiohjelmat: Kimmo Kuu, Talent Suomi, Hauskat kotivideot
Lempikirjat: dinosauruskirjat, pitkät sadut
Kerho: käy tosi mielellään, joskus jopa harmittelee, että ei pääse joka päivä
Puhuu: paljon, välillä powerminers-kieltä (siansaksaa)
Laulaa: ani harvoin, vain omia sanoituksiaan
Syö: huonosti ja vähän, usein kovalla tappelulla
Lempiruoka: tikkuperunat ja vaihtelevasti esim. pinaattikeitto, kalakastike, uunikana. Tosin tyylillä tänään lempiruoka, huomenna inhokki… Oppinut taas syömään satunnaisesti muroja ja jopa puuroa. Syö parhaiten ”leipää ja kaakoaa”, varsinkin jos on ”lempileipää” eli yhtä tiettyä sorttia rieskaa
Aikoo isona: dinosaurustutkijaksi, joka "etsii fossiileja" (edistystä, sillä ennen Vennistä tuli aina ”ei mikään”)
Iivon kanssa: leikkii hiukan, yleensä tappelee. Vuorovaikutus varsin fyysistä.

Venni: Tuleeko unia silloinkin kun ei kukaan ollut nukkumassa?
Ä: ?
Venni: Kun telkkaristakin tulee aina ohjelmia…

Venni: Miks Venlalla on niin paljon huonompi koti kuin meillä?
Äiti: Miten niin? (Huom. Venla asuu seinän takana, identtisessä huoneistossa.)
Venni: Kun siellä on vaan niitä tyttöjen tavaroita.

Venni yökylässä Mummilla: Mummi, nämä lakanat tuoksuvat ihan Keravalta.

V kertoo ohjelmasta: Ja sitten ne meni sivuhissiin…
Äiti: ???
(Selviää, että ohjelmassa hypättiin metroon.)

Vakiotarina, josta on lukemattomia variaatioita:
V: Mulla on muistipallo täällä navassa. Jos se tulee täyteen, mä en muista enää mitään. Mun pitää vaihtaa se mun muistipallo. Äiti, onko sun muistipallossa tilaa?

Syksy tuli ...ja meni!

2009-11-22T13:41:00.001+02:00

Pisin tauko blogin historiassa, epäilen. Pahoittelut! Selityksenä on tietysti töihin paluuni, joka on paitsi haukannut ison osan vapaa-ajasta myös imenyt voimia paljon enemmän kuin arvasinkaan.

Yleisesti syksy on kyllä mennyt meillä hyvin. Lapset eivät ole hirveästi oireilleet enää arkijärjestelyjen muutosta, Mummi-päivät ovat menneet ongelmitta, lapset ovat olleet terveinä ja aikuisetkin enimmäkseen (mitä nyt itse olin juuri jossain taudissa, ehkä jopa possussa).

Perusarkipäivä menee meillä niin, että minä herään aikaisin, yleensä jo ennen kuutta. Alkuun Iivolla oli tapana herätä myös tosi nopeasti sen jälkeen, mutta onneksi hän on nyt oppinut nukkumaan ilman äitiäkin, kahvinkeittimen pörinää kuunnellen.

Molemmat pojat rantautuvat useimmiten yön aikana meidän sänkyymme, eikä meillä ole vielä ollut tarmoa yrittää muuttaa tätä järjestelyä. Iivo on kovin määrätietoinen eikä Vennikään helpolla luovu saavutetuista eduistaan, joten olemme arvelleet, että on helpompi antaa systeemin olla toistaiseksi ennallaan.

Iivo nousee ylös tavallisesti seitsemän nurkilla, joten ainakin hänet ehdin nähdä lyhyesti ennen töihin lähtöä. Venni nousee kerhoaamuja lukuun ottamatta vasta kahdeksan nurkilla, jolloin olen ollut jo tovin töissä. Arkiaamuista meillä vastaakin siis Jussi, jonka työpäivät alkavat vaihtelevasti, mutta ani harvoin ennen yhdeksää.

Mummi tulee meille tarpeen mukaan, joskus koko päiväksi ja joskus vain muutamaksi tunniksi. On uskomattoman hienoa, että lasten hoito järjestyy joustavasti ja muutoksia voi tehdä nopeastikin, tilanteiden mukaan.

Kotiudun töistä yleensä viiteen mennessä, eli aika pitkiä ovat päivät olleet. Illat menevätkin sitten lasten kanssa intensiivisesti – ja älyttömän nopeasti! Ipanat ovat sängyssä yhdeksään mennessä, tosin etenkin Iivon nukahtaminen on venynyt viime aikoina välillä kymmeneenkin. Pitänee miettiä, onko päiväunista syytä kohta nipistää hiukan, ettei yöuni kärsi. Sillä vaikka aikaa lasten kanssa on arkisin suhteellisen vähän, venyvä ja vanuva nukutusoperaatio ei ole mikään nautinto kenellekään…

Venni luovana

2009-09-20T21:44:00.002+03:00

Vennin mielikuvitus on lähtenyt viime viikkoina ihan uuteen lentoon. Eniten se näkyy siinä, että Venni on - ehkä ekaa kertaa elämässään - innostunut tosissaan piirtämisestä ja värittämisestä. Kynäpurkit ovat muuttaneet lähes pysyvästi keittiön pöydälle ja hyvä niin, sillä harrastus on mitä mainioin. Niin ja siis keittiön pöydälle siksi, että siitä Iivo pääsee kyniä levittelemään yhtä helposti kuin poikien matalalta pöydältä. Iivokin on tosin innostunut kovasti piirtämisestä, mutta vielä hauskempaa on tietysti aukaista kaikkien kynien korkit...

Vennin luovuuden kukinta näkyy myös legoleikeissä, jotka ovat jo pitkään olleet Vennille tosi tärkeitä. Tähän asti Venni on kuitenkin leikkinyt valmiiksi kootuilla legohärveleillä, joita on välillä yhdessä pitänyt purkaa ja kasata uudelleen. Nyt Venni on kuitenkin harpannut ohjekirjoista ulos: valmiit vekottimet saavat kyytiä ja tilalle Venni rakentaa toinen toistaan ihmeellisempiä kojeita omasta päästään. Näin niillä legoilla pitääkin leikkiä! Hiukan sääli on tietysti se, että Iivoa ei vieläkään voi päästää mukaan pikkulegoleikkeihin, sillä vaikka tavaroiden syöminen onkin jo enimmäkseen jäänyt, Iivo on legolandiassa todellinen norsu posliinikaupassa... Ja niinpä meidän vanhempien makuuhuone on nyt Vennin puolivirallinen legohuone ja legoja löytyy melkein joka yö lakanoiden välistä :)

Mielikuvituksen lentoa osoittaa kai sekin, että Vennin kanssa voi nykyään lukea "oikeita" kirjoja. Näillä viittaan siis pitkiin tarinoihin, joissa ei välttämättä ole kuvia lainkaan. Parhaillaan luemme Fedja-setää, joka on Vennin mielestä ihan huippu. Ajattelisin, että nyt Venni pystyy jo näkemään tarinan mielessään ilman kuvituksen apua. Tarinoiden maailma laajeni heti kummasti!

Puolikuivaa Iivoa

2009-09-20T21:20:00.002+03:00

Havaitsin äskettäin hämmästyksekseni, että Iivo on salaa oppinut lähes kuivaksi! "Salaa" viittaa siis siihen, että oppiminen on tapahtunut sinä aikana kun olen ollut töissä eli kahden viime viikon mittaan. Ilmeisesti kannatti mennä töihin, kun mummin läsnäolo oli tässä mielessä noin kovin tehokasta ;)

Toki meillä edelleen vaippoja kuluu, mutta iso harppaus on jo otettu. Iivo nimittäin menee nykyään itse vessaan aina hädän tulleen, oli kyseessä sitten iso tai pieni hätä. Ja jos aikuiset eivät ole tarkkana, nuoriherra omatoimi myös sujuvasti istuu itse potalle - tosin housujen laskeminen tuppaa silloin unohtumaan.

Kotioloissa vaipattomuus sujuu siis jo mainiosti! Mummin raporttien mukaan Iivo on pissannut kahden viikon aikana lattialle vain kerran ja silloinkin poika oli puolinukuksissa ja siitä syystä kiukkuinen (=pissasi tahallaan). Ulkona ja unilla Iivolla on edelleen vaipat, mutta jos tätä menoa jatkamme, niistä luopumista voidaan kohta alkaa harjoitella.

Lievä ongelma noissa vessahommissa on se, ettei Iivo edelleenkään puhu. Pieniä vihjeitä on tosin saatu siitäkin, että puhetta alkaisi pian tulla. Ensinnäkin Iivo on mielettömän kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta. Hän myös toistelee kirjoista ainakin eläinten ääniä (muu, mää, öhöh...) ja tapailee hiukan muitakin sanoja. Aktiivikäytössä ei kuitenkaan ole vielä oikein mikään sana, vaikka välillä Iivolta lipsahtaakin ihan selviä sanoja (apua, en, äiti, kukka). Onneksi Iivo saa tahtonsa välitettyä yleensä hienosti pelkän nyökkäilyn avulla, jos keskustelukumppani vain jaksaa kärsivällisesti kysellä. Ja nyökkäilystä pystyy päättelemään, että Iivo ymmärtää uskomattoman paljon puhetta. Kyllä ne tarinat sieltä aikanaan tulevat.

Kolmas uudehko asia Iivon elämässä on Pohjaton Ruokahalu. Ja kun sanon Pohjaton, myös tarkoitan sitä. Iivon keskivertopäivän kuvailu valaissee asiaa parhaiten:

7.00 aamupala: lautasellinen muroja tai jogurttia
9.00 aamupala 2: banaani tai leipä
11.00 lounas: lautasellinen ruokaa
12.oo lounas 2: toinen lautasellinen ruokaa
15.00 välipala: viili, lautasellinen jogurttia tms.
17.00 päivällinen: lautasellinen ruokaa
18.00 päivällinen 2: toinen lautasellinen ruokaa
19.o0 iltapala: lautasellinen puuroa
20.00 iltapala 2: leipä tai jotain muuta pientä

Ja ei, en liioittele yhtään, vaikka tietysti päivissä on vaihteluakin. Keskimäärin Iivo silti syö järkyttäviä määriä! Iivon lautasellinen on sitä paitsi ihan yhtä iso satsi kuin Vennillä tai usein jopa isompi (Vennillä on menossa varsin nirso vaihe.). Lisäksi Iivo voi aterioidensa välilläkin ruinata syötävää (esimerkiksi toisten lautasilta tai kädestä), ja auta armias jos edellisestä ruokailusta ehtii vierähtää liian kauan! Silloin Iivo kantaa esiin lautasen, lusikan, mukin ja patalaput ja lopulta pysäköi itsensä jääkaapin tai uunin eteen kiljahdellen päättäväisesti. Ruokaa-mulle-heti-nyt!

Tuskin maltan odottaa seuraavaa neuvolaa. Jos viimeksi Iivon kasvu oli pyöreä nolla, sen on nyt oltava jotain ihan muuta.

Uudet kuviot

2009-09-20T21:05:00.002+03:00

Nyt meillä eletään jo täyttä päätä uudensorttista arkea. Mummi on hoitanut poikia pari viikkoa, ja puolivahingossa hoitopäivät ovat olleet alusta pitäen aika täysimittaisia, kun sekä äiti että isä ovat olleet kovin täystyöllistettyjä. Vaan hienosti on mennyt!

Ensimmäiset aamulähdöt jännittivät varsinkin minua kovasti, mutta kumpikaan pojista ei järjestänyt protesti-itkuja. Iivon naama venähti vain kerran, kun peräkanaa kotoa häipyivät sekä äiti, isä että Venni (kerhoon). Sekin murhe meni kuitenkin ohi nopeasti.

Ensimmäisten työpäivieni jälkeen Venni kertoi minulle taajaan, kuinka ikävä hänellä oli ollut ja kuinka hän rakastaa minua. Vennin piti myös kuulla usein, että äidilläkin on ollut ikävä (ja kuulemma olisi pitänyt sanoa, että enemmän kuin Iivoa). Tämäkin lievä eroahdistus tasoittui parissa päivässä.

Iivolla pieni levottomuus näkyi yöunissa. Nukkuminen oli tosin levotonta jo ennen uuden arjen alkua, ilmeisesti poskihampaiden puhkeamisen takia (nyt niitä on jo kaksi). Lisälevottomuutta tuli siitä, että Iivo ei ollut tottunut äidin varhaisiin herätyksiin. Muutamana aamuna Iivo ampaisikin ylös jo kuuden jälkeen tai ainakin kitisi levottomana isin iloksi... (Minulla herätyskello soi siis yleensä puoli kuusi, koska tykkään käydä aamulenkilläkin ennen töitä.)

Sekin on uutta, että poikia on ollut tosi vaikea saada pysymään omassa sängyssään läpi yön. Nyt molemmat tepsuttavat viereemme jossain vaiheessa yöllä, eikä mikään maanittelu (lue: lahjonta) ole saanut edes Venniä palaamaan omaan petiin. Merkkejä tilanteen helpottamisesta on onneksi jo havaittavissa, mikä on ihanaa, sillä kyllä 160 senttiä on liian vähän leveyttä neljälle...

Mummin kanssa pojilla on ollut hirveän mukavaa, eikä ilmeisesti edes lievä protestointi ole kohdistunut mummiin tai muutenkaan näkynyt päivisin. Ja kokonaisuudessaan tämä kaikki mietokin "oireilu" on suorastaan hämmästyttävän kevyttä, kun vertaa vaikka siihen, miten haastavaa Venniä oli aikanaan saada kerhoon, päiväkodista puhumattakaan. En edes keksi, miten kummassa voisi uusi arkemme muka paremmin järjestyä kuin nyt!?

Unikeko kerholainen

2009-08-30T21:29:00.007+03:00

Taas pitkä päivitystauko, jonka aikana olemme koko perhe siirtyneet jo syysarkeen. Minä tosin menen töihin vasta viikon päästä ja Mummi muuttaa Poriin huomenissa, mutta lasten arkirutiinit ovat silti olleet syysaikataulussa jo hyvän tovin.

Suurin muutos kesään on Vennin kerhon alkaminen. Venni on siis jälleen kaksi aamupäivää viikossa avoimen päiväkodin kerhossa, nyt Lintuset-ryhmässä. Ryhmä on kylläkin likimain samaa joukkoa kuin viime talven Perhoset olivat, mukana mm. Vennin tyttöystävä Venla ja paras kaveri Joonatan.

Kerho on sujunut uskomattoman hienosti. Yhtenäkään aamuna ei ole tarvinnut kyynelehtiä, kinastella tai edes väitellä kerhoon menemisen vuoksi, vaan Venni on lähtenyt sinne reippaasti ja rutisematta. Kerhossa ei edelleenkään aina ole kivaa, jos Vennin lausuntoihin on luottaminen, mutta kuulemma siitä huolimatta vauhtia ja riemua riittää kerhossa. Venni nyt on aina ollut kovin kriittinen... ;) Ero viime syksyyn ja vielä viime kevääseenkin on joka tapauksessa huima: kerhosta on nyt viimein meille kaikille enemmän iloa kuin stressiä!

Hankalinta kerhoilussa on tähän mennessä ollut ehdottomasti aamulla herääminen (klo 7). Olemme siirtäneet molempien lasten rytmiä niin, että pojat ovat yleensä unessa jo yhdeksältä - siis joka ilta, ei vain kerhoa edeltävinä päivinä. Silti herääminen on Vennille lähes poikkeuksetta varsin työläs operaatio, joten vielä aikaisempi nukkumaanmeno on väkisinkin harkinnassa.

Äiti herättelee Venniä jo ties kuinka monetta kertaa.
V: Äiti, mene tekemään jotain muuta.

Ä: Venni, meinasitkos nousta?
V: Mmmm... Sit ku mä oon nukkunu tarpeeks.
Ä: Mitenköhän kauan siihen menee?
V: Näet sitten.

Ä: Venniiii, herätyyys!
V: Tuu uudestaan. Mä tarviin tänään kolme herätystä.

Venni kuiskaa illalla peiton alta:
- Äiti, sä et silittäny... Mä en nuku koskaan.

Iivolle syksy ei ole vielä tuonut isoja muutoksia, mutta esimakua tulevasta saatiin, kun MLL:n kiva lastenhoitajatäti Kaisa oli pari kertaa meillä hoitamassa molempia poikia muutaman tunnin kerrallaan. Iivohan ei ole tainnut koskaan olla hoidossa kenelläkään, saati tuntemattomalla hoitajalla. Kaisa on kyllä Venniä hoitanut muutamat kerrat aiemmin, mutta Iivolle kokemus oli uusi. Ja hienosti sujuivat molemmat keikat! Pieni surkeus oli unohtunut äkkiä, ja jopa Kaisan syli kelpasi.

Kun minä palaan töihin, poikia hoitaa Mummi. Sen systeemin sujumisesta en ole yhtään edes huolissani, sillä kaikki sujuu taatusti hyvin. Mummi on tuttu ja rakas pojille, ja Mummikin tuntee poikien lisäksi meidän tapamme ja talomme. Ainut, joka saattaa olla haikea, on tietysti ...minä. Mutta eiköhän siitäkin selvitä!

Iivo on kesän lopulla kasvanut taas aika harppauksen. Mitoista en tiedä, mutta taidot ovat karttuneet monella tapaa. Iivo on esimerkiksi ryhtynyt syömään itse joka aterialla (ja reippaasti syökin!), hän on innostunut piirtämisestä ja kommunikointirintamalla nyökkäily ja päänpudistelu helpottavat Iivon tahdon selvittämistä kummasti. Puhetta ei siis edelleenkään tule, mutta ehtiihän tuon myöhemminkin. Vanhempia ilahduttaa kovasti myös se, että Iivo on alkanut ymmärtää potalla ja pytyllä käymistä entistä paremmin. Vaikka poika ei pissahädästä vielä ilmoitakaan, hän osaa sentään pissata kun istuu potalla, eikä säästä hätää kolmenkymmenen sekunnin päähän lattiapissaksi...

Erittäin iloinen asia on sekin, että mystisesti kerrossänkyyn siirtyminen on kohentanut huimasti molempien poikien nukkumista. Nyt käy jo enimmäkseen niin, että molemmat heräävät aamulla omista sängyistään. Etenkin Iivolle muutos on iso ja aika hämmentävä - jostain syystä kerrossängyssä on siis kivempi nukkua kuin vanhassa jatkettavassa. Näin siitä huolimatta, että nyt Iivo pääsee halutessaan omin avuin sängystä pois.

Venni oli kerrossängystä aluksi tosi innoissaan, sitten jonkin tovin jälkeen taas vähän peloissaan. Poikaa pelotti ensin putoaminen (kaiteesta huolimatta) ja sitten yövalo, josta erehdyimme joskus mainitsemaan, että kuumuupa se kovasti päällä ollessaan. Onneksi saimme fobiat karkotettua suhteellisen nopeasti. Ihanaa, hyviä yöunia kaikille :)

p.s. Väitin, ettei Iivo puhu vielä, mutta eihän se ihan totta ole. Selkeitä sanoja ei ole, mutta siitä huolimatta Iivo on äänessä lähes tauotta, omia juttujaan höpötellen. Ja jos ei puhekumppania joka hetki löydy, lörpöttelyä voi jatkaa vaikkapa pöydältä pihistettyyn kännykkään...

Kuvaajan lapsella ei ole kenkiä

2009-08-03T21:58:00.003+03:00

Meillä on ollut hieman epäonnea kameroiden kanssa. Särkänniemessä loppui akku neljän kuvan jälkeen, juhannuskuvat onnistuin tunaroimaan bittien taivaaseen ja muutamasta kivasta tilanteesta kamera on unohtunut kokonaan... Onneksi voitin työpaikan arpajaisista vanhan digikameran, jonka lahjoitin Vennin käyttöön. Venni onkin ahkerasti ikuistanut ihan kaikkea, pihasorasta alkaen :)

Vennin otoksia laitan tänne myöhemmin, koska muutama kuva on sentään meidänkin kameraamme saatu tallennettua.

Särkänniemen-käynnin ja ystävien vierailujen lisäksi viime aikojen ehdottomia kohokohtia on ollut kerrossängyn valmistuminen. Odotetusti Venni on ollut kovin täpinöissään ja kun kiipeäminenkin sujui heti varsin mallikkaasti, poika olisi oitis halunnut "yläkertaan" nukkumaan. Onneksi oikeansorttiset patjat olivat kaupasta loppu, joten saimme Vennin pysymään vielä hetken lähellä lattiaa. Turvakaiteiden maalauskin on hiukan kesken.

Iivon arjen suuri ilo on tällä hetkellä varastosta löytynyt pytynpienennysrengas. Vessakäynteihin tuli ihan uutta potkua! Kakkahädästä Iivo osaa jo ihan oikeaoppisesti ja säännöllisesti ilmoittaa, mutta pissahommissa rittää edelleen opeteltavaa. Jospa pyttykäynnit inspiroisivat uusiin ennätyksiin?

Uusi huone

2009-07-25T22:25:00.005+03:00

Poikien huone uudistuu. Huone itsessään on sama, johon pojat muuttivat pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt äiti on innostunut (lue: seonnut) sisustamaan sitä kunnolla uuteen uskoon. Värillinen takaseinä sai makean siniharmaan värin, ja minun ja velipojan vanha kerrossänky saa myös uuden maalin pintaansa. Kaikki kamat siirtyvät paikasta toiseen ja muutamia hyllyjä tulee vielä lisää... ja niin edeleen. (Turha kai mainitakaan, että samalla sekoamisella puolet muustakin huushollista on pistetty uuteen kuosiin...)

V: Uusi sänky, uusi seinä, uusi tukka ja uusi Salama-lehti. Voi jestas. Voi JESTAS.

Saa nähdä, kuinka helposti poikien muutto kerrossänkyyn käy, kun sänky joskus tässä valmistuu. Olemme toki tekemässä molempiin sänkyihin lisälaidat, ettei putoamista tarvitse pelätä. Silti Vennin kulkeminen yläpetiin mietityttää vielä. Luultavasti emme anna edes lupaa nukkua yläsängyssä ennen kuin kiipeämistä on treenattu hyvän aikaa - ja oletettavasti juuri se lisää Vennin yläsänkymotivaatiota kovasti :) Ainakin mökillä parvi oli kovasti in, erityisesti koska siellä nukkuminen kiellettiin.

Pojat ovat nukkuneet omassa huoneessaan vaihtelevalla menestyksellä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lähes joka yö jompikumpi rantautuu meidän väliimme. Täysin lapsettomia öitä on takana vasta pari hassua. Helpottaa toki jo sekin, että edes 50-prosenttia sätkivistä koivista on eri huoneessa...

Huoneen uudistaminen, kuten niin moni muukin asia tässä kesän mittaan on paljastanut, että Venni on kasvanut jo hyvän matkaa ohi pahimpien muutosvastarinta-aikojensa. Meidän iso miehemme ei äkkiä tarvitsekaan niin paljon etukäteen "lämmittämistä" ja suostuttelua, vaan moni juttu sujuu helposti ja kivasti muutenkin. Joistain uusista asioista Venni osaa jopa innostua, kuten vaikka uusista vaatteista, hiustenleikkuusta, jopa uusien makujen kokeilemisesta. Ah, ihanaa...

V: Äiti, tehtäiskö kompromissi?
Ä: Mikä?
V: Kompromissi tarkoittaa, että ensin siivotaan, sitten leikitään.
Ä: Sehän kuulostaa hyvältä.
V: Joo. Mä opin sen Nalle Puhista.

Iivo laihtuu

2009-07-25T20:51:00.005+03:00

Aika huitoo taas eteenpäin niin että hirvittää. Pakko yrittää silti pitää blogi edes osapuilleen kärryillä menostamme näin kesälläkin...

Lapsiin liittyen viime aikoina ehdottomasti eniten on mietityttänyt Iivo ja erityisesti Iivon viikon takainen neuvolakäynti. Pikkumies kun oli käyntien välillä kolmessa kuukaudessa kasvanut käytännössä nolla grammaa ja nolla senttiä. Paino oli itse asiassa PUDONNUT. Uudet mitat olivat siis:

Pituus: 77,8 cm (3 kk:ssa + 0,4 cm)
Paino: 10 970 g (- 130 g)

Venni oli tuonikäisenä 82,5 cm ja 10 820 g (3 kk kasvu + 2,5 cm ja + 460 g). Ja tähän astihan Iivo on ollut jatkuvasti etenkin grammapuolella Venniä edellä!

Terveydenhoitaja ei ollut asiasta tippaakaan huolissaan ("onhan Iivolla mistä laihtua"), eikä ollut lääkärikään, kun puhelimessa konsultoin asiasta. Lääkärin soitto liittyi muuten varsinaisesti hemoglobiinikontrolleihin, joissa hemppa oli noussut 120:een ja raudan varastoarvo 11:een. Hg oli jo varsin hyvä, mutta varastoarvon normaalirajat ovat muistaakseni 20-300, joten kirittävää riittää yhä. Pienemmillä rautatippamäärillä jatketaan (jos äiti muistaa joskus ostaa sitä töhnää lisää).

Mutta olematon kasvu jäi siis minua edelleen kovasti vaivaamaan. Selityksiä sille toki riittää.

1) Lopetin imetyksen kokonaan pari viikkoa juhannuksen jälkeen. Muutaman viikon kokeilu "kerran päivässä" imetyksistä ei siis sopinutkaan Iivolle, joka ei yhtään ymmärtänyt, että joskus tissiä saa ja joskus ei. Jouduin käytännössä valitsemaan lapsentahtisen imetyksen ja lopettamisen välillä. Itse lopetus meni tosi helposti, parilla itkulla, mutta ehkäpä se kerman puuttuminen nyt näkyy painossa? (Ja niin, ne parit itkut itki siis sekä äiti että lapsi...)

2) Iivolla oli ilmeisesti vauvarokko tuossa samoihin aikoihin, pari viikkoa juhannuksen jälkeen.

3) Iivolla on jatkuva kiire. Pikku-ukko on paljon vauhdikkaampi kuin veljensä aikanaan ja tuo vauhti on vain kiihtynyt nyt kesällä. Karkaileekin, ilkimys, joten äitikin saa osansa liikunnasta. Ja siis myös Iivon omat rasvakerrokset...?

4) Kiire on myös ruokapöydässä. Iivo syö periaatteessa tosi hyvin ja ihan kaikkea ja vielä innoissaan, mutta aika usein ateriat tuntuvat jäävän kesken, kun jätkä häipyy muihin puuhiin. Silti tuo painon laskeminen tuntuu tosi oudolta, kun ruokamäärät ovat kasvaneet niin valtavasti esimerkiksi keväästä. Se äidinmaito taitaa todella olla ihmetavaraa!

Pakko vain toivoa, että kasvussa ei ole mitään oikeaa ongelmaa. Täytynee yrittää panostaa entistä enemmän siihen, että poitsu pysyisi ruokapöydässä riittävän pitkään. Ja yrittää uskoa sitä, mitä terveydenhoitaja Iivon neuvolakorttiin kirjasi: "Iloinen touhukas poika. Kävelee tuetta hienosti, juokseekin. Kasvaa hyvin!" (siis mitä...?!?)

Mitenkään nälkiintyneeltä Iivo ei tietty vaikuta, vaikka onkin silminnähden hoikistunut. Virtaa piisaa aamusta (keskimäärin 7.30 alkaen) aina iltaan asti (20.30), yksillä puolentoista tunnin päikkäreillä. Puhetta ei tule edelleenkään ja kuivaksioppimisessa ollaan yhä alkutilanteessa - isoveli oli tämänikäisenä jo melkein kuiva!!! - mutta muuten Iivo on kasvanut kovasti joka tavalla.

- Syö itse, niin halutessaan. Jopa haarukalla. Kaikkiruokainen, lähes 100-prosenttisesti samoilla ruuilla kuin me muut.
- Leikkii erilaisia leikkejä, tekee palapelejä, pelaa palloa.
- Matkii Venniä ihan kaikessa. Yleensä tuhoisin seurauksin ;)
- Nukkuu omassa sängyssään jo kokonaisia öitä, välillä tosin pitää päästä äidin ja iskän väliin aamuyöllä.

Iivo on myös ollut hurjasti äidin perään viime viikot, ehkä osin imetyksen loppumiseen liittyen. Sylissä ei voi olla liikaa eikä myöskään lahkeessa roikkumassa. Tuntuukin, että jos Iivo ei ole sylissä, tuo juoksee hirveää kyytiä karkuun jossain naapurin pihassa...

Pienen ilkeilyn vastapainoksi Iivo on kyllä hirmuisen aurinkoinen tapaus. Kaikki mitä Venni tekee, saa aikaan hurjan naurunremakan, ja muutenkin poika on pelkkää hymyä ja lörpötystä. Ja kuolaa, sillä jostain syystä Iivolla on menossa ennätyksellisen kuolainen kausi. Hampaita on edelleen se sama kahdeksan kuin yksivuotiaana, joten niiden tulosta ei ainakaan vielä ole ollut kosteuden selittäjäksi. Napaan asti märkä paita on ihan pakko vaihtaa jopa neljä viisi kertaa päivässä!

Jännää kyllä, laihtumisesta huolimatta olen saanut kaivaa Iivolle isompia vaatteita varastosta. Housujen pituudeksi toki riittää yhä 80 cm tai jopa 74 cm, mutta paidoissa 86 ja 92 ovat jo kovaa valuuttaa. Molempien poikien vaatteet ostetaankin nyt samalta osastolta! Iivon kengänkoko on jo jotain 22-23 - ehkä ipana kasvaakin maata pitkin? Vaipoissa kyllä huomaa, että reisimakkaroita ei enää juuri ole, sillä niitä saa kiristää jo samoihin lukemiin kuin viime kesänä...

Ja tosiaan, samat M-koon Fuzzi-vaipat on ollu Iivolla käytössä vuoden päivät! Miettikää mikä säästö, kun niistäkin lähes jokainen on isoveljen tai kaverin tenavan perua. Vuoden ilmaiset vaipat, uskomatonta mutta totta :D

Käkikello tilauksessa

2009-07-02T00:20:00.003+03:00

Mökkisaaressa kuuluu käen kukunta, jota kuuntelemme monta kertaa yhdessä. Muutaman päivän kuluttua Venni on pohtinut asiaa riittävästi.
V: Äiti, koska minä oikein näen sen käkikellon?

Käkiasiaa keskustellaan yhdessä, ja käen kuva etsitään jopa lintukirjasta.
V lopulta: Silti minä haluan sen käkikellon. Alan heti säästää käkikelloa varten. (Ja äidin kauhuksi tämä suunnitelma ei ole vieläkään unohtunut...)

Venni leikkii Autot-elokuvan hahmoja ja tarjoilee kaikille suihkupullosta "kotitekoista luomubensaa".
Ä: Miten sitä luomubensaa oikein tehdään?
V: Ensin otetaan vettä, siihen lisätään kolme luomua, sitten sekoitetaan. Lopuksi laitetaan kylmennyskoneen päälle.

Mökkiläiselossa päivittäiset punkkitarkastukset tulivat pojille hyvin tutuiksi. Tai sitten ei...

Äiti kahvipöydässä: Sinähän tykkäät munkeista, Venni, etkö tykkääkin?
V: Joo. Sehän on vähän niin kuin se eläin?
Ä: ???
V: No, se eläin! Se mihin tarvittiin ne munkkipihdit!

Venni löytää aarteenetsintätehtävän palkinnon, hienon setin koristeaskartelusaksia.
Ä: Tiedätkös Venni mitä nämä ovat?
V: Punkkipihtejä?

Venni leikkii pikkulegoilla, Iivo lähestyy.
V: Äiti, vahdi Iivoa ettei se tuu mun bileisiin!

Vieroitettu, melkein

2009-07-01T23:49:00.002+03:00

Pitkä päivitystauko selittyy tällä kertaa sillä, että vietimme pitkän ja ihanan rupeaman mökillä. Tällä kertaa jopa Venni oli ihan umpimökkiläinen, ehdotti jopa muuttoa sinne, eikä siis rutissut lainkaan tietokoneettomuutta ja televisiottomuutta. Mahtavaa!

Mökkeillessä toteutin jo jonkin aikaa suunnitteilla olleen vieroitusoperaation Iivolle. Jätimme aluksi pois kaikki muut paitsi aamu- ja iltaimetykset, ja Iivo vastusteli onneksi varsin vaatimattomasti. Yllätyin kyllä itse, kun huomasin sekä omasta rintavarustuksestani että Iivon ruokahalun kasvusta, kuinka paljon todella olinkaan imettänyt Iivoa aiemmin. Käytännössä ihan lapsentahtisesti siis! Vennillähän asteittainen ja tietoinen vieroitus (=imetyskertojen vähentäminen) alkoi noin vuoden iässä ja imetyksen loputtua n. 1 v 3 kk syöttökertoja oli ollut jo pitkään se yksi tai kaksi.

Nyt tiputusta tuli varmaan seitsemästä (!!!) kerrasta ensin kahteen ja sitten viikon kuluttua yhteen. Imetän siis edelleen, mutta ainoastaan kerran aamuyöllä, sillä juuri tämä imetys on oman mukavuuteni kannalta tärkein - se kun pidentää Iivon yöunia kummasti. Imetyksen lopettaminen ihan kokonaan tuntuu myös olevan mulle itselleni hurjan iso asia. Nyyh, nytkö se muka jo loppuisi? Ehkä imetänkin Iivoa tästä syystä aamuöisin vielä kymmenen vuotta? ;)

Iivo on ollut tavallista sylinkipeämpi ja kiukkuinenkin näistä uudistuksista, mutta vaikuttaa myös unohtavan tissin hurjan nopeasti. Isoveli kun nyki paitaa vielä kaksi vuotta vieroituksen jälkeen... Paitaa toki nykii Iivokin silloin tällöin, mutta se onkin pojan ainut keino kertoa nälästä. Vaihtoehtoinen ravinto kelpaa jo tosi hyvin, myös nyt kun Iivo on jossain ihme kuumetaudissa.

Ja oma korvaamattomuuteni väheni juhannuksen aikaan vielä yhden ison askelen: vietin ensimmäistä kertaa kokonaisen yön Iivosta erossa! Mökille jääneet pojat olivat pärjänneet keskenään erinomaisesti, mutta mun kukkienkastelureissuani kieltämättä sävytti aikamoinen hermoilu :)

Ilokseni juhannus toi uutta myös Iivon kommunikaatiopuolelle. Pikkumies osaa nyt nyökätä ja pudistella päätään (melkein aina) tarkoituksenmukaisesti. Tarmokas nyökkäys on Iivon kielellä myös KIITOS. Sanoista ÄITI on edelleen vahvistunut (tiedättehän: "äitiiäitiiäitiiäitii" aamusta iltaan) ja muita sanoja Iivo tapailee aktiivisesti, joskin yhä huonohkolla menestyksellä.

Koska Iivo ei juurikaan puhu eikä aina edes reagoi puheeseen - varsinkaan kieltoihin - olen välillä aliarvioinut ankarasti pojan ymmärrystä ja jopa epäillyt kuulo-ongelmia. No, tässä äskettäin näin sattumalta, kun Iivo toisessa huoneessa onnistui riisumaan itseltän t-paidan (!). Ähellys nauratti minua kovasti ja heitin silloin, puolivitsinä ja puoliksi itselleni, että "viepä Iivo se paita vielä pyykkiin". Hämmästys oli suuri, kun Iivo käännähti, marssi talon läpi kodinhoitohuoneeseen, avasi pyykkikaapin ja työnsi paidan pyykkikoriin. Kyllä se jotain ymmärtää!

Voi Vinhaa jälleen!

2009-06-15T23:14:00.004+03:00

Välillä tuntuu, että tuo meidän Iivo kehittyy ihan kaameissa pyrähdyksissä. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että sehän on oppinut taas vaikka mitä uutta - ja missä välissä muka? Mutta sitten lueskelen sitä, mitä Vennistä saman ikäisenä kirjoitin ja huomaan, ettei Iivo tavallaan mikään poikkeuksellisen Vinha enää olekaan. Itse asiassa Iivo on monessa asiassa Venniä "jäljessä", jos kohta joissain jutuissa edelläkin.

Hitaammin on kehittynyt ainakin puhe, sillä Vennillähän oli tokana kesänä jo vaikka miten paljon selviä sanoja, ja eka kahden sanan "lause" tuli myös kesän mittaan. Iivo taas puhuu niitä paria tähän mennessä oppimaansa sanaa aika satunnaisesti, vaikka pälpättää omiaan muuten ihan taukoamatta. Venni oli tässä iässä myös melkein kuiva (!!!), kun Iivo ei vielä reagoi hätäänsä millään lailla. Potalla suostuu sentään käymään, mutta jos poikaa ei sinne vie, pissa ja kakka on kyllä tasan siellä, minne sattuu kulloinkin lorahtamaan. Tänään viimeksi pesin kakkaa legolaatikosta...

Motorisesti Iivo on kuitenkin pidemmällä kuin Venni 1v2kk. Iivo kiipeilee, useimmiten pöydille istumaan, sekä juoksee jo aika kovaa. Iivo myös astuu yksittäisiä portaita ylös ja alas (pitkiä portaita meillä ei ole, joten niistä en tiedä) ja kävelee sujuvasti ylä- ja alamäessä. Tai juoksee, jos pitää päästä äitiä karkuun :) Lisäksi Iivo heittää palloa ja ryömii mahallaan pöydän alle sitä hakemaan, vetää perässään pyörillä kulkevaa koiraa, täyttää hiekkaämpäriä lapiolla, syö lusikalla (halutessaan), kastelee kukkia kastelukannulla, kiipeää liukumäkeen ja laskee alas ilman avustusta, ihan selvästi yrittää itse pukea ja riisua (!!! Venni tekee tätä yhä varsin vastentahtoisesti) ja vaikka mitä muuta. On tuo siis jotain oppinut :)

Osa Iivon "hitaudesta" verrattuna Venniin johtuu kyllä ihan selvästi vanhempien laiskuudesta ja / tai kiireestä. Ei ole Iivolle todellakaan esimerkiksi luettu yhtä paljon, joten Iivo ei osaa naukua kuin kissa tai ammua kuin lehmä eikä osaa osoittaa nimettäeässä eri ruumiinosiaan, paitsi nenää. Autolla päristely sentään sujuu taidokkaasti, mutta sitä onkin tässä huushollissa vaikea olla oppimatta.

Moni asia tulee onneksi melkein opettamatta tai sitten Iivo ottaa Vennistä mallia. Pikkumies osaa esimerkiksi puhaltaa pilliin ja imeä pillillä mukista, pinota erilaisia torneja ja pujotella kaikenmoisia palikoita sopivanmuotoisiin koloihin (ja erinäisiä esineitä vääriin paikkoihin, mutta se on toinen tarina). Ja ihan taatusti kukaan ei ole opettanut Iivoa avaamaan lattiakaivojen kansia, vääntämään stereoista volyymeja täysille tai nyppimään kaukosäätimistä pattereita irti, mutta niin vain tuo on sellaistakin ehtinyt oppia. Hassuja nuo tenavat!

Iivo leikkii puisella marakassilla.
Äiti: Soita sillä Iivo!
Iivo nostaa marakassin kiltisti korvalleen ja alkaa "jutella" (siis "puhelimeen").

Venni ja äiti kulkevat ohi pihan, jossa on ihmisiä aidan vieressä grillaamassa. Venni haistaa tuoksun.
V: Äiti, joku polttaa makkaroita!

Äiti tulee voileipä kädessä olkkariin.
V: Ota äiti lautanen alle ettet sotke.

Ja lopuksi vielä ihmeellisiä uutisia Vennistä. Venni kävi hammashoitajalla ja se sujui h i e n o s t i! Tai tietysti ihan aluksi tuli jännitysitku ja ehdoton ei, mutta tosi nopeasti Venni lämpeni ja antoi tutkia hampaansa oikein pitkän kaavan mukaan. Ja hampaissa ei muuten ollut mitään moitittavaa, ei siis reiän reikää tai muutakaan vikaa! :)

Äittää!

2009-06-01T21:21:00.007+03:00

Kesä on tullut ja pihalla puuhailu on hiljentänyt blogielämän. Tässä nyt kuitenkin tuoreimpia tunnelmia.

Äittää

Iivo osaa sanoa ÄITI. Niisk, se vasta on söpöä! Aiemmat sanat anna ja mennään ovat melkein jo unohtuneet käytöstä (!!!), mutta uutta "äittää" Iivo hokee vähän väliä. Välillä pojalta lipsahtaa myös "mämmää" (=maitoa) ja voisin melkein vannoa, että painokas "KAA" tarkoittaa ruokaa. Tai ainakin sitä, että jotain tarttis suuhun saada, mieluiten vähän äkkiä.

Hemppa

Iivon hemoglobiini lähti nopeasti nousuun rautalisällä. Parissa viikossa oltiin hemppalukemassa 100, vaikka välissä oli taannoinen vatsatautikin. Rautalisällä jatketaan vielä heinäkuulle ja sen jälkeen kontrollilabra toivottavasti lopettaa nämä murheet lopullisesti.

Kavereita

Venni on ottanut valtavan harppauksen kaverielämässä. Kesäkelit ovat vilkastuttaneet jo muutenkin vilkasta naapurustoamme, ja pihoilta löytyy lähes aina joku leikkikaveri. Aiemmin hieman arka ja aikuisista leikkiseuraa etsivä Venni on innostunut tutustumaan aiempaa paremmin naapureiden lapsiin, joista tosi moni on suunnilleen samanikäinen. On aika hämmentävää, kun poika häipyy jonnekin kavereiden kanssa... nytkö se itsenäistyminen jo alkaa?! :)

Ihan pihalla

Etenkin taannoisina helteisinä päivinä meidän joukkue oli jatkuvasti ihan pihalla. Poikia varsinkaan ei tarvitse yhtään houkutella ulos. Iivokin karkaa avoimesta ovesta ulos vaikka pelkissä sukissa ja viipottaa pakoon naurusta tirskuen... Jipii, tämäkin on meille uutta, sillä Venni ei ole ollut karkailevaa tyyppiä. Pihalla riittää tekemistä myös meille vanhemmille, joten siellä me suorastaan asumme. Onneksi terassi on isompi kuin olohuone :)

Kuorsausta

Iltamme sujuvat nykyään hämmentävän helposti. Iivo nukahtaa omaan sänkyynsä muutaman minuutin nukutuksilla ja Venni kömpii unta odottamaan iltasadun päätteeksi ilman vastaväitteitä. Hauskaa on sekin, että Venni on nukkunut viime viikot omaan huoneeseen pystytetyssä teltassa. Upea Salama McQueen -teltta oli lahja kummitädiltä, ja siellä Venni viettää aikaa nykyään öin ja päivin. Venni on muuten nukkunut lähes poikkeuksetta nykyään kokonaisia öitä omassa sängyssään (lue: teltassaan). Iivo taas pitää useimmiten noutaa keskellä yötä meidän sänkyymme. Iivon yöllistä levottomuutta selittää osin pitkään jatkunut flunssa (ja/tai uusien hampaiden tulo?), mutta toisaalta Iivo onkin vielä niin pieni, että saa kernaasti tulla väliimme vielä hyvän aikaa. Tai noutaahan hänet pitää, sillä pieni mies ei vielä osaa tulla sängystään itse pois.

Mahtavaa

Lopuksi kerron vielä, mitä uskomattoman hienoa sain äskettäin tehdä. Soitin nimittäin päiväkotiin ja peruutin pojille syksyä varten jätetyt päiväkotipaikkahakemukset. Olen edelleen menossa syksyllä töihin, joten siltä osin suunnitelmat eivät ole muuttunet. Meillä vain sattuu olemaan mahtava Mummi, joka on lupautunut poikia hoitamaan syksyllä. Ei taida Mummikaan tietää, miten käsittämättömän kiitollisia ja onnellisia olemme siitä! :D Ei siis päiväkotitaisteluja Vennin kanssa, ei niitä tautikierteitä, ei lasten roudaamista aamuhämärissä hoitoon, ei stressiä poikien sopeutumisesta... yksinkertaisesti loistava juttu!

Oma sänky, molemmille!

2009-05-16T22:38:00.002+03:00

Ihmeiden aika ei ole ohi: Iivo sai vihdoin sängyn!

Varastossamme on jo hetken odotellut minun ja velipojan vanha kerrossänky (=kaksi ns. nuorisosänkyä, jotka voi laittaa päällekkäin), jonka kuvittelin vaativan hirmuista puhdistus-hionta-maalaus-urakkaa. Toinen sängyistä - veljen, höh! - oli kuitenkin yllättäen tosi siisti. Sain siitä välittömän inspiraation ja pistimme heti koko kämpän uuteen uskoon. Kaikki talon tietokoneet (3, kohta neljä ...oho) muuttivat loogisesti työhuoneeseen, pienempi makuuhuone on varustettiin vanhemmille ja isommasta kalustettiin poikien yhteinen lastenhuone.

Ja nyt ne nukkuvat siellä omissa sängyissään!

Aika iso yllätys oli jo sekin, että Venni suostui vaihtamaan vanhan jatkettavan sänkynsä varastosta kannettuun ja luovuttamaan toisen Iivolle. Aiemmin huoneuudistuksesta puhuttaessa Venni on nimittäin vaatinut tiukasti, että hänen sänkyään ei saisi edes siirtää mihinkään, saati vaihtaa. Jopa lakanoiden vaihtamisesta tulee välillä sanomista... :)

Iivo on edelleen hämmästyttävän helposti sopeutuvaa sorttia. Tässä yhtenä iltana Jussi nukutti Iivon ekaa kertaa (!!!), mutta Iivo tuskin huomasi eroa. Poika sammui viidessä minuutissa. Nyt veimme hänet uuteen sänkyyn, eka kerran yksin omaansa, eikä sekään aiheuttanut vastarintaa.

Oletan silti, että molemmat pojat kömpivät yhä usein meidän viereemme, mutta toiveissa on, että nuo viihtyisivät keskenään edes isohkon osan öistä.

Äiti yöpuulle menevälle Vennille:
- Nyt sinulla on Iivo seuranasi, ei tartte yksin olla. Mutta älä herätä Iivoa, Iivo nukkuu jo.
Venni:
- Jos Iivo herää, minä voin mennä sen viereen silittämään, että se nukahtaisi uudestaan.

p.s. Iivo oppi Portugalissa ekan sanansa: ANNA. Nyt myös toka sana, MENNÄÄN, on alkanut kuulua satunnaisesti.

Lomalla Portugalissa

2009-05-14T23:50:00.005+03:00

Terveisiä lämpöisestä Portugalista! Lomailimme siellä koko perhe viikon verran ja kyllä olikin hieno reissu!

Koska juuri matkaa edeltävä viikko kului kaamean yrjötaudin kourissa, jännitimme melkoisesti, kuinka matkalla jaksaisimme. Toivuimme kuitenkin hienosti, eikä reissusta tarttunut mitään pöpöjä matkaan - ei edes sitä possuflunssaa ;)

IIVON LOMA

+ Loistavaa sopeutumista: söi ja nukkui kuin unelma koko reissun ajan. (Kuriositeetti: kahden tunnin aikaerosta huolimatta Iivon nukahtamisaika pysyi puoli kymmenessä sekä reissussa ekasta päivästä lähtien että palattua Suomessa heti ekasta päivästä lähtien! Siis jätkä sammui aina paikallista aikaa 21.30!)
+ Kokeilunhalua. Iivo ihastui reissussa mm. oliiveihin, sipseihin, suolatikkuihin, ranskalaisiin, juustoihin, mansikoihin, korppuihin, mehuun, suklaahan...
+ Omat eväät. Oli silti erittäin fiksua, että varasimme Iivolle Suomesta mukaan purkkiruuat ja puurohiutaleet koko viikoksi. Portugalin tarjonta oli melko rajallista (mm. "piltti", jossa oli kuvan perusteella omenaa ja keksiä?) ja ravintolassa mutustelulla olisi tuskin Iivon maha täyttynyt.
+ Uiminen. Iivo olisi sukeltanut pää edellä joka altaaseen, jos olisi päästetty. Kylmää tai ei! Uittamista olisi saanut jatkaa aina määrättömiä aikoja.
+ Viihtyminen. Iivo jaksoi istua ravintoloissa, rattaissa retkillämme, ergossa... kunhan katseltavaa riitti.
- Ei pottaa! Kuulemma semmoisia ei Portugalissa ymmärretä (?!?), joten saimme katsella vierestä, kun Iivo väänsi tarpeensa vaippoihin... pytty ei pojalle kelvannut. Aamupissalle laitoime jätkän kylpyammeeseen, kun ei parempaakaan keksitty.

VENNIN LOMA

+ Sisäallas. Vensku vietti tunteja ja taas tunteja hotellin sisäaltaassa, jossa oli lämmin vesi. (Kuriositeetti: sisäaltaalla oli uimalakkipakko, joka koski myös mm. kaljua miestä ja yhtä kaljuja vauvoja.)
+ Huvipuistolaitteet. Kävimme vesipuisto/huvipuisto/eläinpuistossa, jonka ehdoton hitti Vennille olivat muutamat kieputtimet. Eka kerta pikkumies uskaltautui karusellia hurjempiin - ja heti tuhat kertaa peräkkäin, tietysti.
+ Kolikkolaitteet. Ihan huvipuiston veroisia houkuttimia olivat joka kulmalla olevat kolikoilla toimivat autot ym. Siitäkin huolimatta, että eka ja vika kolikko työnnettiin noihin vehkeisiin vasta viimeisenä päivänä.
+ Herkut. Aamupalalla pullaa, lounaalla suklaata, välipalalla jätskiä, päivällisellä mansikoita, iltapalalla sipsejä. Venni hoksasi nopeasti, että lomalla vanhempien ravitsemuksellinen ote lipsuu (tavallistakin enemmän).
- Tarjoilijat. Ravintoloissa käynti pelotti Venniä pitkään, kun paikallisilla oli pakkomielle lirkutella kaikille tenaville, taputella poskelle ym.
- Käveleminen. Ei Vennin lempipuuhaa, vaikka pisimmät vaelluksemme mitattiin sadoissa metreissä...
- Ulkoaltaiden kylmä vesi. Vesipeto mutta vilukissa. Onneksi oli se sisäallas.

VANHEMPIEN LOMA

+ Yhdessäoloa. Kun ei ole pyykkikonetta, ruuanlaittoa, nettiä saati töitä, perhe-elämälle jää kumman paljon aikaa. Siistiä!
+ Retket. Vuokrasimme pariksi päiväksi auton ja kävimme mm. eläinpuistossa ja markkinoilla eri paikkakunnilla. Pelkkä uima-allas ja hiekkaranta eivät aikuiselle riitä koko viikoksi (jos riittää lapsellekaan?)
+ Sää. Lämmintä lähes 30 useimpina päivinä. Vain yhtenä päivänä satoi hiukan ja silloinkin olimme autoretkellä.
+ Ajankohta off season. Ei ryysistä missään, edes hotellissa!
+ Jälkiruuat. Olimme hotellissa puolihoidolla ja runsas jälkiruokavalikoima oli iloinen yllätys etenkin Inkalle. Kolme jälkkäriä joka aterialla :)
- Pääruuat. Hotellin pääruuat olivat aika mitäänsanomattomia, mutta niin olivat kyllä monet muidenkin testaamiemme ruokapaikkojen sapuskat. Lisukkeet, salaatit ja jälkkärit luonnistuivat paikallisilta jostan syystä paremmin.
- Kahvi. Aivan surkeaa litkua jopa kunnon kahviloissa (parilla poikkeuksella). Parasta sumppia saimme hotellihuoneessa itse keitellen (paikallisesta kamasta kylläkin).
- Ajoittainen räyhääminen. Etenkin Vennille kaikki uusi on haastavaa ja siitä seuraa kiukuttelua. Riidoitta ei siis lomasta selvitty.
- Palaminen. Suojakerroin oli 25, mutta varsinkin Inka paloi silti aika tehokkaasti kahteen otteeseen. Damn.
- Vuokra-auton kolaroiminen. Jussi torppasi auton tolppaan. Hieman harmitti...
+ Vuokra-auton vakuutus. ...mutta onneksi siis vakuutus kattoi kaiken. Ei tarvinnut edes vahinkoilmoitusta kirjoittaa :)

Uniaikatauluja

2009-05-02T22:20:00.004+03:00

Istumme iltaa sohvalla telkun ja tietskan ääressä, kuten lähes aina. Vaan yksi on joukosta poissa: Iivo nukkuu omalla paikallaan makkarissa meidän sängyssämme.

Ohhoh, johan siinä vuosi vierähtikin näissä sohvanukutuksissa :)

Jännittävästi Iivon nukkumisasiat on hoidettu meillä hyvin nurinkurisesti tai ainakin melko epätavallisesti - mutta suurella menestyksellä!

Normaalisti (?) lapsen nukuttaminen kai etenee osapuilleen näin:

- Äiti ja iskä päättelevät viisaasti, mihin aikaan tenava saattaisi olla väsynyt. Vaihtoehtoisesti samat henkilöt päättävät, milloin talossa olisi syytä vallita lapsirauha.
- Sopivaa ajankohtaa edeltää liuta erilaisia rauhoittumisrituaaleja.
- Lopulta lapsi kellistetään petiin ja nukutetaan vaihtelevien konstien avulla, lyhyen tai toooosi pitkän kaavan mukaan.
- Lapsi nukahtaa tai sitten ei.

Meillä Iivo on ollut oman nukahtamisensa herra koko pienen ikänsä. Tuskin olen edes tiennyt, mihin kellonaikaan kaveri on nukahtanut - jossain vaiheessa iltaa sohvalla pyöriminen ja tissillä piipahtelu on vain muuttunut kuorsaukseksi tuossa vieressä.

Viime aikoina olen kuitenkin puolivahingossa alkanut havaita, että kappas vain, tenavahan sammuu aina samaan aikaan, puoli kymmeneltä. Ja tämä aika ei siis liity yhtään mihinkään, ei päikkäreihin tai päivän "uuvuttavuuteen" eikä taatusti ainakaan aamuherätyksen ajankohtaan. Puoli kymmenen vain on Iivon nukkumatin vierailuaika.

Nokkelasti päättelin siis, että aivan hyvin voisin viedä pikku-ukon sänkyyn nukkumaan puoli kympiltä enkä vasta puoliltaöin, kun itse menen unille. Näin tein ja sinne poika jäi. "Nukuttamisessa" on mennyt nyt näinä muutamana iltana korkeintaan kymmenisen minuuttia. Ilman tissiä! (Vrt. Venni, jota tainnutettiin tuntikin kaikin keinoin vielä jopa joskus vuosi sitten.)

Kä-sit-tä-mät-tö-män helppoa!

Vaihtoehtoisia johtopäätöksiä on noin kaksi:

1) Olemme tehneet vallan erinomaisen ja edistyksellisen ratkaisun, kun Iivo on saanut opetella unirytminsä rauhassa sohvalla. Lapsesta kasvaa taatusti tasapainoinen, hyväuninen aikuinen, joka on kunniaksi koko valtakunnalle.

2) Laiskat vanhemmat (= äiti) on sattumalta palkittu sopeutuvaisella lapsella ja helpoilla ratkaisuilla kaikkiin uniasioihin.

Minä tiedän, kumman valitsisin. Vaan kumpiko lie totuus? :)

p.s. Olen kuullut, että on niitä sellaisiakin lapsia, jotka nukahtavat itsekseen omaan sänkyynsä suunnilleen vastasyntyneestä, ilman minkäänlaista nukutusta. Onnea vaan kovasti, jos sellainen ihme on perheeseen siunaantunut. Meille tässäkin ihmeessä riittää ihmeteltävää vuosiksi eteenpäin....

p.s. 2 Kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. Ylin on otettu äskettäin terassillamme, alemmat pääsiäisenä mökillä.

Purjo, osa 2

2009-05-01T16:42:00.002+03:00

Eipäs siitä yrjötaudista ihan vähällä selvittykään. Tauti levisi myös Venniin, joka oksensi yhden yön läpeensä ja on nyt toista päivää aikas raato. Mä pääsin kokonaan uudelle yrjökierrokselle Vennin "seuraksi", ja Jussikin on vähän puolikuntoinen. Iivoa sentään alkaa jo naurattaa.

Pytylle on siis jonotettu viime päivinä... Jos jotain positiivista haluaa tästä löytää, niin on kiva huomata, että neljävuotias osaa jo sairastaa tätä tautia: kaikki lukemattomat yrjöt päätyivät pesuvatiin. Venniä itseään tuo kehitysaskel ei kyllä ole yhtään lohduttanut.

V surkeaakin surkeampana: Äiti, milloin tämä masutauti menee pois...? Äiti, etkö voisi lopettaa tätä ripulikakkaa, etkö millään?

Taudista huolimatta Partaset toivottavat hauskaa vappua! :)

Voihan purjo!

2009-04-29T14:19:00.002+03:00

Juuri kun pääsin kehumasta lääkärille, että Iivo on ollut terve kuin pukki, eikös meille ryöminyt norovirus tai mikälie. Seuraus: Iivo on viidettä päivää ei-toivotulla nestepaastolla ja täystyhjennyksellä. Kaveri tuntuu laihtuneenkin vaikka minkä verran (luojan kiitos, on mistä laihtua!), eikä poika jaksa enää muut kuin makoilla.

Meistä muista mä olen ollut eniten potilas - sitä kun on aika vaikea välttää, kun siivoaa lapsen oksennusta mm. omilta kasvoiltaan... Mä olen kuitenkin vain kuumeillut ja oksennellut parina päivänä satunnaisesti. Heikko olokin taitaa johtua enemmän siitä, että olen päätyökseni nyt Iivon juottola. Moneen päivään ei ole mennyt juuri muuta kuin rintamaitoa. Hienoa tietty sinänsä, että on tarjota sellaista, mikä kelpaa ja samalla kai lohduttaakin!

Saa nähdä, tokeneeko Iivo tästä kotikonstein, kun se anemiakin varmaan entisestään heikentää oloa. Tänään kävimme lääkärissä, mutta toistaiseksi ohje oli jatkaa nesteytystä tissillä ja Floridralilla (vanhan kunnon Osmosalin paranneltu "versio"). Lähete sairaalaan on kyllä jo kassissa valmiina... :(

Rautaa vauvalle

2009-04-22T22:12:00.003+03:00

Lääkärikäynnin saldo: Iivon hemoglobiini on kuin onkin matala ja rautavarastot olemattomat :( Labratulokset vahvistivat siis sen, mitä sormenpääverikokeet jo melko luotettavasti ennustivat. Myös labra ilmoitti Iivon hemoglobiiniksi 88, kun se lääkärin mukaan saisi olla 110 (terveydenhoitajalle olisi riittänyt 100!). Raudan varastoarvo taas oli 2, kun se saisi olla peräti 20. Eli hiukan nyt ottaa aivoon ja huolettaa...

Yllätyin kyllä, kun lääkäri ei puuttunut imetykseen, ei oikeastaan ollut siitä yhtään kiinnostunut. Toisaalta eipä tuo ollut kamalan kiinnostunut mistään muustakaan :/ Totesimme yhdessä, että Iivo näyttää terveeltä ja pirteältä, on kasvanut hyvin eikä ole sairastellut. Lekuri kysyi syömisistä, mutta kun kerroin, että annoskoot ovat yhä pieniä, lääkäri ei kommentoinut mitenkään. Ei vissiin ollut mitään sanottavaa aiheesta... vinkeistä puhumattakaan.

Käynnin anti olikin varsin "lääketieteellinen": ens viikolla jo eka kontrollilabra, rautalisää annetaan kesän yli (!!!) ja jos syksyllä homma on edelleen pielessä, tutkitaan imeytymishäiriöt yms. sairaalassa.

Mä itse pidän tärkeänä, että myös ongelman syihin puututtais, ei vain seurauksiin. Niinpä sovimme tänään kotona, että

- Iivon ruokajuomana on vastedes vain vesi (tähän asti välillä on juotu lehmistä) ja ruuissa vältetään maitotuotteita, sillä maito vaikeuttaa raudan imeytymistä
- imetykset erotetaan entistä tarkemmin kiinteistä aterioista
- rautapitoisia ruokia painotetaan entisestään - tästä syystä Iivo popsikin tänään melkoisen kasan maksamakkaraa ;) (no, enemmän painotamme kuitenkin mm. parsakaalia, pinaattia, liharuokia... ja c-vitamiinipitoisia juttuja niiden tueksi)
- rautalisätipat jaetaan joka aterialle, jotta imeytyminen olis tehokkainta

Selvitin myös, että äidinmaidon vähäinen rauta imeytyy tehokkaammin kuin olematon rautamäärä lehmänmaidosta. Lisäksi äidinmaidossa on hurjasti c-vitamiinia. Joten ämmästä ei luovuta, mutta varmaan olen jatkossa tarkempi siitä, ettei tissittely vähennä ruokahalua muilla aterioilla.

p.s. Vielä eilen kuvittelin, ettei seiskalta heräävä Iivo millään olis vielä valmis yksiin päiväuniin. No, viime yönä Iivo ei herännyt kertaakaan, ylös noustiin 6.45 ja klo 12 poika painui kolmen tunnin päikkäreille. Virtaa riitti niillä eväillä aina 21.30 asti!

Eläimellinen kurkku

2009-04-21T18:44:00.004+03:00

Venni: "Äiti arvaa, ennen aikoina syötiin muuten eläimiä metsästä!"

Ilmeisesti Pikku Kakkosen saattelemana Venni on äskettäin oppinut, että olemme sekasyöjiä ja että lautasella todella on aina välillä eläintä... Asia on selvästi askarruttanut kovasti, mutta mitään vastareaktioita emme ole sentään vielä nähneet. Ehkä niiden aika on vasta sitten murrosiässä?

Eläinten syömisestä puhuminen on ollut minulle yllättävän vaikeaa, vaikkei neljävuotiaalle tietysti tarvitse tai voikaan kertoa kuin ydinasiat. Itse yritän vältellä lihan syömistä ja muukin perhe "saa" ainakin punaista lihaa ani harvoin, mutta tämän taustalla olevaa eettistä ja ympäristönsuojelullista ajattelua en tietenkään voi pikkumiehelle vielä selittää. Niinpä on tyydyttävä yksinkertaistamaan - "kyllä, ihmiset syövät possuja" - vaikka nämä asiat eivät ole mitenkään itsestään selviä.

Aina sitä ei oikein muistakaan, että Venni on tosiaan vasta neljä ja koulun biologian tunnit ovat vasta edessäpäin:

V: "Äiti, onko kurkku ollut joskus eläin?"

* * * * *

Iivolle kuuluu parikin uutta asiaa. Ensinnäkin Iivo kävelee nyt enemmän kuin esimerkiksi konttaa tai oikeastaan Iivo konttaa enää tosi harvoin, vain kun on pakko. Jopa paksuissa ulkovaatteissa - lämpötila on edelleen vain 3-7 astetta päivisin, mikä kevät! - Iivo kävelee melko sujuvasti.

Toinen isohko uudistus on se, että olen yövieroittanut Iivon. Juu, NYT JO, yhden vuoden iässä :) No, todellisuudessaan mistään hirveästä vieroituksesta ei voi puhua. Iivohan on ollut aina siitä kummallinen lapsi, että vaikka tuo on nukkunut vieressäni koko elämänsä ja ollut alusta asti lapsentahtisesti imetetty, Iivo on nukkunut ikänsä yöt läpeensä. (Vai onko hyvä nukkuminen juuri noiden mainittujen asioiden ansiota?!) Onhan meillä satunnaisesti ollut sellaisia tissi-suussa-läpi-yön-kokemuksia, yleensä sairastelujen ja vastaavien takia, mutta varsinaisia yösyöttöjä Iivolla on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa vain se 1-2 aamuyöllä.

Nyt kun Iivon syömiset ja se alhainen hemoglobiini ovat aiheuttaneet huolta, ajattelin kokeilla myös lopullista yösyömisten lopetusta. Yllättävän helposti se kävi, vaikka tiesin kyllä, että Iivo on sopeutuvaista sorttia. Kahtena yönä nousin muutamaksi minuutiksi (!!!) hyssyttelemään Iivoa sylissäni, etteivät muut heräisi, mutta siinä se. Nyt Iivo nukkuu, ainakin siis toistaiseksi, noin kello 21.30-7. Saattaahan tuo heräillä, mutta nukahtaa aina nopeasti uudestaan. (Suoranainen ihme verrattuna siihen taisteluun, mitä Vennin yösyöttöjen ja -heräilyjen vuoksi käytiin aikanaan kuukausikaupalla!)

Onko vieroituksella sitten mitään merkitystä Iivon ruokailujen kannalta? No, enpä usko. Iivo herää nyt aikaisemmin kuin ennen eli syö aamuyötissin sijaan puuronsa. Ja siihen aikaan kuin ennen syötiin puuroa (ysiltä), Iivo syö sitten tissiä :) Muuten päivä etenee just niin kuin ennenkin, joskin yksistä päiväunista on nyt turha "haaveilla", kun aamulla kerran pitää nousta noin aikaisin.

En vielä halua - ja viitsikään! - lopettaa imettämistä kokonaan, koska tiedän hirveän hyvin, miten paljon etuja siitä on sekä Iivolle että jopa mulle itselleni, edelleen. Ennustan kyllä, että just imetykseen lääkäri huomenna tarttuu, kun menemme neuvolaan keskustelemaan Iivon anemiasta.

Itse oon vahvasti sitä mieltä, että imetys ei oo ongelman ydin, joskin saattaa kyllä olla osasyyllinen... Saahan Iivo toki äidinmaidosta hurjasti kaloreita, joten se on aina pois siitä muusta (rautapitoisemmasta) tankkauksesta. Toisaalta tänikäisen pitäis juoda maitoa puoli litraa päivässä joka tapauksessa, enkä hirveästi näe järkeä siinä, että korvaisin ämmän kokonaan lehmiksellä. Eihän lehmänmaidossakaan ole rautaa nimeksikään! Ja sen lisäksi siitä puuttuvat äidinmaidon edut, kuten parempi ravintokoostumus ja immunologiset ominaisuudet.

Imetys on sitä paitsi törkeän helppoa nykyään: jos olen kotona, imetän, mutta jos en ole, lehmiskin kelpaa mukista. Eikä tarvita pumppaamista, ei liivinsuojia, ei rintatulehduksia, ei puremista, ei heräilyjä, ei tiheän imun kausia... tällaista sen pitäis olla alusta saakka!

Tästä kaikesta imetyspohdiskelusta(kin) on silti helppo päätellä, että Iivon hemoglobiini on pyörinyt mielessä aika paljon viime aikoina, mutta en vain ole pystynyt keksimään, mitä sille voisi tehdä. Nyt Iivo saa jo rautalisääkin, mutta kissankakaksi muuttunutta tuotantoa lukuunottamatta mitään eroa ei voi pojassa havaita. Ehkäpä se lekuri huomenna kertoo, missä olemme mokanneet ja mitä ny tarttis tehdä. Tai sitten ei :)

Yllätysten päivä

2009-04-08T07:27:00.006+03:00

Saimme eilen Vennin kanssa monet makeat naurut, kun Iivo jo yllätti meidät tyystin kävelytaidoillaan ja -innollaan. Oli nimittäin aikamoisen hassua, kun Iivo illan mittaan monta kertaa yhtäkkiä vain ilmestyi nurkan takaa kävellä töpötellen! Poitsu on siis innostunut toden teolla treenaamaan sekä itse liikkeelle lähtemistä että pidempiä tepastelureittejä, jopa keittiöstä vessaan ym.

Täydellinen yllätys koettiin myös eilen aamusella, kun veimme molemmat pojat yhtä aikaa neuvolaan. Vennin vuodentakaisen neuvolakäynnin perusteella olimme näet varautuneet siihen, että ilman itkua ja hammastenkiristystä siitä reissusta ei selvitä. Silloinhan Venni ei suostunut oikein mihinkään, huusi vain kuin teuraalle vietävä ja särki paikkoja... Sen jälkeen lääkäri- ja hoitajafoobikkomme on tietoisesti otettu mukaan kaikille Iivon neuvolakäynneille, mutta lähes aina Venni on ollut neuvolassa hirveän varautunut, vaikka ei ole siis tietenkään joutunut itse mitenkään osallistumaan.

Taktisesti Iivon aika oli ensin, sillä ajattelin Vennin tarvitsevan vähintäänkin puoli tuntia neuvolaan "sopeutumiseen". Vaan vielä mitä! Venni marssi Jussin kanssa sisään minuutin Iivon ja minun jälkeen ja otti tilan haltuunsa :) Reipas nelivuotiaamme suoritti innoissaan ja varmaotteisesti kaikki lukuisat tehtävät, mitä terveydenhoitaja hänelle jakeli. Ja niitä ei siis ollut ihan vähän, sillä nelivuotisneuvola on nykyään varsin perusteellinen.

Ennakolta olimme puhuneet Vennille "mittaamisesta", mutta jätimme tarkoituksella mainitsematta, että myös rokotus olisi tiedossa. Se kun olisi todennäköisesti saanut Vennin lyömään kantapäät lattiaan jo kotona... Nyt Venni sai kyllä rokotustiedosta pienen hepulin ja piiloutui pöydän alle, mutta vain parin minuutin häsläyksen jälkeen piikki oli annettu ja Vennikin rauhoittunut. Kylläpä olimmekin ylpeitä Vennistä :)

Vennille juuri etukäteisodotukset ja jännitys ovat ne pahimmat ongelmat ja ilmeisesti myös varsin vilkas mielikuvitus. Enpä olisi tätäkään järkeilyä osannut mitenkään odottaa:

Venni illalla sängyssä: Äiti, voiko sen piikin ottaa joskus pois?
Ä: Minkä piikin?
V: Sen, joka on tässä kädessä.
Ä: Voi muru pieni, kyllä täti otti sen piikin pois heti siellä neuvolassa! (Ja pitkä selostus siitä, mitä se rokottaminen nyt oikein tarkoittikaan...)

Iivolle neuvola ei tietystikään ollut edes olankohautuksen arvoinen seikkailu. Pikkumies hiukan tyhjenteli terveydenhoitajan laatikoita ja parkaisi kerran omaa rokotustaan, mutta muuten tuo ei ollut mistään moksiskaan. Ei edes siitä, että hemoglobiinia mitattiin sormenpäistä taas kolme eri kertaa! Äiti ja isi sen sijaan ovat nyt varsin huolissaan, kun Iivon hemoglobiini oli vielä edelliskertaakin huonompi, alle 90. Labra ja tarkemmat tutkimukset siis odottavat :(

Partasen poikien strategiset mitat

IIVO
Paino: 11100 g (kahdessa kuukaudessa +730g)
Pituus: 77,4 cm (+ 3 cm)
Pää: 50 cm
(Venni samassa iässä 10380 g, 80 cm ja 47,7 cm)

"Hymypoika. Kasvaa hienosti. Kävelee jonkin matkaa. Konttaa vauhdilla. Hyväihoinen. Hb 88g/l, lähete labraan."

VENNI
Paino: 18 kg (vuosi sitten kotimittauksessa n. 16 kg)
Pituus: 107,2 cm (n. 103 cm)
Pää: 53,3 cm
(Huom! Vennillä on jo melkein yhtä iso pää kuin mulla :)

"Iloinen touhukas poika. Puhe selvää ja sujuvaa. Kasvaa tasaisesti. Ryhti ok. Näkö 0.8/0.8. Kuulo ok. Jaksaa keskittyä ja yhteistyö sujuu kivasti."

Iivon synttäriaamu. Juhlat juhlittiin jo melkein kuukausi sitten, mutta pitihän pienelle paketti olla. Tyylikkäästi paketoidusta möykystä löytyi - isoveljen innokkaalla avustuksella - hiekkaleluja, kuinkas muuten.

Iivo yksi vuotta

2009-04-05T19:44:00.008+03:00

Kyllä Iivo osaa nyt kävellä! Oikeastaan vasta tänä syntymäpäivää edeltävänä viikonloppuna Iivo on alkanut kävellä enemmän ja innokkaammin. Tekniikka on jo täysin hallussa, paitsi että ilman tukea Iivo ei toki vielä pääse lattialta pystyyn. Laskeutuminen sen sijaan on niin varmaa, että Iivon uskaltaa lähettää kävelylle mihin suuntaan hyvänsä. Pientä "puskemista" poika tarvitseekin, sillä konttaus nopeampana kulkutapana vie yhä usein voiton kävelemisestä. Mutta edistystä silti tulee: jopa tuo muutamia päiviä vanha videokin on taitojen osalta jo auttamatta vanhentunut.

Liikkumismuodon lisäksi muutoksessa on päivärytmi. Venni vaihtoi aikanaan yksiin päiväuniin jo kymmenkuisena, mutta Iivolla ensimmäinen yksien päikkäreiden päivä oli vasta tänään. Tai ainakin ensimmäinen niin, ettei ilta ollut väsymyksen vuoksi pilalla, vaikka päikkärit nukuttiinkin jo tosi aikaisin (10.30-13). Oletan, että rytmi vakiintuu yksiin uniin vasta vähitellen - ja että monena päivänä mietitään tuskaisena, nukuttaako vai eikö ja milloin...

Luoteeltaan Iivo on hirmuisen rohkea ja reipas. Missä hyvänsä tilanteessa Iivo on yleensä heti vauhdilla mukana ja nauraa vain mennessään. Iivo on kunnostautunut myös aikamoisena tuholaisena, ihan toiseen tapaan kuin veljensä koskaan. Tänään Iivo esimerkiksi lorotteli pissat Hannu Salaman Juhannustanssien päälle (kannanotto sananvapautta vastaan, kenties?).

Kuvaavaa on sekin, mitä Iivo touhusi sillä välin kun eräänä iltana pesin vessassa hampaani ja kasvoni. Tuon pariminuuttisen aikana poika 1) työnsi vessaharjan suuhunsa, 2) kolautti pytynkannen sormilleen, 3) levitti vessalukemistoni lattialle, 4) kaatoi vessan roskiksen, 5) avasi kaapin, kaivoi esiin hiuslakkapullon ja avasi senkin, 6) puraisi tyhjästä vessapaperirullasta palan ja nielaisi sen sekä 7) pissasi matolle. Olisi tuhoa syntynyt varmasti enemmänkin, mutta tässä vaiheessa huusin jo Jussin apuun...

Vennin juttuja

Äiti: Ronja kuule tykkää sinusta aika paljon!
Venni: Sitten kun Ronja vähän kasvaa ja minäkin olen aikuinen, minä voin mennä Ronjan kanssa naimisiin.
Äiti: No niinpäs voitkin.
Venni: Venla on kyllä vielä kivampi.

Venni: Äiti kuule, minulla on sellainen mielikuvituskaveri. Sen nimi on Joonatan.
Äiti: Ai ihan niin kuin kaverisi Joonatan?
Venni: Joo. Kun minun tulee aina ikävä Joonatania, kun Joonatanin pitää lähteä. Nyt minä voin ottaa tämän toisen Joonatanin käyttöön.

Venni heiluu taskulampun kanssa:
- Minä olen salapoliisi... minä toimin vain sähkökatkoksissa.

Venni: En tiennytkään, että aina kun on synttärit, tulee lisää roinaa. Mitä enemmän roinaa, sitä isompi. Sitten kun mulla on yhtä paljon roinaa kuin Eetulla, me ollaan samanvuotisia!

Jälkimmäinen video todistaa, että konsolipelaaminen voi olla hauskan lisäksi sekä sosiaalista että sporttista. Tuli ihan hiki, molemmille!

Iivon touhuja

2009-03-25T21:01:00.006+02:00

"Minäpäs osaan jo kiivetä. Pitäähän minun päästä sinne, missä isovelikin on. Joskus syksymmällä ajattelin opetella, miten korkeista paikoista laskeudutaan alas. Nyt minä tulen aina pää edellä, kun äiti kumminkin ottaa kopin."

"Minä osaan syödä vähän itse omalla lusikallani. Nyt minulla on kuitenkin nuha, enkä syö mitään. Äidin tissi on silti kiva, ja tutti, jonka löysin laatikosta kaksi päivää sitten. Voihan yksivuotiaana opetella syömään tuttia, voihan?"

"Minä olen tosi hyvä sotkemisessa, mutta tykkään minä siivotakin. Kerään ainakin roskat ja riisit aina lattialta suuhuni. Imurointikin on kivaa, varsinkin kun imurin kanssa voi laulaa karaokea."

Äiti jatkaa:

Ilmeisesti siksi, että Iivo ei vielä edes yritä puhua, hän tuntuu paljon enemmän vauvalta kuin Venni tässä iässä. Niinpä yllätyn jatkuvasti siitä, mitä kaikkea Iivo osaa.

Eräänä päivänä kyselin Iivolta "missä lamppu on?" ja odotin vastaukseksi lähinnä lampun katsomista, enintään osoittamista. Tyynesti Iivo kuitenkin konttasi makuuhuoneeseen, kiipesi yöpöydälle ja sytytti yövalon nappulasta painamalla. Siinähän se, lamppu.

Iivo on "salaa meiltä", ominpäin, oppinut myös

- avaamaan ja sulkemaan pikkuautojen ovia
- sekoittamaan leikkiruokaa leikkikattilassa ja maistelemaan sitä leikkilusikalla
- avaamaan ja sulkemaan kansia, piilottelemaan tavaroita purkkeihin
- säätämään hellan kelloa (!)
- pinoamaan kahden palikan tornin
- sanomaan "brrrm, brrrmmm" leikkiautoille

Ja siis tosiaan myös kiipeämään vähän, syömään itse pikkiriikkisen ja pitämään KOVASTI ääntä. Jaa mutta tuon viimeisen Iivo on kyllä aina osannut...

Villit kemut

2009-03-15T22:48:00.005+02:00

- Kaksi päivänsankaria
- Kolme juhlapäivää
- Vajaat kolmekymmentä vierasta (yksi koira)
- Kolme suklaakakkua
- Valtava lahjaröykkiö
- Seitsemän pilliä (= paljon ääntä!)
- Pari pientä stressirähinää
- Iso sokerihumala

Oli siis oikein onnistunut syntymäpäiväviikonloppu - iso kiitos kaikille osallistujille!

Päivänsankarit jaksoivat muuten varsin hyvin. Venni tosin kävi hiukan kierroksilla välillä, mutta kohtuudella.
Iivo taas viihtyi joukossa kuin kala vedessä - ja taisi jopa oppia synttäreiden avustamana kävelemään! Nyt nimittäin oli runsain määrin ihmisiä "ottamassa vastaan", kun Iivo teki jo tutuksi käyneitä metrin parin kävelypyrähdyksiään. Treeniä tuli siinä määrin, että lopulta Iivo rohkaistui lähtemään liikkeelle ihan itsekin. Ensi kuun todellisena synttäripäivänä poitsu siis todennäköisesti kävelee jo kunnolla!?

Venni neljä vuotta

2009-03-12T09:45:00.004+02:00

Neljävuotisjuhlallisuudet aloitettiin meillä syntymäpäivän aattona hyvin vennimäisellä tyylillä. Venni oli jo muutamana päivänä vaikuttanut levottomalta, ja levottomuus räjähti illalla nukkumaan mennessä hysteeriseksi itkuksi.

- Minä en halua olla huomenna neljä! Minä en halua mennä kerhoon, kun ne sanoo sitten, että minä olen neljä! Minä haluan olla KOLME!

Venniä siis jännitti taas kovasti, vaikka tänään, varsinaisena syntymäpäivänä, ei ole luvassa yhtään mitään erityistä. Mutta sehän ei Venniä lohduttanut yhtään. Lopulta lupasin hänelle, että ei ole pakko olla vielä neljävuotias ja että hän voi kasvaa neljävuotiaaksi sitten, kun siltä tuntuu. (Olispa kiva, jos joku lupais meille aikuisillekin samaa syntymäpäivän aattona.) Tämä auttoi ja Venni painui unille rauhallisin mielin, mitä nyt varmisti vielä peiton raosta:

- Äiti, eihän se neljä vaan napsahda itsestään?

Aamulla oli tosi yllättäen ihan eri ääni kellossa. Asiaa saattoivat tietysti edistää olkkarissa odottava ilmapallovuori, uusi fillari, paketista paljastuneet Salama McQueen Crocsit sekä aamupalaksi tarkoitettu kasa lettuja :) Synttäreiden siirtämistä ei mainittu enää sanallakaan.

Fillari on muuten serkulta peritty, ja se on odotellut autokatoksen vintillä jo vuoden päivät. Taisipa Venni jopa olla itse sitä sinne nostamassa! Fillari oli kuitenkin Vennin mielestä "tosi raju" ja "siisti", eikä ilmeisesti yhtään tuttu enää. (Edullista synttärilahjontaa, eikö?)

Täysin vastoin tapojaan päivänsankari kiipesi heti satulaan uudet tossut jalassaan. Olimme varautuneet siihen, että Venni ensin vähintään kuukauden vain katselisi uusia tavaroita.

Viikonloppuna meille on tulossa kaikkiaan lähes kolmekymmentä juhlavierasta. Saa nähdä, minkämoiset stressit siitä saadaan syntymään. Toisaalta kaikki vieraat ovat läheisiä kavereita ja sukulaisia, joten voihan olla, ettei Venni ahdistu lainkaan. Pitää vain yrittää olla lietsomatta odotuksia ja jännitystä liiaksi.

Vika kuva on viime viikonlopulta. Olimme koko jengi Yyterissä ja "otimme osaa" Munakarin kävely -tapahtumaan. Eli kävelimme vähän, laskimme paljon pulkalla ja söimme hartaasti eväitä. Reppu selässäni on muuten sikeitä vetelevä Iivo - eläköön ergo-reppu!

Maitopoika

2009-03-09T21:36:00.004+02:00

Kehuin aiemmin, että Iivo on ruvennut syömään. Ja, ihme kyllä, Iivo syö edelleen! Joka päivä ainakin joku ateria on suhteellisen runsas ja katoaa vauhdilla, joskus jopa kaikki.

Ruokarytmimme on nyt osapuilleen tällainen - ajat erittäin noin:

Kello 7-8 aamupala. Puuroa menee ehkä desi (siis valmista puuroa, ei sentään hiutaleita). Joskus viiliä, ehkä puoli purkkia.

Kello 9-10 imetys.

Unta vaunuissa 1,5-2 tuntia.

Kello 11-12 lounas. Aamupäiväunien jälkeen ruokaruokaa menee usein pilttipurkillinen ja jotain jälkkäriä päälle.

Kello 14-15 imetys.

Unta vaunuissa 1-1,5 tuntia.

Kello 15-16 toinen ruoka. Toisten unien jälkeen ruoka kelpaa yleensä huonommin. Joskus iltapäivällä tarjotaan ruuan sijaan jotain kevyempää välipalaa, joskus jopa kahdesti.

Kello 18 imetys.

Kello 19 iltapuuro. Joskus menee koko lautasellinen eli noin puolet aikuisten annoksesta (= desi hiutaleita, kaksi vettä).

Kello 20-21 iltatainnutus tissillä.

Tissiä Iivo syö lisäksi usein kerran tai kaksi aamuyöllä, arvelisin että siinä 5-6 aikoihin. Imetys on kuitenkin aika lailla vähentynyt, sillä näistäkin listatuista monet päiväimetykset on melko helppo jättää väliin, jos muuta ruokaa menee paljon tai on muuta puuhaa. Olen onnistunut olemaan jopa kokonaisen päivän pois kotoa (töissä), joskin kävin kyllä lounastauolla imettämässä. Sellainen reilut neljä tuntia on siis tähänastinen ennätykseni erossa Iivosta ...niin se napanuora venyy! Hitaasti :)

Pitää vielä painottaa erikseen, ettei päivärytmimme todellakaan ole kellontarkka, kuten Vennillä aikanaan. Iivo sietää helposti kaikenmoista vaihtelua, mutta jos päivä on tavallinen, aikataulut sujahtavat itsestään osapuilleen mainittuun rytmiin.

Iivon ruokailutottumuksissa on se ikävä puoli, että kaupan purkkipöperöt tuntuvat uppoavan paremmin kuin meikäläisen kokkailut. Vennin kanssahan oltiin tässä vaiheessa jo 99-prosenttisesti kotiruuilla. No, kieltämättä mukavuudenhalukin on kasvanut lapsiluvun myötä, joten purkkiruokia kulutetaan myös siksi nyt enemmän.

Sileiden purkkiruokien lisäksi Iivo tykkää kyllä kovasti syödä mm. paprikaa, tomaattia, kurkkua, päärynää, banaania, melonia ja leipää paloina. Parhaiten ruokaa menee mahaan asti, kun Iivolle tarjotaan juuri ja juuri suuhun mahtuvia möykkyjä. Poitsu tunkee palan suuhunsa, mutustelee, työntää ulos, työntää takaisin suuhun... loputtomasti, kunnes esim. paprikasta on jäljellä vain kuori :) Alkuun pelkäsin Iivon tukehtuvan köntteihinsä, mutta ei tuo näemmä nielaise isoja kokkareita.

Ja hei, Iivo juo maitoa! Siis aivan tavallista maitoa. Otettiin taas varaslähtö maitotuoteasioissa, koska hapanmaitotuotteet upposivat Iivolle niin kivuttomasti, siis kirjaimellisesti. Aika harvoin Iivo juo nokkamukista mitään nestettä kovin suuria määriä eli lopullinen vieroitus tuskin tapahtuu "huomaamatta", saati pojan omasta aloitteesta. Mutta onpahan nyt (jo) jotain, mitä tarjota tissin tilalle, kun se aika tulee.

Edit. Kun nyt luen listausta Iivon aterioista, eivät ne määrät vieläkään valtavilta kuulosta. Ero aiempaan on kuitenkin dramaattinen - ateriakoot ovat suunnilleen kuusinkertaistuneet ja ruoka-välipala-puuro-rytmistä on siirrytty puuro-ruoka-ruoka-puuro-rytmiin. Eli älkääpäs siellä vähätelkö meidän ahmatin suorituksia!

Hitaasti lämpiävää sorttia

2009-03-05T21:57:00.004+02:00

Jatkan nyt hieman aiheesta, johon viittasin jo edellisessä tekstissä. Tästä mun on itse asiassa pitänyt kirjoittaa jo pitkään, mutta aihe on niin mutkikas, että on ollut helpompi lätistä muuta...

Kerroin viimeksi ja olen ennenkin kertonut, että Vennille tietyt tilanteet ovat toooosi hankalia. Ja en nyt tällä tarkoita mitään uhmaa tai muuta tavanomaista kiukuttelua, vaan sitä, kuinka Vennin luonne vaikuttaa hirveän voimakkaasti esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa. Vennille voi olla aivan ylivoimaista osallistua vaikka avoimen päiväkodin joulujuhlaan tai tulla neuvolaan.

Meille yllättävintä tässä on ollut se, että kyse ei missään nimessä ole ujoudesta. Itse asiassa Venni on hirveän rohkea ja itsevarma tyyppi, jos tilanne on hänelle helppo. Esimerkiksi meillä vierailleet uudet ihmiset eivät yleensä voi uskoa, kun kerron Vennin kaihtavan sosiaalisia tilanteita. Venni kun on helpoissa oloissa supersosiaalinen: jututtaa kaikkia, ventovieraitakin, ja kertoo vuolaasti kaiken minkä muistaa, vitsailee iloisesti, esiintyy.

Haastavaksi oleminen muuttuukin vasta silloin, kun vastassa on jotain uutta, ennalta arvaamatonta - esimerkiksi outo ympäristö yhdistettynä uusiin ihmisiin. Tai ympäristö ja ihmiset voivat olla tuttujakin, mutta jos tapahtumia ei voi ennakoida tai ne vaikuttavat jotenkin arvaamattomilta, Venni hämmentyy. Esimerkiksi päiväkotiin Venni ei tottunut yhdeksässä kuukaudessakaan ilmeisesti tästä syystä: aamulla ei yksinkertaisesti voinut ikinä tietää, ketä olisi paikalla ja mitä tarhassa tapahtuisi ...siis kaikista rutiineista huolimatta. Niinpä Venni taisteli itkien ja raivoten joka ikinen aamu päiväkotiin lähtemistä vastaan.

Hämmennystä ei siis todellakaan seuraa mikään äidin selän taakse piiloutuminen tai muu vieno reaktio. Venni saa raivarin tai hepulin tai vähintäänkin kieltäytyy ehdottomasti osallistumasta mihinkään. Ja näin on muuten ollut ihan vauvasta asti: jo ryömimisiässä meidän aurinkoinen ja helppo vauvamme saattoi muuttua itkuiseksi, takertuvaksi raivopääksi vaikkapa viattoman muskarin takia.

Meille on ollut usein vaikea ymmärtää, mikä oikein aiheuttaa Vennille stressiä ja ahdistusta. Olinkin suorastaan ratketa riemusta, kun kerran satuin törmäämään Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan, jossa kerrottiin temperamenttieroista. Heureka! Kysymys on siis yksinkertaisesti (?) siitä, että Venni on luonteeltaan Hyvin Hitaasti Lämpiävä. Hän jännittää ennalta uutta ja yllättävää, stressaantuu siitä ja purkaa stressin pihalle varsin reippain ottein. Totuttuaan tilanteeseen Venni on taas oma itsensä ...esimerkiksi juhlissa Venni yleensä rentoutuu siinä vaiheessa, kun olisi aika lähetä kotiin.

Temperamenttiteoria muuten kertoo senkin, että temperamentti ei ole "hyvä" tai "huono", vaan se on yksilöllinen ominaisuus, kuten vaikka ruumiinrakenne. Temperamentti on siis synnynnäinen piirre, jolle ei ole hirveästi tehtävissä - MUTTA ihmiset oppivat kyllä hallitsemaan temperamenttiaan niin, ettei sen tarvitse hallita elämää. Kuitenkin ainakin alle kolmevuotias on ihan temperamenttinsa armoilla. Eli kun ahistaa, silloin karjutaan... Ja myöhemminkin oppiminen tapahtuu hitaasti.

Jokseenkin rasittavaa on se, että vaikka itse olemmekin oppineet jo hiukkasen ymmärtämään Vennin mielenliikkeitä, pojan "pelot" aiheuttavat säännöllisesti ihmetystä jopa ammattilaisissa (esim. neuvolassa). "Olehan nyt reipas" tuskin auttaa, jos tosissaan pelottaa tai ahdistaa! Meille myös aina välillä sanotaan, että "ettekö te ikinä käy missään" tai "kyllä lasta pitää totuttaa uusiin ihmisiin". Joo joo, varmaan ihan totta, mutta kukin luonteensa mukaan. Aika harva pakottaisi vaikka vahvasti esiintymiskammoisen aikuisen pitämään puhetta julkisesti! Lapselle vaikeiden tilanteiden aiheuttama ahdistus on taatusti vielä paljon hankalampaa, kun omia tunteita on vielä mahdoton ymmärtää.

On tietysti meillekin hirveän vaikea tietää, minkä verran meidän pitäisi "aktiivisesti kannustaa" eli tyrkkiä puoliväkisin Venniä vaikeisiin paikkoihin ja minkä verran antaa periksi vastahankaisuudelle. Viimeksi tänään Venni itse totesi, että "minä haluan olla kotihiiri, en halua mennä yhtään mihinkään." No, poikkeuksiksi säännöstä Venni heti kyllä luetteli ainakin "Turun, Keravan, kylpylän, Kirjurin ja Joonatanin luona käymisen" :)

Silti esimerkiksi kerhoon menemisestä on meillä pidetty tiukasti kiinni, vaikkei Venni aamuisin ikinä halua sinne lähteä (päivän lopussa lähes aina kuitenkin sanoo, että oli kivaa). Ja joskus Venni yllättääkin: esimerkiksi kavereiden synttäreille on aina kiva mennä ja viime aikoina Venni on haaveillut kovasti Muumimaailmasta. Joskus vastahakoisuus myös loppuu helposti siihen, kun korjaamme Vennin väärät ennakkokuvitelmat (esim. että Iivon neuvolakäynnillä Vennin ei tarvitse tehdä mitään tai kyläreissulla ei ole pakko heti leikkiä uusien lasten kanssa). Joskus Venniä helpottaa asian tai tilanteen käsitteleminen etukäteen, mutta joskus käy kyllä niinkin, että ennakkojutustelu vain pahentaa stressiä - pikkuveljen syntymän odottelu on tästä erinomainen esimerkki. Olemme siis kaikki vasta alkutaipaleella!

Suosittelen muuten erittäin lämpimästi lukemaan Keltikangas-Järvisen tuotantoa! Löysin temperamenttiteorioista hurjasti omiakin piirteitäni ja niiden kautta jänniä selityksiä monille kokemuksilleni ja teoilleni. Sitä kirjatkaan eivät kyllä kertoneet aukottomasti, kuinka vanhempi voisi tukea hitaasti lämpiävää lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Huokaus, jotain pitää kai itsekin opetella... ;)

Ei liian helpolla

2009-02-25T23:01:00.014+02:00

Imetyskuvia ei ole täällä paljon nähty, vaikka imetys on ollut ja on edelleen tosi iso osa elämäämme. Tätä en kuitenkaan voinut olla näyttämättä :) Oheinen videopätkä kertoo, millaista imetys meillä nykyään (päivisin) on. Pitäähän sitä jumpata aina tilaisuuden tullen...! Yösyötöt ovat onneksi yhä harvinaisia, eikä niihin liity mitään akrobatiaa. Päivisin Iivo syö usein myös sylissä hajareisin istuen, jolloin homma sujuu vähän "siistimmin". Mitenkään diskreetiksi ei kuitenkaan voi (julki)imetystämme väittää! (Näyttää epäilyttävästi siltä, että mä pitäisin Iivosta tiukasti kiinni tuossa videolla ja Iivo siksi rimpuilee.. mut pidän tietty kättä vain kevyesti Iivon takaraivolla. Eli ei tartte hätääntyä :)

Iivon liikunnallinen kehitys on muutenkin mennyt isoja harppauksia eteenpäin. Noin viikon ajan poika on osannut seistä aika pitkiäkin aikoja ilman tukea ja ottaa muutamia askelia itse. Kävely yhdestä kädestä talutettuna on myös tullut aika varmaksi. Samaan aikaan Iivo on oppinut konttaamaan ja konttaa nykyään enemmän kuin ryömii ...mikä ei ole paljon, koska vain kävely on nyt oikeasti kiinnostava liikuntamuoto.

Pottailu sujuu nykyään niin, että hyvänä päivänä kuluu pari vaippaa ja parit pöksyt. Huonona taas menee pari vaippaa ja ...paritkymmenet pöksyt. Välillä turhauttaa, mutta enimmäkseen kyllä naurattaa! Iivo ei selvästikään osaa vielä "tietoisesti" pissata, eli lattialle saattaa lorahtaa viisi sekuntia sen jälkeen, kun poika on noussut potalta. Mut kaipa se sit joskus. (Tätä kirjoittaessani Iivo lorotteli tuohon tuolini viereen, jes!)

Vennikin on harjoitellut viime aikoina uusia temppuja, kuten hyppyjä ja tansseja, mutta ei toki enää sentään mitään vessajuttuja. Vahvasti Vennillä on menossa taas myös ns. tahtovaihe. Vennihän osaa olla todella temperamenttinen, jos joutuu stressaaviin tilanteisiin (juhlat, lääkäri, muu sosiaalinen tilanne tms.) tai ei vain saa tahtoaan läpi. Myös kaikki muutos on aina aluksi ehdoton nounou, ja muutokseksi lasketaan siis kauppaan lähteminen, sisälle tuleminen, nukkumaan meneminen, leikin lopettaminen... kaikki. Sitä kirkumisen määrää!

Välillä oikeasti mietimme, mitä pikkumiehen kanssa oikein pitäisi tehdä, jotta arki ei olisi silkkaa taistelua. Mutta sitten aina toteamme saman: mitä selkeämpään päivärytmiin ja tiukempiin rutiineihin pääsemme, sitä helpommin kaikki sujuu. Tämä vaatii harjoittelua - siis meiltä vanhemmilta.

Venni kyselyiässä (aina vaan):
- Mikä on viikinki?
- Miksi pitää olla alahampaat ja ylähampaat?
- Miksi myyrät asuu maan alla? Eihän siellä oo mitään tekemistä.

Äiti ja Venni ajelevat pikkuautoilla olkkarissa. Äidin auto menee päin seinää.
Venni: Ei mikään ihme. Sä oot huono kuski.

Kuunnellaan radiota autossa.
V: Äiti, laita rokkia!
Ä: Eiks tää kelpaa? (Radiossa soi Eppu Normaali)
V: Ääh, ei tää oo tarpeeks räyhäkästä.
Onneksi toisella kanavalla soi Vennin lempibändi Apulanta.

V: Miksei telkkarissa ennusteta sisälämpötilaa?

Mummi Vennille puhelimessa:
- Mitäs olet puuhaillut tänään?
Venni:
- En mä muista, kun se on mennyt jo.

Ä: Vennii, aamupalalle!
V: Joo, mä tuun kun tässä leikissä on tullut lopputekstit!

Isi ja Venni pelaavat Nintendoa. Äiti yrittää saada Vennin irti koneesta.
Hetken päästä Venni tokaisee iskälle:
- No nyt sä voisit kyllä mennä vähän auttamaan äitiä.

Äiti tekee ensimmäisen työpäivän yli vuoteen.
V: Äiti, sä oot ihan tylsä kun sä käyt aina töissä.

p.s. Iivolla oli tänään hyvä päivä: yksikään vaippa ei kastunut ja pyykkiin meni kahdet pöksyt :)

Minä syön!

2009-02-17T17:54:00.006+02:00

Iivo on ruvennut syömään! Yllättäen heti viime perjantain neuvolakäynnin jälkeen sapuskaa on alkanut upota ennen näkemätöntä tahtia, siis jopa kokonainen liha-kasvispurkillinen aterialla tai puurolautasellinen iltapalalla. Eikä vain silloin tällöin, vaan ruokaa menee hurjasti koko ajan. Sitä paitsi nyt kelpaa myös karkea ruoka. Mitä ihmettä?!

Ehkä Iivo päätti, että mitään rautatippoja en kyllä huoli. Onneksi niitä ei edes ehditty ostaa.

p.s. Kuva on vanhempi, ajalta jolloin eväät vielä päätyivät enimmäkseen naamalle.

p.p.s. Tämä on 300. kirjoitus tässä blogissa!!!

Vauvan anemia :(

2009-02-14T10:42:00.004+02:00

Iivo kävi taasen tsekattavana neuvolassa. Kaikki oli muuten mainiosti, mutta sormenpääverinäyte viittasi lievään anemiaan. No voihan piru!

Vauvan hemoglobiinimittauksissa 100 on normaalin alaraja, ja kaksi eri mittausta näyttivät Iivolle molemmat lukemaa 91. Sinänsä syytä ei ole huoleen, koska Iivohan on kolmen p:n poika: paksu, pitkä ja pirteä :) Mutta rautalisää joudumme nyt hommaamaan.

Imeväisen raudansaantihan perustuu ekoina elinkuukausina isosti äidiltä syntymälahjaksi saatuihin varastoihin. Puolen vuoden raja kiinteiden aloitukselle taas perustuu muun muassa siihen, että siinä vaiheessa nuo rautavarastot alkavat huveta, eikä pelkkä imetys riitä niitä paikkaamaan. No, Iivollehan ei ole, kuten tunnettua, kiinteä ruoka juuri maistunut. Tässä siis tulos :(

Vennin hemoglobiini oli tässä samaisessa 10 kuukauden iässä 106. Eron voi selittää helposti siten, että vaikka Vennikään ei kiinteistä vauvana piitannut, hänelle niitä jaksettiin syöttää hartaammin. Siis vaikka tunnin putkeen puuroa, kera kaikenmoisten sirkustemppujen. Lienee selvää, ettei kahden tenavan perheessä riitä aikaa (eikä äidillä enää hermoja) moiseen. Pitää kuitenkin yrittää nyt rautalisän ohella petrata etenkin lihan ja viljatuotteiden "tuputtamista".

Kymmenkuisen uudet mitat kuuluivat muuten:
Paino: 10370 g (+ 165 g kahdessa kuukaudessa)
Pituus: 74,6 cm (+ 2,7 cm)

Painon vähäinen nousu ei todellakaan ole mikään ongelma, vaan tarkoittaa ainoastaan sitä, että painokäyrä lähestyy vihdoin pituuskäyrää. Vennillä sama tasaantuminen tapahtui vähän aiemmin, ilmeisesti koska Venni nousi aiemmin pystyyn ja tukia vasten kävelemään. Vennin 10 kk -mitat olivat muuten 9830 g ja 75,8 cm.

p.s. Iivo oppi konttaamaan! Tai eihän se vielä häävisti suju, mutta yritystä on jo paljon. Taitaa sittenkin luonnistua konttaus ennen kävelyä...?

Vaipat veks (aina välillä)

2009-02-12T21:45:00.005+02:00

Olemme viime päivinä harrastaneet ahkerasti vaipattomuutta (siis Iivolla, muilta jo sujuu). Tämä alkoi oikeastaan siitä, kun sattumalta törmäsin artikkeliin vauvojen vessahätäviestinnästä eli vvv:stä. (Joo-o, "vessahätäviestintä" kuulostaa ääliömäiseltä, mutta itse hommassa on paljonkin järkeä, lukekaa vaikka!) Aloin miettiä asiaa - en nyt ehkä mitään viestintää sinänsä, vaan sitä, et aina välillä vois Iivoa hyvin pitää ilman vaippaa. Sehän vois olla suorastaan hauskaa ;)

Jo muutaman päivän jälkeen näyttää siltä, että tosi nopeasti käy kuten Vennin kanssa aikanaan. En enää edes VIITSI laittaa sitä vaippaa. Tänään esimerkiksi kului tasan yksi vaippa, kun päikkäreille on tietty pakko laittaa, mutta ekoilla päikyillä se jäi kuivaksi.

Iivo ei luonnollisestikaan ole mikään kuiva henkilö, joten vaippapyykin sijaan tulee nyt kalsaripyykkiä (tänään tosin vain yhdet!) Systeemi pelaakin siis niin, että käytämme Iivoa potalla tosi taajaan, suorastaan joka välissä. Mutta koska Iivo tarvitsee tosi paljon viihdytystä, kävelytystä, leikitystä ym. muutenkin, istahtaminen potalla aina silloin tällöin ei tunnu edes vaivalta. Pottaan sitä paitsi tulee tosi usein tulosta! Ja jotenkin heti tuntuu (ainakin musta) siltä, että mieluummin pyyhkäisen lattiaa useammankin kerran päivässä kuin puen aina sen vaipan. Ajatus onkin olla ilman vaippaa mahdollisimman paljon, mutta ehdottomasti niin, ettei siitä tule rasitetta. Tavoitteena ei ole päästä eroon vaipoista kokonaan mahdollisimman pian, vaan saada vaipattomuuden edut mahdollisimman usein.

Usein kuulee väitettävän, ettei lapsi opi pidättämään ennen kuin joskus kaksi-, jopa kolmevuotiaana. Pelkästään Vennin pottatreenien perusteella väitän vahvasti, että SE EI PIDÄ PAIKKANSA. Samaa mieltä ovat tietysti myös vvv:n kannattajat. Ihan pieni lapsi ei ehkä (tai taatusti) osaa ilmaista haluavansa potalle, mutta sen pelkän pissa- tai kakkahädän moni lapsi ja vauvakin tunnistaa ja samalla ilmaisee jotenkin. Onkin sitten aikuisen asia - vielä pitkään! - tehdä johtopäätös: mennään potalle. Mä uskon myös siihen, että pidättämistä pitää harjoitella. Varmaankin kolmevuotias oppii nopeammin, mutta pienikin oppii lopulta. Vennillä ainakin pidätyskyky kasvoi tasaisesti ihan vauvakuukausista lähtien, ja kun Venni oli sitten kuiva, vielä pitkään piti huolehtia, ettei pojan tarvinnut liian pitkään pidättää. Kyse ei siis ole mistään tänään-en-osaa-huomenna-osaan-taidosta.

En todellakaan ole sitä mieltä, että lapset pitäisi opettaa kuivaksi mahdollisimman varhain. Kukin tyylillään ja lapsenkin luonnetta seuraillen. Mitään haittaa vaipattomuuden ajoittaisesta kokeilemisesta ei kuitenkaan voi olla, vaikka lopullisesti vaipat jätettäisiin pois vasta vuosienkin päästä. Ja takapakit kuuluvat aina asiaan, kun lapsista on kyse :)

Vaipattomuuskokeilujen plussat ja miinukset

+ Potalla käyminen on helpompaa. Mun ei tule vietyä Iivoa potalle aina kun se olis tarpeen, jos joka kerta pitää riisua se vaippa JA puolet vaatteista JA sitten pukea ne taas. Pitkät kalsarit on ihan sikahelpot, vaikka pissattais minuutin välein (näin ei toki tehdä sentään!)
+ Oppii tulkitsemaan lapsen viestejä. Iivo selvästi antaa usen merkin hädästä kitisemällä (ei kuitenkaan aina).
+ Yletön eritekammo hälvenee. Jaksan aina ihmetellä, kuinka esimerkiksi uimahallissa lapset kuskataan melkein altaaseen asti vaippa päällä ja jotkut jatkaa siitäkin vielä uimavaipassa. Mitä se nyt haittaa jos suihkussa vähän lirahtaa? (siis lapselta, aikuiset on eri asia ;) Väitän, että kun on parit vauvanpisut pyyhkäissyt lattialta, siihen on jo ihan tottunut - kuin mehua pyyhkisi :) - eikä eritteitä tartte enää niin neuroottisesti vältellä.
+ Pyykkimäärä vähenee (kestot) tai jätevuori pienenee (kertikset). Tässä eräänä päivänä Iivo pissasi ja kakkasi ainakin neljät kalsarit/pöksyt. Silti pyykkikasa oli pienempi kuin vaipoista olisi ollut.
+ Lapsella on mukavampi olla.
+ Kuivaksioppiminen SAATTAA nopeutua (mitään takeita tästä ei kai ole, riippunee lapsityypistä). (Jos on paljon ihania kestovaippoja, tämä voi olla myös miinuskohta!)

- Sotku. Siihen tottuu, mutta eihän esim. kakkakikkare omalla paidalla kiva ole.
- Vaipat alkaa ärsyttää, siis vanhempia. Lastakin voi alkaa, mutta se ehkä lähinnä edistää oppimista.. Ja toisaalta vanhempien ärsyyntyminen myös kasvattaaa motivaatiota pissattamiseen. Joten tämän voisi kirjata myös plussapuolelle.

Ja vielä lopuksi: ei me kylässä sitten harjoitella, lupaan sen! Ei siis tartte jättää meitä kutsumatta, jos on uus matto :)

p.s. Vähän vitsikästä, että juuri kun sain tarinoitua vaipoista, päätän vähentää niiden käyttöä. Nopeita käänteitä, ettei tylsäksi mee!

Sananen vaipoista

2009-02-07T23:00:00.003+02:00

En ole tainnut pitkään aikaan mainita täällä sanallakaan lempiaiheestani: vaipoista. Se johtunee siitä yksinkertaisesta syystä, että kestovaipat on meillä ihan arkea vaan enää. Yhtä helppoa on niiden käyttäminen kuin vaikka vaatteiden, enkä mä vaatteistakaan täällä yleensä paljon lätise :) Kestoilusta multa kuitenkin kysytään aika usein, siksi siitäkin taas muutama rivi.

Meillä on täyskestoiltu käytännössä synnäriltä palaamisesta asti. Kertiksiä on menny yks paketti, enimmäkseen viime kesän ja syksyn mökkireissuilla. Mökilläkin meillä on useamman kerran ollu käytössä kestot, mutta pidemmillä reissuilla vaipat ei riitä, kun niitä ei pääse pesemään. Muilla viikonloppureissuilla on kestoiltu.

Nyt käytössä on yksinkertainen valikoima vaippoja. Päivävaipoiksi hyvä röykkiö M- ja Petite-kokoisia Fuzzeja (niin paljon ettei tartte miettiä, ehtiikö vaipat kuivua ajoissa – olisko noita joku 15 ainakin) ja yövaipoiksi kolme omatekoista L-sisävaippaa + Niikki-kuoria parit. Oon jo melkein 100-prosenttisen varma, että näillä vaipoilla mennään ”loppuun asti” eli uusia ei ainakaan tarpeeseen tartte hommata (heräteostot on jo eri juttu). Joka toinen päivä pesen vaippakoneellisen.

Mitäs muuta? Mitään ongelmia ei oo ollu aikoihin. Tai tokihan tulee satunnaisia ohivuotoja, mut se on harvinaista. That’s it. Tai kuten Venni sanoo: helppoa kuin heinänteko.

Puhumisesta ja lukemisesta

Lueskelin taas kerran merkintöjäni Vennin vauva-ajoista ja huomasin, että Iivon ikäisenä Vennillä oli jo useita ”sanoja” eli jotain äänteitä tms., jotka selvästi tarkoittivat tiettyä asiaa. Iivolla ei ole vielä ensimmäistäkään sanaa tai sanantapaista. Ja ei, eihän toki vielä kymmenkuisen tarvitse osata sanoa mitään. Totesinpa vain taas, että aika erilaisia ovat lapsukaiset.

Samalla tietysti mietityttää, kuinka suuressa määrin ero johtuu siitä, että Iivo on se ”kakkonen”. Iivolle kun ei ole luettu, laulettu tai edes puhuttu likikään niin paljon kuin Vennille aikanaan. Mitenköhän paljon sellainen vaikuttaa puheen kehittymiseen? Koska varmastihan se vaikuttaa ainakin hiukan! Katselin Vennin kanssa äskettäin videota, jossa luin viisikuiselle Vennille iltasaduksi ihan sellaista pitkää tarinaa – ja niihin aikoihin osasin myös ulkoa muutamia kovasivuisia kirjoja, niin paljon niitä oli Vennille luettu. Huh syyllisyyttä ...eihän Iivolle lueta juuri koskaan paitsi silloin kun pikkumies siivestää Vennin iltasatuhetkessä :( Toisaalta Vennille oli kyllä helpompikin lukea vauvana, kun Venni ei edes halunnut syödä kirjoja ja jaksoi muutenkin keskittyä paremmin.

Ja niin, lukemisen ansiota tai ei, mutta niin vain Venni osaa jo nyt kaikki (!!) kirjaimet ja numerotkin 20:een asti. Tätä menoa käy taatusti niin, että Vennistä tulee perheen lukijamies, Iivosta taas tekijämies :) Tai voihan se olla myötäsyntyistäkin, ei pelkkää kasvattamisen tai kasvattamattomuuden tulosta, mistä senkin tietää. (Oikeasti en edes halua tietää ;)

Ja taas nukutaan!

2009-02-05T16:32:00.005+02:00

Yleensä lasten kanssa käy niin, että kun erehtyy sanomaan ääneen tai kirjoittamaan blogiin, että jokin asia sujuu hyvin, se alkaa välittömästi sujua huonosti. Tämä koskee siis esimerkiksi syömistä, nukkumista, yleistä käyttäytymistä, terveydentilaa ...lähes kaikkea.

No, nyt kävi yllättäen päinvastoin! Valitin Iivon yömelskauksesta täällä, ja siihen taisi loppua koko melskaus :D Ainakin nyt pari yötä Iivo on nukkunut kuin enkeli, läpi yön heräämättä ja syömättä. Oliskohan kerrankin ollut kiukun syynä hammas (niitähän on aina tapana syyttää kaikesta), sillä Iivolla on nyt eka ylähammas puskenut ikenestä läpi.

Yöhulina has entered the building

2009-02-03T10:52:00.003+02:00

Iivo on koko pienen elämänsä nukkunut niin hyvin yönsä, että olen epäillyt lapsen olevan vallan viallinen. No, ei tartte epäillä enää, koska nyt meilläkin yöhulinoidaan. Olikin ruhtinaallista, että lähes kymmenen kuukautta saimme nukkua!

Hulinointia, käytännössä mönkimistä, ähkimistä, huitomista ja syömistä, on jatkunut nyt viikon tai pari. Esimerkiksi toissa yönä laskin, että Iivo söi seitsemän kertaa ...kahdeksan tunnin yöunieni aikana (Iivo toki nukkui enemmän kuin kahdeksan tuntia). Eikä kyse todellakaan ollut mistään tissi suussa nukkumisesta, vaan jätkä todella SÖI tehokkaasti joka kerta, ja kierähti lopuksi kylläisenä etäämmälle jatkamaan uniaan. Kolme varttia ja taas sama sirkus.

Viime yönä en antanut tissiä joka ähinään, vain suurempiin rähinöihin. Tuloksena viisi herätystä ja kaksi imetystä (seitsemän tunnin aikana...). Hiukan väsyttää nyt meitä kaikkia...

Ekana tietysti tulee mieleen, että Iivoa vaivaa vatsa ja jätämmekin nyt kokeeksi maitotuotteet hetkeksi kokonaan pois. Todennäköisempää kuitenkin on, että Iivon kävelytreenit ja muu kehitys eivät jätä yölläkään poikaa rauhaan. Oletan, että jos Iivolla olisi pinnasänky, hänkin nousisi pystyyn loputtomasti joka yö, kuten veljensä aikanaan...

Vennille yritimme tässä samaisessa iässä lempeää unikoulutusta. Ihan turhaan! Seurauksena oli vain armotonta rähinää moneksi yöksi, ehkä parin yön helpompi jakso ja taas sama ralli. Niinpä luulen, että en viitsi Iivolle nyt edes yrittää muuta kuin ruokavaliomuutoksia. Nähdäänpähän samalla, minkälaisia zombieita meistä muista lähiviikkoina tulee.

Sujuu kuin nakki

2009-01-28T14:27:00.005+02:00

Meillä on uusi perheenjäsen. Sen nimi on Wii ja se on Vennin uusi paras ystävä... En ole ihan hirveän riemuissani tästä ystävyydestä (lue: riippuvuussuhteesta), mutta ehkäpä se laimenee ajan myötä...?

Tarinahan meni niin, että naapurimme lähtivät hetkeksi maailmalle ja jättivät Nintendo Wii -pelikonsolin meille siksi aikaa. Venni oli haltioissaan! Wiin autopeli on ilmeisesti ihaninta, mitä kolmevuotias voi kokea. Uskomatonta kyllä, Venni ajaa jo nyt niin hyvin ihan yksin, että voittaa kisoja ja yltää jopa kokonaisissa cupeissa mitaleille.

Tylsimys-äiti yrittää kyllä pilata tämänkin ilon, sillä olen kieltänyt illalla pelaamisen ja muutenkin ylettömän ratissa istumisen. Peli on näet niin nopeatempoinen (ei onneksi pelottava kuitenkaan), että Venni käy usein ihan kierroksilla kisojen jälkeen. Ja niin - Mario Kartia leikitään nyt myös pulkkamäessä, autossa, pihalla, kaupassa...

V: Onhan kesään pitkä aika?
Ä: Aika pitkä... Onko sulla Venlaa jo ikävä?
V: Mmmm... joo. Mut täytyykö se peli antaa ihan heti takaisin kun ne tulee?

Venni pelaamisesta:
- Tämähän sujuu kuin nakki!
- Tää on helppoa kuin heinänteko!
- Mun auto lähti ku hauki kaislikosta!

V: Mä hävisin...
Ä: No, yks vaan voi voittaa.
V: Mutta ennen voitti aina kaks. Silloin vanhoissa ajoissa. Silloin kun oli ritareitakin!
Ä: Hmm.. jaa. No, joskus pitää hävitä.
V: Joo. Parempi onni ensi kerralla!

Iivokin on oppinut uusia asioita. Käveleminen sujuu jo tosi hienosti, siis talutettuna, eikä mikään muu liikkumistapa enää kelpaa lainkaan. Äidistä on siis tullut rollaattori. Turhautuminen on valtavaa, kun rollaattori välillä tekee lakon, joten ehkäpä pikku-ukko lähtee pian itse köpöttelemään?

Tukea vasten seisoskelu ja käveleminenkin sujuvat Iivolta niin hyvin, että hänet uskaltaa jättää yksin seisoskelemaan. Hassua kyllä, myös istuminen sujuu vasta nyt niin hyvin, että Iivon voi jättää yksin istumaan... Joissain asioissa nopea, joissain toooosi hidas :)

Viikonloppuna Iivo oppi vielä vilkuttamaankin. Ja nokkamukista juominen sujuu ihan itsenäisesti (mitä nyt lopuksi pitää aina kaataa vähän lattialle). Iso poika!

Uutta Iivolla on myös ruokapuolella. Ei, ruoka ei edelleenkään maistu, vaan puoli desiä on absoluuttinen maksimi syötävää. Ruokaruokaa ei mene paria lusikallista enempää. Tästä syystä otin ekat maitotuotteet kokeiluun jo nyt (kokonaista puolitoista viikkoa etuajassa, hui) ja ensi testien perusteella ainakin piimä ja maustamaton jogurtti uppoavat tosi hyvin. Eipä silti, en minäkään noita vauvamössöjä söisi ;)

Iivo on myös kasvanut, joten kaivoin kaapeista Venniltä jääneitä kamppeita. Lisäksi kaveri toi vaatetta vielä lisää. Nyt Iivon vaatekaapissa on mm. 25 kappaletta pitkiä housuja! Ei varmaan tartte kaupassa käydä ihan lähiaikoina...?

Uusien vaatteiden kunniaksi Iivo kokeili eilen illalla eka kertaa vaipattomuutta Ison Pojan Pikkukalsareissa ...joita Iivo sitten kasteli tunnissa kahdet ennen kuin luovutimme. Tästä se lähtee :D

Venni uudella lastenhoitajalle:
- Mä tiesin, että sä tarviit silmälaseja, kun sä oot niin vanhakin.

V: Onko joulukuu kohta?
I: Kyllä siihen on aika pitkä aika. Nyt on vasta tammikuu, eka kuukausi, ja joulukuu on viimeinen.
V: Kuollaanko me sitten...?

Äiti ja Iivo yrittävät mennä leikkimään Vennin huoneeseen.
V: Teidän täytyy nyt poistua. Valitan, niin se vaan on.

Minä itte

2009-01-11T11:44:00.005+02:00

Iivolla on spurtti päällä! Eilen pikkumies oppi taputtamaan, vaikka emme olleet moista älynneet edes opettaa. Nyt Iivo taputtaa "käskystä" ja kivaa on ilmeisesti taputtaa myös silloin, kun onnistuu tekemään jotain kiellettyä. Ja kiellettyihin asioihin Iivolla on nyt aivan ilmeinen hinku päästä käsiksi: äidin kirjat, pistorasiat, potta, digiboksi ym. koneet ja kaikkien laatikoiden aukominen ovat niin siistejä juttuja! "Ei" on Iivolle tietysti vain hauska vitsi...

Vielä hurjemman ponnistuksen Iivo teki tänä aamuna, sillä hän kiskaisi itsensä ensi kertaa pystyyn JA lähti saman tien kävelemään haparoivin askelin sängynreunaa pitkin! Käveleminen ja seisominen ovat toki olleet IN jo pitkään, mutta tähän asti on aina tarvittu jonkun toisen kädet avuksi. Kohta tuota ei pitele enää mikään! Ja luultavasti olemme Iivon kanssa ihan eri tavalla pulassa kuin Vennin, sillä Iivo 1) syö kaiken (Venni ei tykännyt tavaroista suussaan) ja 2) ei säiky juuri mitään (Venni pelkäsi vauvana melkoisesti ainakin vieraita ihmisiä, erityisesti lapsia, ja kovia ääniä). Motorisesti pojat kyllä näyttävät kehittyvän aika samoin, mutta Iivo ei ole ehkä ihan yhtä varovainen kuin Venni aikanaan. Ei kuitenkaan mikään rämäpää, uskoisin, ja hyvä niin.

Vennillä on myös mahtava kausi juuri nyt. Poika ottaa selvästi takaisin joulun paastoa ja syö tosi paljon ja melkein taisteluitta. Lisäksi Vennillä on vissiin ensimmäistä kertaa "minä itte" -vaihe. Hän haluaa esimerkiksi keittää meille kahvia ja tehdä itselleen aamupalaa - ja suoriutuu molemmista oikein mallikelpoisesti, avustettuna luonnollisesti. Pukemiset ja muut perusjutut sujuvat nekin vähemmillä taisteluilla kuin vielä pari viikkoa sitten. Jipii!

Verbaalisesti Venni on meidän mielestämme suorastaan ihmelapsi (heh, tietysti ;). Tai ainakin meistä on valtavan viihdyttävää kuunnella pojan juttuja, kun Vennin sanavarasto sen kun paisuu, eikä hän arastele käyttää uusia sanojaan.

"Tämähän sujuu kuin leikki."
"Mikäs se siihen tupsahti?"
"Ilomielin tuon tämän sinulle."
"Sehän on suurenmoista."
"Eipä kestä kiittää."
"Onpas monenmoisia härveleitä."

Me sohvaperunat

2009-01-03T10:59:00.002+02:00

Ulkona on 17 astetta pakkasta. Veimme Iivon vaunuihin nukkumaan. Joissain maissa saisimme varmaan syytteen lapsen pahoinpitelystä :)

Todellisuudessa Iivolla taitaa olla todennäköisemmin kuuma kuin kylmä. Pojalle puettiin neljä kerrosta paksuja kamppeita. Vaunuissa on makuupussi ja lampaantaljat sen alla ja päällä. Lisäksi vaunun aukko on peitetty harsolla, ja kuomun päällä on vielä peitto. Ei pitäis pakkasen pureskella!

*****

Viime aikoina on kirjoittelu tänne jäänyt aika vähiin ja aiheet niihin pakollisiin (mitat ja juhlat...). Pitää yrittää vähän petrata, sillä taas kerran olen huomannut, miten mukava on lukea Vennin vauva-aikojen perusteellisia kuulumisia vanhoista blogimerkinnöistä. Joululahjaksi saimme muuten blogin alkuaikoja paperimuotoon taitettuna ja painettuna, VAU! Ehkä koko joulun paras lahja? Lisää sitä sorttia, pukki kiltti! :)

*****

Nukuttamisesta ja vähän syömisestäkin

Hämmästyneenä luin, että yhdeksänkuisella Vennillä oli tapana nukahtaa välillä jopa helposti omaan sänkyyn isän tai äidin taputusten avustamina. Iivollahan ei ole edes omaa sänkyä, saati että tuo nukahtaisi yhtään mihinkään millään taputuksilla :)

Koko yhdeksän kuukauden ajan Iivo on nukahtanut illalla ...sohvalle television ääreen. Joka ilta. Joo, tiedostan kyllä, että siinä ei välttämättä ole mitään järkeä, mutta systeemi onkin muodostunut puhtaasti äidin mukavuudenhalun mukaan.

Meillä siis Venni jää omaan sänkyynsä iltasadun jälkeen kiltisti nukkumaan. Sen jälkeen me muut lojumme sohvalla, kunnes me vanhemmat uuvumme, ja sitten siirrymme sänkyyn. Iivo käy hereilläoloni aikana vapaasti maitobaarissa ja usein nukahtaa sohvalle tai kainalooni jo yhdeksän jälkeen. Laiskuuttani en ole viitsinyt edes yrittää siirtää häntä silloin sänkyyn...

On tässä muutakin ideaa kuin mukavuus. Ensinnäkin Vennin kanssa taisteltiin AINA ja iankaikkisesti yösyömisistä, joita riitti ja riitti. Iivo on käytännössä koko elämänsä nukkunut yöt läpeensä. Olen melko varma, että juuri maitobaarin happy hour alkuillasta sekä äidin turvallinen läheisyys ovat syynä siihen, ettei Iivon tarvitse herätä yöllä lainkaan. Kiinteäthän Iivolle eivät edelleenkään kelpaa kunnolla, joten on turha kuvitella, että pojan saisi puurolla tankattua kunnon uneen.

Totta on tietysti sekin, että tällä systeemillä en pääse ikinä iltaisin mihinkään. Toisaalta jos pitää valita katkeamaton yöuni JOKA YÖ tai mahdollisuus käydä esim. leffassa kerran kuussa (hm, vai kerran vuodessako tulis oikeasti lähdettyä?), mun ei tartte edes miettiä, kumman valitsen.

Tällä hetkellä suunnitelma on siis jatkaa tähän tapaan osapuilleen siihen asti, että lehmänmaitotuotteet tulevat kuvioihin mukaan - pari kuukautta siis. Jos maito kelpaa ja sopii Iivolle, toimimme varmaan kuten Vennin kanssa aikanaan: joitakin imetyksiä esim. juuri illalla korvataan mukimaidolla ja maitopuurokin toivottavasti uppoaa sitten paremmin. Korviketta tai tuttipulloahan en ole ihan periaatteesta halunnut lapsille antaa edes kokeeksi, kun ei ole pakko ollut. Jep, suositusikärajat ovat tietysti vain suosituksia, jotka vaihtuvat ainakin kerran kymmenessä vuodessa, mutta jostain syystä mulle on ollut tosi tärkeää välttää kaikkea lehmänmaitoa imeväisen ruokavaliossa vähintään kymmenen ekaa kuukautta. Pakkomielteensä kai kullakin :)

Etenkin tämän toisen vauvan kanssa on myös hirveän helppoa vannoa sen klassisen "vauva-aika menee niin nopeasti" -fraasin nimeen. Joo, kyllä musta varmaan olis ihan hauskaa käydä ulkona tai muuten päästä "vapaalle", mutta mulla ei ole mitään tarvetta tehdä sitä just NYT. Varmaan tässä kolmenkympin kypsässä (hih!) iässä jaksaa muutaman kuukauden odotellakin? (Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tosi harvoin tuli käytyä iltaisin muualla kuin sohvalla edes ENNEN lapsia...)

Tietysti välillä tulee tuskastumisen tunteita ja tietysti esimerkiksi sairastaessa olis hirveän kätevää, jos Iivon ruokkimiseen ja nukuttamiseen olis vaihtoehtoja. Onneks kuitenkin on pärjätty tähän asti!

Ja se on muuten ihan kukkupuhetta, kun sanotaan, että vauva "pitää" opettaa pullolle, että "isäkin voi olla hyödyksi". Plääh, onko ruokkiminen muka ainut tapa hoitaa lasta? Imetysaika lasketaan sitäpaitsi yleensä kuukausissa, kun muuta ruokintaa on jäljellä sit vielä vuosia. Ehkä isikin ehtii mukaan? Ja meillä ainakin Jussi on jo nyt lusikkaruokinnan vastuuhenkilö, koska hallitsee homman mua sujuvammin (=jotain menee Iivon mahaankin eikä vain paidalle).

*****

Äiti lukee saamaansa tekstiviestiä ääneen: "...Joonatanilla onkin jo Venniä ikävä."
Venni: Ohhoh. Ohhoh, mikä viestitys.

Venni tutkii uuden Aku Ankan kantta: Äiti, ennen Aku Ankka on maksanut paljon vähemmän, kaks euroa.
Äiti: Niinkö? Mitäs se nyt sitten maksaa?
Venni: No, tässä lukee kaks nolla nolla yhdeksän. Aika paljon!

Venni tulee Jassu-tädin luo kylään ensimmäisen kerran. Hän pysähtyy keskelle yksiötä tyrmistyneenä:
- Mitä? Missä ne kaikki muut huoneet on?

V: Äiti, onko ruotsalaisilla sisäpaikkoja?
Ä: Mitä? Siis taloja vai?
V: Niin, huoneita ja sellaisia?
Ä hämmentyneenä: Onhan niillä...
V: Entä ranskalaisilla?

Joulunpyhät numeroina

2009-01-01T12:23:00.004+02:00

- 4/4 potilasta (koko perhe)
- 25 päivää kuumetta (koko perheen summa)
- 3 lääkärireissua (Iivo ja Jussi)
- 4 korvatulehdusta (Iivo ja Venni)
- 3 ab-kuuria (Iivo ja Jussi)
- yhdet astmalääkkeet (Iivo)
- xx oksennusta (Iivo)
- edellisen seurauksena kahdeksat lakanat pyykissä
- jouluna vieraita 4 + koira - sairastui 2
- uutenavuotena vieraita 0 - bileet peruttu

Mutta hei: meillä oli silti yllättävänkin mukava joulu! Sukulaisia kävi vain vähän surku, sillä kukaan meistä ei ollut ihan oma itsensä. Mikä lie kumma tauti, kun aiheutti kaiken muun "kivan" lisäksi roppakaupalla kärttyilyä. Etenkin lapset olivat välillä kuin riivattuja, huokaus.

Taudista huolimatta pukki oli yltäkylläisen antelias ja joulupöytien herkut saivat kyytiä. Tavallaan ihan nastaakin, kun kipeenä sai sohvalla kiskoa suklaata sangen hyvällä omallatunnolla.

Venni yllätti jouluna olemalla suorastaan pukin kaveri - ei tietoakaan pelosta! Venni havaitsi punanutun ikkunasta, riensi reippaasti avaamaan oven ja toivotti pukin kädestä pitäen tervetulleeksi. Sisällä Venni auttoi pukkia pakettirallissa, jutteli mukavia ja jopa halasi lopuksi. Taisi poika olla varma, että oli ollut kilttinä!

Ihan sama reippaus ei näkynyt ruoka-aikoina, sillä Venni ei käynyt ruokapöydässä kertaakaan koko jouluna. Okei, olihan tuo sairaana, mutta silti kaikesta ruuasta ja etenkin seurasta kieltäytyminen kiristi "hieman" vanhempien hermoja... Vieläkään ei ole ruokahalu (tai edes halu tulla pöytään) parantunut. Kuvassa Venni "syö" aattoateriaansa, kaksi tuntia sen jälkeen kun muut ovat lopettaneet...

Iivoa jouluhumu ei muuten hetkauttanut paitsi että tauti vei myös pienemmän miehen ruokahalun. Tissi toki maistui entiseen tapaan :) mutta muuten Iivo oli silminnähden kipeä päivätolkulla. Vain äidin sylissä oli mukavaa, yöllä ja päivällä. Ja kyllähän korvatulehdukset ja yskän aiheuttama jatkuva oksentaminen helposti pistävät mielen matalaksi...

Onneksi pojat alkavat olla jo kunnossa. Iivo on saavuttanut ja ohittanut entisen vauhtinsa ja välillä toukkaa saa ihan etsiä... mihin se taas ehti mönkiä? Uutena harrastuksena on ITSE seisominen. Iivo ei kyllä vielä jaksa vetää itseään pystyyn, mutta pystyyn autettuna seisoo pitkiä aikoja tukea vasten itse, jopa kävelee hiukan ja välillä seisoo ihan tuetta. Ongelmakohta on tosin sama kuin Vennillä aikanaan: Iivolla ei ole mitään käsitystä siitä, miten pääsisi alas. Kuinka opettaa yhdeksänkuinen kyykistymään, ah siinäpä pulma?

Jouluiloa!

2008-12-21T14:57:00.004+02:00

Meille on tullut joulu :) Tänä vuonna kuusikin haettiin peräti viikkoa ennen jouluaattoa, ja tietysti se piti myös koristella heti. Jouluherkkuja on väsätty pakkaseen (ja vatsoihin) monta viikkoa, ja kämpän joulusiivo valmistui eilen. Ensimmäinen jouluvieraskin on jo saapunut. Kyl täs ny sit kelpaa juhlistaa joulua oikein pitkän kaavan mukaan!

Koristelemme kuusta.
Ä: Nyt minä käyn välillä vessassa.
V: Äiti, heti takaisin koristelemaan! Etkö muista, että tontut kurkkii ikkunoista!

Oikein leppoisaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

Iivo se vain kasvaa

2008-12-11T10:32:00.002+02:00

Kahdeksankuinen Iivo kävi lääkärin pakeilla. "Kasvu ja kehitys norm. Terve poika." Ytimekkäitä nuo lekurit, eikös? :)

Paino: 10 205 g (+ 865 g)
Pituus: 71,9 cm (+ 1,4 cm)
Pipomitta: 48 cm (+1,5 cm)

Öhöm, samanikäisenä Venni painoi melkein kilon vähemmän ja oli kolme senttiä pidempi... Vähän eri mallisia kavereita siis! Ja huom! Iivon muhkeat mitat on saavutettu lähes täysimetyksellä, uskomatonta kyllä. Vasta ihan parin viime viikon aikana muukin ruoka on alkanut kelvata. Yhtenä iltana huvittelin (!?) punnitsemalla Iivon puurolautasen. Ruokaa upposi Iivolle silloin poikkeuksellisen hienosti - jopa 40 grammaa :) Ei me ainakaan vararikkoon mennä tuolla ahmimisella.

Vennin ateriointi takkuaa myös. Pojalla on jonkinlainen yleishankala vaihe, joka kulminoituu aina ruokapöydässä. Mikään ei oo hyvää, koskaan ei oo nälkä, äiti on tyhmä jne. Aina kauhea tappelu!

Sovimme taannoin, että jos ruokailu menee rähjäämiseksi, jälkkäristä on turha haaveilla. Heti seuraavalla aterialla Venni tietysti rähisi oikein urakalla.

Lopulta isi: No niin, selvä se. Ei jälkkäriä tänään, kun rähinä ei lopu.
V: Eiiiiii...! Saanko minä sen huomenna?
Ä: Jos olet silloin kunnolla.
V: Joo! Herätäänkö äiti kuudelta?

Muustakin on keskusteltu.

V: Äiti, mennäänkö joskus museoon?
Ä: Mennään ihmeessä! Minkälaiseen museoon tykkäisit mennä?
V: Sellaiseen, missä on lohikäärmeen kuvia ja vanhoja leluja.

Imetys ja hampaat

2008-12-03T19:04:00.003+02:00

Iivo oli tänään hammashoitajalla. Hoitaja valisti minua, että yöimetyksiä kannattaisi viimeistään nyt alkaa rajoittaa, koska ne ovat vaaraksi hampaille. Ja että äidinmaidon sokeripitoisuushan alkaa puolen vuoden jälkeen kasvaa, eikä rintamaito ole sitten enää niin tärkeää ravitsemuksellisesti.

Voi että SAPETTI!!!

Faktahan on, että imetyksen yhteyttä karieksen syntyyn on tutkittu ja tutkimusten mukaan äidinmaito ei ole kariogeenistä. Tuorein kotimainen tutkimus aiheesta julkaistiin Suomen Hammaslääkärilehdessä (!) 15/05. Tuota Riikka Kämäräisen tutkimusta ei valitettavasti ole netissä, mutta siinä kerrottiin mm. seuraavaa:

Äidinmaito sisältää paljon laktoosia, seitsemän grammaa desilitrassa, ja korkean laktoosipitoisuuden vuoksi sitä on pidetty karies-riskinä. Kariesta aiheuttavat bakteerit pystyvät kuitenkin hyödyntämään laktoosia hitaammin kuin sakkaroosia eli tavallista sokeria. Äidinmaidon laktoosi ei hajoa suussa, vaan vasta ohutsuolessa glukaaniksi ja galaktoosiksi. Äidinmaidossa on erilaisia antibakteerisia ja entsymaattisia aineita, jotka estävät laktoosin hajoamista. Siksi äidinmaidon laktoosi ei osallistu hampaille vaarallisen plakin muodostumiseen, toisin kuin sakkaroosi.

Imetetyn lapsen hampaat voivat kyllä reikiintyä, mutta se edellyttää, että lapsi äidinmaidon lisäksi nauttii paljon sokeripitoisia ruokia tai juomia JA että lapsen suussa on mutans-streptokokki-infektio (kansankielellä kariesbakteeri).

Artikkelin tiivistelmässä todetaankin: "Imetyksen edut ovat niin moninaiset, että varhaislapsuuden karieksen ehkäisyssä rintaruokinnan pituuteen puuttumista olennaisempaa on mutans-streptokokki-infektion estäminen, päivittäinen fluorin saanti hammastahnasta sekä terveellinen ja säännöllinen ruokavalio."

Hyvä kooste tutkimuksesta on täällä: http://blogit.hernekeppi.fi/index.php?itemid=457

"Äidinmaito muuttuu sokeriliemeksi" -argumentti taas on ainakin kaksikymmentä vuotta vanha ja perustuu ilmeisesti vanhentuneisiin, puutteellisiin tutkimuksiin. Nykytietämyksen mukaan äidinmaidon koostumus kyllä vaihtelee - esimerkiksi vuorokaudenajan tai äidin ravitsemuksen mukaan - mutta imetyksen kesto ei siihen juurikaan vaikuta. Itse asiassa esimerkiksi Mitoulaksen tutkimus (2002) selvästi osoitti, että laktoosin (äidinmaidon sokerin) määrä jopa hieman laskee, kun imetys on kestänyt yli puoli vuotta. Äidinmaito on siis aivan yhtä monipuolista, ylivertaista ja ravintorikasta ruokaa koko imetyksen ajan, kesti imetys sitten viikon tai viisi vuotta.

Mitoulas on täällä: http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=907300

ja toinen hyvä artikkeli aiheesta täällä: http://www.brianpalmerdds.com/bfeed_caries.htm

Varmaan arvaatte, että kävin aiheesta keskustelua myös hammashoitajan kanssa. Rakentavaan sävyyn, luonnollisesti. Tai ainakin yritin ;) Jäi silti harmittamaan, kun hoitaja lopuksi totesi, että "vanhemmathan tietysti päättävät, miten lapsensa ruokkivat". Juu, juu, mutta olis kiva perustaa päätös tuoreimpaan asiantuntemukseen...

p.s. Vähän hullua, että juuri Iivon yöruokailuista piti käydä keskustelua, kun Iivohan ei juuri syö yöllä :) Olen silti tiukasti sitä mieltä, että mielummin imetän vaikka yön läpeensä jos vaihtoehtona on esimerkiksi kuunnella kipeän lapsen itkua... Eikä se yövieroitus muutenkaan niin nastaa ole, että siihen turhan takia ryhtyisin.

Äiti erotuomarina

2008-11-25T10:16:00.005+02:00

Olin pari päivää yksin tenavien kanssa ja tein taas runsaasti havaintoja jälkikasvustamme.

Reviiri laajenee. Iivo ryömii jo sujuvasti esimerkiksi keittiöstä Vennin huoneeseen. Isoveli ja isoveljen tavarat kiinnostavat kovasti, vaikka äiti onkin yhä ryömimismaaleista suosituin.

Taistelut alkoivat. Edellisen seurauksena työurani erotuomarina on nyt virallisesti alkanut. Venni on to-del-la huolissaan lelujensa ja leikkiensä kohtalosta pikkuveljen kynsissä, joten keskustelumme etenevät nykyisin tauotta tätä rataa.

V: Äiti, Iivo tulee, Iivo tulee! Ota se pois! Se rikkoo minun legotalon / autoleikin / junaradan...! Äiti, auta! Iivo ei saa! (Jne jne loputtomasti)

Ä: Keskity Venni leikkeihisi, minä vahdin Iivoa. Älä ota Iivon kädestä. Anna Iivonkin leikkiä jollain. Ei Iivo riko sitä. Leluja riitää kyllä kaikille. (Jne jne loputtomasti)

Kyselin jo omalta äidiltäni, milloin voin jättää tenavat sopimaan (lue: tappelemaan) leluista keskenään, ettei jatkuvasti tarttis olla puskurina välissä. Kuulemma Iivo tarvitsee pienempänä vielä ainakin hetken aikaa apujoukkoja... :) Tosin ikäerohan ei tuosta koskaan häviä, joten pahaa pelkään, että saan olla erotuomari lopun ikäni. Huokaus...

Iivo syö. Siis vihdoin! Ei tietysti kaikkea eikä läheskään joka kerta, mutta nyt on sekin ihme nähty, että pilttipurkillinen vauvojen hilloa tyhjeni vain kolmella eri ateriointikerralla. Ooooooh!!! Venni aloitti syömisen kahdeksan kuukauden iässä, joten aika samoissa menevät tenavat. Ja jos Vennin perusteella voin jatkosta jotain päätellä, äidinmaito on Iivon pääruoka aina siihen asti kunnes lopetan imettämisen (ehdottomasti aikaisintaan ensi kesänä).

Mission impossible - accomplished! Olin hullu ja päätin Jussin reissun aikana mennä lasten kanssa saunaan. Tehtävä on täydellisen mahdoton, sillä Venniä ei tietysti voi vielä päästää saunassa ja ammeessa silmistään ja Iivo ei edes istu itsenäisesti. Vaan selvisimme kuitenkin! Sain jopa pestyä sekä itseni että tenavat, eikä kukaan jäätynyt kuoliaaksi, vaikka koko jengin riisuminen, suihkutus, saunotus ja pukeminen olikin melkoista taiteilua. Projektinhallinnassa olen edennyt nyt vaativalle tasolle. Liitän tämän saavutuksen ehdottomasti ansioluettelooni.

Rakas Joulupukki!

2008-11-18T14:02:00.003+02:00

"Rakas Joulupukki!

Minulla on ikävä sinua. Mitä sinulle kuuluu? Onko siellä paljon lunta. Täällä on ihan vähän. Ajattelin olla aika kiltti. Toivoisin uusia tusseja, legoja (pikku) ja nukkekodin nukkeja.

Terveisin,
Venni"

Ja simsalabim, kirje katosi yön aikana salaperäisesti ikkunanvälistä :)

Vanhempien toivelista joulupukille on, jos mahdollista, vieläkin ytimekkäämpi: KOHTUUTTA KIITOS. Vennin huone tursuilee jo nyt leluröykkiöitä (etenkin autoja), ja Iivo taas ei vielä ymmärrä koko touhua. Meille vanhemmille ei luonnollisesti tarvitse pukin tuoda yhtään mitään.

Vennin toiveista lego-osasto on jo pitkälti täytetty, sillä pukki on luvannut tuoda hänelle valtavan kassillisen (isin vanhoja) pikkulegoja. Duplot, joita niitäkin meillä on kasapäin, siirtyvät nyt ainakin hetkeksi varastoon Iivon kasvua odottelemaan.

Iivon toivelistalla voisi olla, mikäli Iivo osaisi toivoa, ainakin bodyja ja yöpukuja, koska vauvelimme kasvu on yllättänyt ostovimmaisen äidinkin :) Iivon koko on 80 (86cm). Vennillä ei ole vaatetarpeita, mutta jos pukilla on silti vaatekaapin suuntaisia pakkomielteitä, Vennin koko on 104 (110) cm.

p.s. Eräs merkittävä uutinen unohtui jo edellisestä blogimerkinnästä: Iivolla on nyt yksi hammas! Ilmeisesti juuri sen vuoksi Iivo heräsi yhtenä yönä tällä viikolla viisi kertaa syömään ja ainakin viisi kertaa muuten vain huvikseen huitomaan. Onneksi yöt ovat tuon jälkeen nopeasti palautuneet normaaleiksi...

Venni sairastaa

2008-11-14T13:38:00.004+02:00

Venni sai tällä viikolla taudin ja kärvisteli lähes 40 asteen kuumeessa. Uutinen tämä on siksi, että kyseessä oli Vennin eka tauti koko syksynä - oikeastaan viime kevään jälkeen! Ero on huima vuodentakaiseen verrattuna. Ja tämäkin tauti näyttäisi olevan ohi hujauksessa.

Vennin muita kuulumisia

Unet: Venni nukkuu nyt voittopuolisesti omassa sängyssään. Vielä hienompaa on se, että Venni nukahtaa illalla iltasadun jälkeen itse (yksin) ja käy yöllä potalla ilman seuralaisvaatimuksia.

Ateriat: Venni syö välillä hyvin ja välillä ei mitään. Lienee tavallista kolmevuotiaan ateriakäytöstä :)

Lempiruoka: Tikkuperunat eli ranskalaiset, ikävä kyllä. Tällä hetkellä glögi on kova sana.

Inhokkiruoka: Huonona päivänä kaikki, mutta hyvänä päivänä periaatteessa kaikki uppoaa. Ei syö lainkaan salaatinlehtiä, jotain hedelmiä (mm. banaani ja mandariini!?) ja monia karkkeja (outoa, myönnän).

Lempileikit: Junat ja autot, aina vaan.

Lempilauseet: "Jestas sentään!", "Turhaa, turrrhaa" ja "Vipinää vinttuihin"

Iivon maailma on ryömimisen myötä aika lailla muuttunut, vaikka alkuun vaikuttikin siltä, että pikkumies on edelleen vain äidin puntissa kiinni. Nyt kuitenkin hoksasin, että ongelmana on tylsistyminen ja sen ratkaisuna uusien romujen tarjoaminen. Eilen illalla Iivo pääsi levittämään Vennin leikkiastioita ja jaksoi touhuta niiden kanssa vaikka miten kauan. Ja tänä aamuna join peräti kaksi kuppia kahvia, söin aamupalan ja luin lehden sillä välin, kun Iivo leikki astioilla olkkarissa ja Venni junilla lastenhuoneessa. Oooh, mitä autuutta!

Verratkaapa muuten tuota kuvaa tähän!

Iivon muita kuulumisia

Unet: Iivo nukkuu yhä hyvin, vaikka syökin nykyään usein parikin kertaa yöllä. Ihan tarkkaan en tiedä, kun en syöttöihin aina edes herää... Päivällä Iivo nukkuu ulkona kaksi tuntia aamupäivällä ja puolitoista iltapäivällä sekä usein illalla vielä pikkutorkut esimerkiksi sohvalla.

Vaipat: Pottailemme ahkeraan eli aina kun Iivo herää ja useimmiten muillakin vaipanvaihdoilla. Päiväunivaippa on usein ihan kuiva ja pissa tulee heti pottaan! Kakat taas ovat aina vaipassa (jee), kun tavara on sitä maitokakkaliejua aina vaan, emmekä mitenkään ehdi ikinä potalle.

Ateriat: Iivo on yhä käytännössä täysimetetty, niin pieniä ovat mahaan päätyvät ruokamäärät. Aterioita on päiväohjelmassa 2-3. Joskus poju innostuu pistelemään marjahilloa, ITSE lusikalla tietysti. Ja leipä, maissinaksut ym. sormiruoka kelpaavat hyvin. Iivo on myös tosi helppo sormiruokittava, sillä liian isot palat eivät ikinä päädy kurkkuun - epäilen kyllä, ettei niitä pieniäkään paloja mene juuri yhtään vatsaan... Aion nyt tehdä Iivolle omia kasvis-, kala- ja lihapullia (suolattomia, maidottomia), koska tänään minun lautaseltani tarjottu kalapulla ainakin kelpasi. Iltapuuro uppoaa parhaiten, jos sen keittää velliksi (jauhetut kaurahiutaleet runsaaseen veteen) ja tarjoaa mukista.

Luin muuten tri Jack Newmanin mainion artikkelin kiinteiden aloittamisesta ja rentouduin taas. Vauvat oppivat omaan tahtiinsa, eikä kiirettä ole. Suosittelen tekstiä lämpimästi kaikille kiinteiden syöttämisen kanssa tahiville!

Lempiruoka: leipä
Inhokkiruoka: kaikki muiden lusikoima
Lempileikit: laatikoiden tyhjennys, narujen imeskely
Lempilauseet: "Ka, kä", huutaminen (ei itkeminen vaan äänivarojen testaaminen)

Ensisentit

2008-11-10T12:41:00.003+02:00

Tästä se lähtee. Tekniikka on näistä ensimmäisistä senteistä jo hiukan kehittynytkin: jalat vispaavat sivulta toiselle vielä vauhdikkaammin ja peppu nousee näppärästi. Liian kaukana oleviin kohteisiin Iivo ei kyllä vielä lähde edes yrittämään. Mukavuudenhaluinen, vissiin :)

Iivo ryömii

2008-11-07T16:20:00.002+02:00

Tasan seitsemän kuukauden ikäisenä eli eilen lähti meidän mittarimatomme liikkeelle. Aluksi kankeasti, mutta jo tänään on vauhti hiukan parantunut. Pelkkä maton päästä päähän ryömiminen vei tosin kaikki voimat, joten jatkamme treenejä ehkä huomenna :) Tai ensi yönä...

Nokkamukirakkaus

2008-10-30T17:01:00.006+02:00

Iivo söi äsken melkein puoli pilttipurkillista marjasosetta ja joi nokkamukista ainakin desin verran vettä!!! Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi. Ensimmäinen ihme saattoi olla vahinko, joka ei ihan heti toistu, mutta nokkamukista juomisen Iivo on oikeasti oppinut ja nokkamuki onkin nyt kovin rakas pöytäkumppani (paaaaaljon lusikkaa rakkaampi). Pöydän ääressä aterioiminen siis edistyy sittenkin!

Vieläkään Iivo ei yhtään ymmärrä, että suu pitäisi avata, jotta ruokaa menisi sisään. Tuota marjamössöäkin hän halusi välttämättä syödä itse kaksin käsin lusikasta kiinni pitäen, mutta syöminen oli lähinnä lusikan imeskelyä. Erotuksena aiempaan oli se, että nyt huijaamalla suuhun saatu ruoka ei lentänyt sylkäistynä ulos, vaan meni heti alas. Jihuu!

Vauvauinti on Iivolta lähtenyt loistavasti alkuun. Vain yhden kerran Iivo oli vähän väsynyt altaassa, eikä jaksanut loppuun asti, mutta muuten poika näyttää nauttivan kovasti. Sukellettu on jo monesti!

Koska Iivo viihtyisi hereillä ollessaan melkein pelkästään seisaallaan, hommasimme hänelle ikioman taaperokärryn. Se olikin mieleen - ja myös Vennin mieleen, sillä kärry on saanut palvella myös isomman pojan taksina. (Ja äidin mieleen, sillä Vennin taksi kuljettelee pyynnöstä tavaroita paikoilleen.)

Kameraa tyhjentäessäni huomasin, että niin sitä vain ikävästi tulee nykyään kuvattua enemmän Iivoa kuin Venniä. Ehkä siksi, että Iivon elämässä niin moni asia on aina se ensimmäinen kokemus. Toisaalta Vennin elämä on kyllä paljon vaihtelevampaa, joten pitäisi varmaan ryhdistäytyä kameran kanssa.

Esimerkiksi Vennin kerhosta meillä ei ole yhtään kuvaa (paitsi virallinen kerhopotretti), vaikka Venni käy siellä kolmesti viikossa! Ja yksi kerta noista on perhekahvila, jossa itsekin käyn.

Vennin kerhoilu on nyt asettunut mahtavasti uomiinsa: yhtään protestia ei enää tule aamuisin ja Vennillä on selvästi kivaa "perhosissa". Paras kaveri taitaa olla Joonatan ja muutenkin kaikki pojat ovat Vennistä huomattavasti tyttöjä hauskempia.

Kerhotätien mukaan Venni on ainakin aika päättäväinen ("en askartele sitä korttia, en ikipäivänäkään"), kova pelaamaan sekä lauta- että palapelejä, näppärä sanojen ja numeroiden kanssa ja hiukan hitaasta sopeutumisesta huolimatta kerhossa nyt miltei kuin kotonaan.

Mullistavinta Vennin elämässä on viime aikoina tainnut olla se, että Venni muutti omaan sänkyynsä. Siis todellakin: kaikkien näiden vuosien jälkeen :D :D Nyt kun omassa sängyssä nukkuminen on jatkunut jo muutaman viikon, uskallan jopa uskoa siihen - onhan Venni aiemminkin tehnyt lyhyeksi jääneitä vierailuja omaan sänkyynsä. Nyt tunnelma on kuitenkin ihan eri kuin ennen, sillä Venni tuntuu itsekin viihtyvän, kun on enemmän tilaa ;) Ja eilen tuo jopa meni nukkumaan yksin, ts. Jussi luki sadun ja jätti Vennin sitten pehmoleluröykkiönsä keskelle nukahtamaan. Moista ihmettä ei ole ennen ilman huutoraivareita nähty!

Aloite omasta sängystä tuli minulta, eikä Venni tietysti heti ollut asiasta kovin innoissaan. Kolme asiaa kuitenkin auttoivat:
1) Äiti oli kyllästynyt kyynärpäihin kylkiluissaan ja oli päättäväinen.
2) Venni sai luvan ottaa viereensä niin paljon pehmoleluja kuin halusi. Nyt niitä on sängyssä 12 kappaletta.
3) Äiti vetosi - julmasti? - siihen, että sängylle tulee paha mieli, jos siellä ei kukaan koskaan nuku.

Jos viimeinen argumentti naurattaa, naurakaa ihmeessä. Elottomien esineiden inhimillistäminen on kuitenkin meillä sangen toimiva taivuttelukeino. Olin itsekin lapsena tosi herkkä tuntemaan empatiaa jopa kiviä ja puiden lehtiä kohtaan... Voi tietysti olla ilkeää vedota reppanan tunteisiin noin kierosti, mutta eikö sitä sanota, että sodassa ja lapsenkasvatuksessa kaikki keinot ovat sallittuja...? Eikö sanotakin?!

Minä itte, puolivuotias

2008-10-22T11:54:00.004+03:00

Ei maistu Iivolle kiinteä ruoka, ehei. Näiden muutaman harjoitteluviikon aikana Iivo ei ole kertaakaan avannut suutaan lusikalle, vaan kaikki ruoka, mitä sisään on saatu, on ujutettu sinne huijaamalla. Ja voin vakuuttaa, että määrä ei ole suuren suuri. Iivoa ei nimittäin kovin helpolla huijata: kun yksi lusikallinen on työnnetty suuhun, Iivo usein sylkäisee sen kaaressa ulos ja nipistää sitten suunsa tiukasti kiinni. Suu kiinni voi jopa itkeä... ettei vain joutuisi syömään :)

Pari päivää sitten huomasimme, että parhaiten(?!) ateriointi sujuu, jos Iivo saa syödä itse. Hänestä lusikkaa on nimittäin kiva imeskellä, oli siinä sitten ruokaa tai ei. Leipää ja maissinaksuja Iivo on myös syönyt innokkaasti omin sormin. Sormiruokailussa on kyllä se pieni miinuspuoli, että session loputtua poika pitää viedä suihkuun, kaikki vaatteet menevät pyykkiin (usein muiltakin kuin Iivolta) ja keittiö pitää siivota lattiasta kattoon...

Jos syömistä ei lasketa, Iivolla menee nykyään tosi lujaa. Ryömiminen ei vieläkään suju, mutta vatsallaan tuo pyörii ympäri vinhaan kuin kellon viisari, samoin pakittaminen onnistuu. Nyt Iivo alkaa hallita myös itsenäisesti istumisen ja kierimisen. Vennin lelut ovat siis jo kovasti vaarassa... Pystyasennossa Iivo viihtyisi vaikka miten pitkään, eikä aina tarvitse seisomiseen edes paljon tukea.

Vaaroja on muitakin kuin vinha liikkuminen. Viime viikolla Iivo kakkasi komean läjän valkoiselle olohuoneen matolle (paina muistiin: älä katso televisiota samalla kun vaihdat vaippaa) ja kaikki lattiat ovat kroonisesti pesun tarpeessa, kun nuorimies levittää kuolaa ympäriinsä. Pulauttelu sentään on onneksi vähentynyt.

Venni ilahduttaa edelleen nokkelilla jutuillaan ja sillä, että pienen kränttyilyvaiheen jälkeen kerhossa käyminen on taas alkanut maistua. Venni on myös oppinut erottamaan oikean ja vasemman, kun huomasin vinkata, että oikea käsi on se, missä pidetään hiirtä.

Mitenkäs en tuota muistisääntöä hoksannut itse käyttää kolmevuotiaana silloin 1980-luvun alussa...? :)

Äiti isille: Tuos mulle yks beer!
V: Mitä se biör on?
Ä: No olutta...
V: Onks se Karhua vai mitä?

Äiti Vennille: Oletpa hienosti värittänyt tästä, vain vähän on mennyt viivojen yli.
V: Se on isin värittämä.

Mainos!

2008-10-15T15:27:00.001+03:00

Kaikki lauantaina Poriin Kestovaippahulinoille!

Kestovaipat ja hygienia

2008-10-14T09:41:00.006+03:00

Kestovaipoista on viime päivinä kirjoitettu sanomalehdissä poikkeuksellisen paljon. Oli mahtavaa lukea, että ihan tutkitusti kestovaippojen käyttäjien määrä on kahdessa vuodessa (04-06) kasvanut kolmesta prosentista kolmeentoista! Ja näissä luvuissa olivat mukana vain täysin tai lähes täysin kestoilevat – osakestoilijoita täytyy olla vielä paljon enemmän, kun äitiyspakkauksessakin on kuulemma jo useita kestovaippoja.

Ikävämpiä uutisia taas olivat kestovaippojen kielto Turun päiväkodeissa sekä lastentautiopin professori Matti Uharin mielipiteet kestovaippojen hygieenisyydestä. Suututtaa, koska kannanotoista sai sen vaikutelman – ainakin lehden välityksellä – että niiden antajat eivät olleet ihan perillä nykyaikaisista kestovaipoista eivätkä siitäkään, mitä se vaippailu oikeastaan tarkoittaa. Kerrataanpa:

- Kun lapselta vaihtaa vaippaa, on mahdotonta välttää ulosteeseen tai pissaan koskemista, oli vaippa mikä hyvänsä. Koskemaan joutuu usein, vaikka lapsi kävisi jo potalla! Eniten eritteiden kanssa tekemisiin joudutaan tietysti pesutilanteessa. Pöpöongelmaan ainut ratkaisu on luonnollisesti tehokkaampi käsihygienia.

- Päiväkodissa kestovaipan ja kertakäyttövaipan käsittely eivät eroa sanottavasti toisistaan. Käytetty kesto laitetaan sellaisenaan ämpäriin tai vastaavaan suljettuun paikkaan, kertis roskikseen. Pöpöt eivät tietääkseni osaa ryömiä itsenäisesti ulos kummastakaan astiasta. Molemmista vaippatyypeistä olisi hyvä tiputtaa isommat pökäleet vaikka pyttyyn, mutta ei niitä sormin tarvitse noukkia. Ja vanhemmat siis pesevät kestovaipat itse, ei niitä päiväkodissa pestä, vaikka Turun kestokiellon laatinut hygieniahoitaja Niina Aalto näin kuvitteleekin (!!!).

- Meillä pestään vaippoja kahden päivän välein. Tuon välin vaipat ovat suljetussa ämpärissä mm. makuuhuoneessa. Voin vakuuttaa, että suljettu ämpäri ei haise tippaakaan! Päiväkotipäivän aikana siis tuskin mikään Tshernobyl pääsee valloilleen…

- Kertakäyttövaippojen imukyky on keskimäärin parempi kuin kestojen, mutta mitään ihmelaitoksia ne eivät silti ole – väitti kertisteollisuus mitä hyvänsä. Kertis ei siis suinkaan ole steriili eikä se mitenkään ime kaikkia tuotoksia "sisäänsä", kuten professori Uhari tuntui lehtihaastattelussa kuvittelevan. Ainakin meillä käytössä olleissa kertiksissä kakka on kyllä ihan siinä pinnassa vaan, vaikka neste toki imeytyykin kivasti vaipan sisään. Myös monet kestot ovat pintakuivia (=kuivan tuntuisia), mutta pintapuhtaiksi en ole koskaan kuullut kutsuttavan kumpiakaan vaippatyyppejä. (Todistettavasti* jokunen lääkärikin sen tietää...)

- Käsittääkseni kestovaippa puhdistuu paitsi liasta, myös pöpöistä 60-90 asteen pesussa. Jos ei puhdistu, pöpöriski ovat myös vaippaikäisten vaatteet, sillä kakkaa ja pissaa leviää usein niihinkin (vaippatyypistä riippumatta). Ja jos vaippa ei puhdistu koneessa, millä pitäisikään kädet pestä, jos kuuma vesi ja tymäkkä puhdistusaine eivät vaipoillekaan riitä?!

- 5000 kertakäyttövaippaa per lapsi on niin järjettömän suuri ympäristöongelma, että vaihtoehtoisia vaipparatkaisuja pitäisi tukea kaikin mahdollisin tavoin yhteiskunnan joka tontilla. Nimittäin jos päiväkotiryhmässä on kymmenen lasta, roskikseen kertyy jopa kolmekymmentä kertakäyttövaippaa joka päivä, ja nuo vaipat lojuvat sitten kaatopaikalla vielä kun päiväkotilasten omat lapset ovat aikuisia...! Kestovaipat ovat kiistattomasti ympäristöystävällisin vaippavalinta ja pitäisikin miettiä, miten niiden käyttö onnistuisi parhaiten myös päiväkotiympäristössä sen sijaan että miettimättä valitaan kertikset.

- Kestot ovat monelle perheelle myös selkeästi taloudellinen valinta – kalliisiin kertiksiin ei välttämättä ole varaa. Onkin käsittämätöntä, että yhtäältä kestojen käyttöä halutaan edistää (äitiyspakkaus) ja toisaalta niitä kielletään käyttämästä "julkisesti".

- Minusta on tärkeää, että kestovaipoista puhutaan – myös kriittisesti – mutta on erittäin surullista ja jopa raivostuttavaa, jos kestovaippoja vastaan hyökätään ilman minkäänlaista tutkimuksiin tai edes käytännön kokemukseen perustuvaa faktaa! Erityisesti asiantuntijoiden pitäisi ymmärtää vastuunsa, eikä lähteä hutkimaan musta tuntuu –meiningillä.

Olen allekirjoittanut adressin täällä http://www.adressit.com/kestovaippa ja lähettänyt pari meiliä. Tee sinäkin niin!

- Lastentautiopin professori Matti Uhari
- Hygieniahoitaja Niina Aalto
- Terveystarkastaja Sinikka Holsti

* Kun Venni parikuisena sairastui munuaistulehdukseen ja hänellä epäiltiin virtsan takaisinvirtausta, lääkäri antoi meille sairaalassa ohjeet: vaippaa tulee vaihtaa mahdollisimman usein, jotta ulosteiden mahdolliset pöpöt eivät vaipan kautta leviäisi virtsaputkeen ja aiheuttaisi uutta tulehdusta. Ja meillä oli silloin käytössä ihan kertikset vaan...

Mitä opin tänään

2008-10-13T17:46:00.004+03:00

Lahjonta kannattaa

Venni on sitkeästi kieltäytynyt opettelemasta, kuinka polkupyörällä lähdetään itse liikkeelle, vaikka pyöräily muuten sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kyllästyin viimein auttajan rooliini, etenkin kun ergo-repussa roikkuva Iivo teki homman aika haastavaksi.
- Jos opettelet lähtemään itse, ostan sulle Lauri Kilpa-auton (=lelu), lupasin.

Viisi minuuttia myöhemmin Venni osasi lähteä itse.

Vauvat ovat jääräpäisiä

Iivo on nyt "syönyt" kiinteitä pian kaksi viikkoa. Ainut, mitä tuo näkyy oppineen, on lusikan välttely. Nyt meidän vauva osaa jo jokellellakin suu kiinni. Vatsaan ei mene mitään.

Lapset ovat (näsä)viisaita

Iivo istuu turvakaukalossa, imeskelee lapastaan ja lörpöttelee.
Venni: Iivo, ei saa puhua ruoka suussa!

Vanhukset ne vasta viisaita ovatkin

Leikkipuistossa ohi kulkeva mummeli pysähtyy jututtamaan Venniä. Hetken päästä hän huomaa vaunuissa nukkuvan Iivon ja huokaa:
- Oi, sinulla on toinenkin lapsi. Kylläpä olet rikas!

Epäilen, että tällä kertaa ei viitattu sarkastisesti alhaisiin kotihoidontukiin...

Iivo puoli vuotta

2008-10-07T09:31:00.003+03:00

"Tyytyväinen hymypoika. Hienosti kasvaa rm:lla. Hyväihoinen. Varaa jaloilleen. Kämmennojassa viihtyy."

Pituus: 70,5 cm
Paino: 9340 g
Pää: 46,5 cm

(Venni puolivuotiaana: 70,5 cm, 9050 g ja 45 cm)

Äiti lisää:
- Pyörii lattialla vatsallaan eri suuntiin ja peruuttaa hiukan, mutta ei vielä ryömi. Kiipesi eilen ensi kertaa käsiensä varassa Vennin junalaatikon reunalle ja kaatoi junat lattialle...
- Osaa maiskuttaa suullaan (pusuja!).
- Nauttii tavaroiden tiputtelusta pöydältä lattialle.
- Ei vielä istu itse.
- Haluaa seistä koko ajan ja seisookin aika hienosti, mitä nyt välillä varvastaa toisella jalalla.
- Itkee harvoin ja vähän.
- Nukkuu yöt hyvin perhepedissä, vain harvoin syö yöllä.
- Käy potalla jo monta kertaa päivässä ja pissaa sinne lähes joka kerta (!) vaikka onkin keskivartalostaan niin pyöreä, että hädintuskin mahtuu pottaan (!!!).
- On maistanut porkkanaa, kukkakaalia, kaurapuuroa, banaania ja maissinaksua. Nielaissut ruokaa ehkä kerran... tai korkeintaan kaksi :)

Kiinteistä jutellessamme terveydenhoitaja arveli, että puolivuotiaaksi täysimetetyn voi olla keskimäärin hiukan vaikeampi oppia syömään (siis se tekniikka ja se fakta, että kiinteäkin ruoka on ravintoa) kuin aiemmin aloittaneilla. Jo siis ihan siitä syystä, että vauva on jo niin pitkään tottunut saamaan ruokansa rinnasta. Iloinen yllätys oli se, että terkan mielestä tässä ei ole mitään ongelmallista ja "vaarallista". Vaikuttipa tuo olevan myös ihan iloinen siitä, että Iivo sai tissiä näin pitkään.

Itse olen yrittänyt ahkeraan psyykata itseäni siihen, että tätä lusikkaruokaan totuttelua ja opettelua voi jatkua jopa kuukausia, kuten Vennillä aikanaan. Tissimaito riittää ihan hienosti vaikka miten pitkään, näkeehän sen Vennistä - ja Iivon reisistä :) En myöskään ajatellut lisätä aterioiden määrää mihinkään viiteen ennen kuin Iivo tosissaan alkaa syödä, muuten menee vain hermo jatkuvaan tyrkyttämiseen koko perheellä. Nyt tarjoan kahdesti päivässä ja yritän myös pitää makukokeilut suhteellisen vähäisenä. No, nyt on kokeiltu jo aika montaa sorttia, mutta nyt aion lisätä enää perunan ja kanan ja sitten harjoitellaan näillä kunnes maut ovat taatusti tuttuja. Siis ehkä jouluun...

Taiteilija, kirjailija

2008-10-07T09:19:00.003+03:00

Kuvassa isi (iloinen) ja Iivo (surullinen). Kaikki tekstit Venni kirjoitti ihan itse.

V-kirjaimet tuppaavat menemään ylösalaisin, siksi Vennin nimikin on kirjoitettu kokonaan toisin päin. Huom! Venni itse halusi käyttää nimessään pientä n-kirjainta ja piirsi ännät ihan oikein, vaikkei ole kai koskaan ennen niitä tehnyt. Oooh, ihmelapsi, huokaa äiti :D

Kirje Röllille, koska "Röllin ohjelma on niin kiva". Rölli-sanan Venni kirjoitti mallin mukaan. Kuvassa mm. "jalkapalloja" (raidalliset ympyrät), "Venla vauvana" (oranssi pallo kera jalkojen alareunassa) ja "p-kirjain, koska joka piirustuksessa pitää olla kirjaimia".

Pitihän tätäkin jo kokeilla

2008-10-03T10:38:00.003+03:00

Ensimmäistä kertaa potalla ja heti tuli pisu! Jee, mikä luonnonlahjakkuus :) Vertailukohde kolmen vuoden takaa löytyy täältä. Toinen on reilun kuukauden vanhempi ja toisella on enemmän masumakkaroita... Mutta onhan noissa paljon samaakin!

p.s. Jos parista ruokailukerrasta voi mitään päätellä, meillä on perheessämme jo toinen nirsokkivauva. Jipii, äidin hermot ovat varmaan taas koetuksella lähikuukausina... Toisaalta Vennin nirsoilun kokeneena voisin yrittää nyt olla rauhallisempi. Ilman kiinteitäkin voi todistettavasti kasvaa ja kehittyä.

Uusia taitoja

2008-10-01T15:52:00.007+03:00

Onpas taas tapahtunut - vaikka tavallaan meillä ei mitään ikinä tapahdukaan :) Pelkän perusarjen lomassa ehtii lapsille kuitenkin tapahtua monenmoista pientä mutta mullistavaa.

Kiinteitä! Aloitimme Iivolla kiinteän ravinnon parin päivän "varaslähdöllä" (suositushan nykyään on, että täysimetystä jatketaan puolivuotiaaksi). Eka lusikallinen oli kukkakaalia, jota Iivo ei juuri vaivautunut kommentoimaan. "Vieroituksen" alkamista nyyhkivä äiti taas havaitsi tyytyväisenä, että pieni sosekikkare kuitenkin meni enimmäkseen kurkusta alas ja Iivo myös siirteli ruokaa kiitettävästi kielellään - eikä siis ulos vaan sisään. Saas kattoo, tuleeko tästä tenavasta ahmatti- vai nirsokkivauva. Venni oli jälkimmäistä sorttia ja vielä isolla alkukirjaimella...

Tautia... Iivo sai taas uuden flunssan ja pari yötä meni rohistessa ja köhistellessä. Onneksi muuten unet sujuvat edellelleen tosi hyvin, öin ja päivin. Mutta mistä pirusta se nuo nuhat aina löytää?!

Harjausta! Ostimme Iivolle oman hammasharjan, jota on myös käytetty epäsäännöllisen säännöllisesti. Ei, hampaita Iivolla ei vielä ole mutta Iivon hammasharja onkin nerokas keino houkutella Venni pesemään Iivon "hampaat" ja siinä sivussa omansa :)

Kirjaimia! Vennillä on edelleen tosi vahva kirjainkausi. Lukeminen, sanat, tavut - kaikki kiinnostaa ja paljon. Venni osaa jo "tavata" eli luetella kirjaimin ainakin Venni, Iivo, Ooma ja Isi. Yllätyin isosti, kun Venni tänään myös kirjoitti kaikki nuo sanat ja vähän avustettuna muitakin sanoja. Ohhoh.

Yhden asian opettelu ilmeisesti ruostuttaa tilapäisesti muita aivolohkoja. Ainakin Venni on viime aikoina ollut raivostuttavaksi asti pehmeäpäinen... Joka lauseeseen eka vastaus on yleensä "Mitä?" ja kaikki asiat tuntuvat liukenevan mielestä alle seitsemän sekunnin. Sitä valikoivaa kuuloa / muistia kenties?

Venni ei huoli puistoreissulle kurahanskoja vaan haluaa sormikkaat.
Ä: Näitä ei sit voi työntää mihinkään lätäkköön.
V: Mut mä haluan vempeleisiin!
Ä: En mä usko et ne on märkiä.
V: Mitkä?
Ä: No, ne puiston vempeleet.
V: Mitkä vempeleet?

Venni maistaa äidin pöperöä.
- Hmm, erikoista. Oletko sinä laittanut tähän mitään mausteita?

Venni leikkii itsekseen kotia.
- Sitten minä lähden autolla töihin. Jaa, enhän minä tiedä missä se työpaikka on... Ai mutta onneksi minulla on navigaattori. Äiti kumpi suunta on vasen, kun tämä navigaattori sanoo että käänny vasemmalle?

V tulee päiväkodista ja huutaa heti ovenraosta.
- Mä olin päiväkodissa enkä muista kenen kanssa leikin ja mulla oli ihan tyhmä päivä ja söin kaikki eväät!
(Sivuhuomautus: Vennillä on AINA huono päivä, riippumatta siitä mitä on tehty. Onneksi hän sentään aina huomauttaa, että "huomenna minulla on hyvä päivä". Optimismia nääs!)

Ekologisen perheen vesa Venni narisee kaupassa: Miiiiksei me voida ostaa muovikassia, äiti minä haluan muovikassin. Sellaisen muovikassin missä lukee P niin kuin Piksu! (äid.huom. Pick n Pay, ruokakauppamme)

Minä osaan kirjoittaa!

Tässähän lukee ihan selvästi Nipa, Iivo ja Venni.

Minä tein äidin kanssa näin hienon lautapelin!

Äiti ei aina osaa

2008-09-13T09:37:00.003+03:00

Sanotaan, että pienten lasten vanhemmuus ei välttämättä ainakaan tehosta aivotoimintaa. Että yöheräilyt ja vauva-arki ja uhmaikä hidastavat ennen kaikkea aikuisten järjenjuoksun. Että se on ihan luonnollista. Onneksi kolmevuotias on vielä liian nuori tarttumaan edes kaikkein epäjohdonmukaisempiin lipsahduksiin.

Äiti Vennille erinäisissä tilanteissa:

- Mitä nopeammin syöt, sitä nopeammin se on syöty!

- Mä en nyt millään pysty olemaan kuin yhdessä paikassa yhtä aikaa!

- Jos et nyt lopeta tota kiukuttelua, mä lopetan!

- Kyllä mä tuun leikkimään kun mä tuun leikkimään!

No, vakavammin puhuen aivotoiminnan hidastuminen ei ole lähellekään rankinta pikkulasten äitiydessä (vaan se voi jopa helpottaa sopeutumista...). Ylivoimaisesti vaikeinta, ainakin mulle, on läsnäolo. Siis että on oikeasti läsnä, eikä vain fyysisesti lähellä. Tuntuu, että ihan liian helposti vuorovaikutus lapsen kanssa on koko ajan sellaista "yhymmm... joo... kohta..." -tyyppistä, kun ajatukset harhailevat ja äiti yrittää tehdä kymmentä asiaa yhtä aikaa. Ja vaikka yrittäisin ihan tosissani keskittyä jompaan kumpaan lapseen kunnolla, olosuhteiden pakosta varsinkin Vennille melkein jokainen vastaus alkaa sanoilla kohta / ihan pian / hetken päästä. Ikävää on sekin, että kun äiti kohta / ihan pian / hetken päästä on valmis toteuttamaan Vennin toiveen, poika on jo unohtanut koko asian. Ainakin äidistä tuntuu silloin, että miltei kaikki lupaukset jäävät pitämättä...

Hirveän helppoa mulla on kyllä ollut, koska nuo tenavat ovat niin helppoja ja ennen kaikkea koska Jussin työ mahdollistaa sen, että hän on paljon kotona. Tarpeellisen muistutuksen normiarkemme keveydestä sain, kun Jussi oli pari yötä työreissussa. Huh, mitä päiviä!

Aika nopeasti huomasin, että hyviksi hetkiksi oli määriteltävä nekin, jolloin vain yksi meistä huusi kurkku suorana... Ja ne, kun äiti oli pytyllä ja kaksi lasta leikki vessan lattialla, mutta kukaan ei sentään itkenyt. Ja että on todellista luksusta, kun tavallisesti pystyn päivän aikana käymään suihkussa tai saunassa, syömään ainakin yhden aterian rauhassa ja joskus jopa ottamaan päiväunet. ISO hatunnosto kaikille yksinhuoltajille!

Iivo 5 kuukautta

2008-09-08T16:18:00.003+03:00

Terveydenhoitajan ”luvalla” kaivoimme tänään syöttötuolin varastosta ja aloitimme varovaiset istumistreenit. Jee, sekä lapsi että vanhemmat olivat heti onnellisia, koska nyt Iivo pääsee helposti osallistumaan ruokailuihin (vaikka ei siis vielä itse syökään muuta kuin rintamaitoa).

Aloitimme myös vauvauinnin, ja heti ekalla kerralla tuli selväksi, että Iivo rakastaa uimista! Sitä roiskutuksen, potkimisen ja naureskelun määrää…! Huikea temperamenttiero isoveljeen, sillä Vennillähän meni monta kuukautta, ennen kuin hän rohkaistui edes hymyilemään altaassa... vaikka tulihan Vennistäkin lopulta todellinen vesipeto.

Iivo on löytänyt varpaansa. Se on mukavaa, koska nyt purulelu on aina matkassa ;) Iivo on myös oppinut askeltamaan eli ”kävelee” kainaloista kannateltaessa. Vennikin aloitti samassa iässä, eikä kumpikaan kerran hoksattuaan halua millään lopettaa.

Yöt Iivolla sujuvat edelleen suorastaan oudon hyvin. Välillä on tietysti levottomampia öitä välissä, mutta yleensä Iivo nukkuu vähintään kuusi tuntia putkeen, ja yhdellä tai kahdella syötöllä kellon ympäri. Minulle ja Iivolle on kehittynyt varsinainen symbioosi, sillä Iivon hyvien yöunien ehtona tuntuu olevan se, että äiti on ihan lähellä. Iivo nukahtaa siis sohvalle, kun katselen illalla telkkua – sänkyyn ei kannata viedä, sillä sitten saan vain juosta vartin välein rauhoittelemassa. Aamuisin Iivo sentään joskus nukkuu, vaikka minä nousenkin (olen aamuvirkku ja on ihana juoda välillä kahvi rauhassa).

Päiväuinailu Iivolta ei luonnista ihan yhtä hyvin. Mahdollisesti pitkään jatkuneen nuhan vuoksi vaunuja saa käydä yhtenään heiluttelemassa, että uni jatkuisi – yöllä nuha ei kyllä kiusaa...? Kolmannet päiväunet illansuussa jätämme nykyään suosiolla usein jo väliin, jotta Iivo menisi yöunille ajoissa. Lamppu sammuu yleensä yhdeksän nurkilla.

Viisikuukautisneuvolassa tänään Iivo tietysti mitattiin. Nyt poika painaa 8855 grammaa ja on 68,3 senttiä pitkä (jep, terveydenhoitaja todella kuvittelee mittaavansa millin tarkkuudella...). Reipasta tasaista kasvua, eikä kiinteitä edes mainittu. Toki olen jo aiemmin sanonut, että puolivuotiaana aloitamme.

Olen innostunut taas ompelemaan, lähinnä lapsille vaatteita (Oomalle kiitos ihanista Marimekon kankaista!). Kuvassa näkyvät pipot ainakin olivat lasten mieleen ja mm. uusia housuja Iivo jo kovasti tarvitsi. Itsellenikin ompelin pipon, mutta Jussi ei kuulemma huoli – uskottavuusko muka kärsii? :)

Äidin muotokuva

2008-09-08T15:54:00.005+03:00

Vennillä on menossa taas vähän hankalampi vaihe. Ilmeisesti keväällä kiukkua aiheuttivat muutokset, joita poika ei itsekään ihan ymmärtänyt (muutto, vauvan odotus). Kesän aikana tilanne tasoittui, ja nyt taitaa olla vuorossa se varsinainen mustasukkaisuus. Lähes päivittäin Venni ilmoittaa, että Iivo voisi häipyä meiltä, eivätkä äiti ja isäkään ole jatkuvasti suosikkilistojen kärjessä. Mustasukkaisuus onneksi purkautuu enimmäkseen uhmaan ja kiukkuun, ei veljen rääkkäämiseen. Rasittavaa toki joka tapauksessa.

Hyvällä tuulella ollessaan Venni on kyllä reipas tenava. Pyöräilyn ansiosta reviirimme on kivasti laajentunut, sillä Vennin kanssa voi nyt kätevästi pyöräillä puistoilemaan useamman kilometrin päähän. Venni on myös tosi luotettava pyöräilykaveri: osaa varoa autoja, ajaa nätisti tien sivussa ja odottaa kiltisti jos äiti jää jälkeen.

Vennin leikkiminen on hirveän hauskaa seurattavaa. Esimerkiksi autoilla, junilla ja pehmoeläimillä Venni leikkii pitkiä aikoja keskittyneesti yksinäänkin, ja leikit ovat uskomattoman yksityiskohtaisia ja mielikuvituksekkaita. Pehmoeläininnostus poiki muuten toisenkin innostuksen, sillä Venni on kysellyt viime aikoina ahkeraan, voisiko meille muuttaa koira / marsu /chinchilla / ankka ym. Saas kattoo, voiko :)

Piirustustaidoissa Venni otti ison askelen ja alkoi piirtää ”esittäviä” kuvia. Tähän asti piirustukset ovat olleet melkoisia värien ja viivojen pyörremyrskyjä, mutta nyt on siis nähty ensimmäiset tikku-ukot (ekassa kuvassa äiti), autot, kalat (toka kuva) ja ”ihme härvelit”. Venni ei kyllä edelleenkään ole piirtämisestä hirveän innostunut, vaan tykkää enemmän vesiväreistä, värityskirjojen värittämisestä ja lasten puuhatehtävistä. Kirjaimiakin tuo hahmottelee välillä paperille, joskus jopa ihan oikeaoppisesti.

Lapsiperhearkea

2008-09-01T17:46:00.002+03:00

Venni ilmoitti muuttavansa pois kotoa, "sellaiseen paikkaan missä ei ole Iivoa". Kuulemma myös äiti ja isi ovat tyhmiä. Venni kyllä tarkensi muuttavansa johonkin aika lähelle, koska aikoo käydä kotona syömässä ja nukkumassa.

Jussi kävi tänään Vennin kanssa leikkipuistossa, vei sen jälkeen auton huoltoon, kävi ostoksilla ja hoiti työasioita. Iltapäivällä Jussi sitten havaitsi, että päällä oli yhä yöpaita (t-paita sentään, ei mikään paituli ;)

Ja mulla taas on rintatulehdus nro 3.

Että tällasta jännää meille tällä kertaa. Iivo onneksi on oma helppo itsensä.

Eespäin, eespäin

2008-08-25T16:28:00.002+03:00

Vauvauintiin, jipii! Sain Iivon ilmoitettua toivomaamme vauvauintiryhmään, ihan mahtava homma. Vennille uinti oli ja on edelleen ehdottomasti paras harrastus. Toivottavasti Iivon kanssa nautimme yhtä paljon.

Iivo ryömii? Iivo on alkanut selvästi treenata ryömimistä. Vatsallaan ollessaan poika kiskoo polvia mahan alle ja välillä jopa saa puskettua itseään hieman eteenpäin. Sylissä istuminenkaan ei enää riitä, vaan Iivon on saatava seistä tai hyppiä. Mitä seuraavaksi …benji-hyppy yksivuotiaana?

Yhä liikkuvampi Iivo on halutessaan myös yhä vaativampi. Esimerkiksi matkalla Turusta Poriin Iivoa ei yhtään nukuttanut, joten tenava karjui suoraa huutoa Eurasta saakka. Siis noin 50 kilsaa. Kahdesti pysähdyimme, mutta tissikään ei kelvannut. Huuto kyllä loppui, kun auto sammui – mutta jatkui taas, kun starttasimme. Loppumatkasta itki myös Venni ja melkein äitikin. Olipa nastaa!

Imetysvälit ovat päivisin selvästi pidentyneet, ehkä välillä jopa 3-4 tuntiin. Tarkkaan on mahdotonta sanoa, koska jostain syystä en millään kykene katsomaan kelloa imettäessäni edes yhden päivän ajan (tai edes kahdella peräkkäisellä imetyskerralla…). Jonkinlainen vastareaktio varmaan, sillä Venniä imettäessäni seurasin kelloa lähes neuroottisen tarkasti.

Hoitopöytää ei meillä enää ole. Eikä tavallaan koskaan ollutkaan, vaan pelkkä hoitoalusta tavallisen pöydän päällä. Siitäkin luovuimme nyt jo useampi viikko sitten, koska alituiseen kääntyilevän Iivon pitäminen siinä oli tolkuttoman vaarallista. (Plus että nyt sain itselleni työpöydän, jee ;)

Isi tietää kaiken

2008-08-25T16:11:00.004+03:00

Pyöräilymestari. Nyt voi sanoa jo tosi painokkaasti, että Venni osaa ajaa fillarilla. Mökillä tuo hurautti jo useamman kilometrin verran pyörällään. Ojassa käytiin vain kerran :)

Venni tekee fillarilla komeita jarrutusjälkiä.
- Kato mikä jarrutusjälki! Ei oo elämässä tullut noin pitkää!

Kakkavitsit ovat täällä. Venniä naurattaa nyt ehdottomasti eniten klassinen kakkahuumori, ja sepäs on äidistä tosi nastaa. Kuuleman mukaan tätä vaihetta on sitä paitsi luvassa vielä vuosia. Huokaus…

Venni pohtii aamupalapöydässä:
- Äiti, millainen on norsun kakka?

Venni "lukee" lehdestä säätiedotetta (kuvina):
- Äiti, onko tänään tällainen kaksi tiparaa (=pisaraa) sää?

Iivolle nousee yöllä kuume. Äiti ja isä pohtivat kuiskaten, pitäisikö pienelle laittaa suppo. Silloin Vennin peiton alta kuuluu tomerasti:
- Ei pidä.

Kerhotäti muistelee, että Venni oppi aikaisin puhumaan. Venni vahvistaa:
- Minä opin puhumaan ennen kuin kukaan muu.

Äiti juttelee Vennille, että kunhan Iivo vähän kasvaa, hänestä tulee Vennille enemmän leikkikaveri.
V: Tuleekohan Iivosta isona tyttö?

Vennillä on pulma, johon äidillä ei ole vastausta. Äiti ehdottaa, että kysytään isiltä.
V: Joo. Isi onkin nero.
Ä: Tiedätkö sinä mikä se nero on?
V: Joo, sellanen joka tietää kaiken.

Venni-suomi-sanakirjaa:

Lisempää = lisää
tipara = pisara
käsijuusto = irtosiivu juustoa kädestä syötynä
vesinen = märkä

8 kg ääntä ja reipas perhonen

2008-08-13T09:19:00.003+03:00

Iivon viimeviikkoinen nelikuisneuvola päätyi vähemmän yllättävään tulokseen: nappula on kasvanut taas hurjasti. Uudet mitat olivat 8190 grammaa ja 66 senttiä. Neuvolamittojen vertailussa Iivo on ohittanut isoveljen jo hyvän matkaa painossa, mutta ei pituudessa :)

Kasvusta kertoo sekin, että eräänä päivänä aloin lajitella pieneksi jääneitä sukkia pois Iivon laatikosta. Lopputulos oli se, että kaikki noin 15 paria sukkia päätyivät odottamaan seuraavaa käyttäjää ja jouduin kaivamaan tilalle pussillisen ...jarrusukkia! Niitä ei ehkä nelikuiselle ole ihan suunniteltu?

Isoksi on kasvanut myös Iivon ääni. Tenava on selvästi hoksannut äänihuulten merkityksen, ja välillä tuntuu, ettei vauva ole hetkeäkään hiljaa. Koska Iivo kiljuu, karjuu, hihkuu ja mölisee kaiket päivät, äidiltä menee väliltä hieman ohi se hetki, kun huuto muuttuu itkuksi... Ai, sillä olikin tällä kertaa nälkä?!

Venni aloitti eilen avoimessa päiväkodissa Perhoset-ryhmässä. Alku sujui paremmin kuin olisi voinut toivoa: Venni muisti hädintuskin heipat huikata, koska kiirehti nappaamaan ihanan helikopterilelun, jota oli edellisenä päivänä perhekahvilassa yrittänyt turhaan saada käsiinsä. Kolmituntisen kerhon aikana Venni oli kerran kysynyt tädeiltä, milloin äiti tulee, mutta mitenkään suruissaan tuo ei ollut. Jo etukäteen Venni kysyi usean kerran, koska sinne perhostelemaan (!) oikein pääsee, ja nyt ekan kerran jälkeen poika ei ole vieläkään protestoinut kerhoajatusta yhtään. Hienoa!

Pyöräily sujuu koko ajan paremmin, vaikka Venniä selvästi aika usein pelottaa oma vauhti. Juoksen siksi edelleen Vennin pyörän perässä (hiki päässä) ja autan lähtemisissä ja joskus jarrutuksissakin. Jännityksestä huolimatta Venni haluaa pyöräilemään monta kertaa päivässä - joten äidin kuntokin tässä kasvaa vinhaa vauhtia. Kohta voin jo puhua oikeista juoksulenkeistä, jahka Venni rohkaistuu pyöräilemään lähipuistoa pidemmälle.

"Perhostelun" vuoksi olemme siirtäneet koko perheen kelloa tunnilla aikaisemmaksi. Tavoitteena on saada Venni sänkyyn iltakasilta ja molemmat pojat unten maille viimeistään ysiltä. Muuten seiskalta herääminen voisi olla aika kidutusta, Venni kun ei ole päikkäreitäkään nukkunut enää aikoihin. Iivo taas nukkuu noin kolmet päikkärit, ja edelleen poika posottaa myös yöt mahtavasti (yleensä yhdellä syötöllä kello 5-6 aikaan).

Katsokaapa tätä!

2008-08-05T17:17:00.002+03:00

Nyt on vauhtia niin että äitiä melkein hirvittää :) Venni, vasta 3 v 4 kk, polkee jo ihan itse ilman apupyöriä tien päästä päähän, eivätkä edes kaarteet tai kuopat hidasta menoa. Jopa jarruttaminen ja pysähtyminen sujuvat jotenkin, vaikka välillä päädyimmekin (siis molemmat!) kukkapuskaan. Mahtavaa!

Ilman apupyöriä!

2008-08-04T21:53:00.002+03:00

Venni on alkanut treenata pyöräilyä ilman apupyöriä - ja hyvältä näyttää! Pikkumies polkee yksin jo monta metriä kerrallaan, eikä treenipäiviä ole takana vasta kuin muutama. Mikä parasta (vai sittenkin pahinta?), myös äiti saa samalla hurjasti treeniä. Ei uskoisi, miten rankkaa on juosta kumarassa ja välillä ottaa vastaan vauhdissa syliin kaatuva 16 kiloa plus pyörä :) Hauskaa meillä on kyllä ollut, ja Venni ei ole piitannut edes kaatumisista. Saa nähdä, kuinka kauan oppimisessa lopulta menee.

Vauhti on kasvanut myös Iivolla, ja sekin uuvuttaa äitiä. Iivo ei nimittäin viihdy enää yhtään rauhassa aloillaan. Jos Iivon jättää lattialle, hän kääntyy välittömästi mahalleen, missä poika joko tylsistyy heti tai vaihtoehtoisesti on naamallaan pulautuslammikossa hetken kuluttua. Jos lattialle antaa seuraksi lelun, se lentää välittömästi nurkkaan ja taas on tylsää. Syliä ja seuraa sen olla pitää, sanoo Iivo. Ilman Ergo-reppua en selviäisi poikien kanssa yksin ollenkaan (tai no, selviäisin, mutta kämppä olis kuin pommin jäljiltä). Tänään jopa imetin Iivoa repussa!

Vennin reipastumisesta saimme taas uusia todisteita. Nyt on selvää, että Vensku ihan aktiivisesti hakee itselleen leikkikavereita. Useamman kerran Venni on jo livahtanut naapuripihaan Venlan kanssa leikkimään, ja kyläreissulla toisessa naapurissa Venni leikki kolmen tytön kanssa hurjan nätisti. Tänään puistossa Venni ihan juoksi vieraiden lasten perässä kysellen heidän nimiään ja pyydellen leikkimään. Söpöä :) Ja mahtavaa, koska avoin päiväkoti alkaa ensi viikolla.

Tämä teksti ei liity lapsiin mitenkään

2008-08-04T17:07:00.002+03:00

Jos haluat tietää, kuinka riippuvainen olet kännykästä (tai tietokoneesta tai mistä vain vimpaimesta), lataapa ihmeessä siihen jonkinmoinen päivitys. Multa hävisivät kaikki kalenteritiedot, kaikki lähetetyt ja vastaanotetut viestit (vain parituhatta kappaletta), kaikki numero- ja osoitetiedot, kaikki muistiinpanot ja lisäbonuksena vielä puhelimen lukuisat asetukset. Ja ei, päivitysohjelma ei todellakaan varoittanut, että aikoo samalla siivota ympäristön... Tuorein varmuuskopio on niinkin tuore kuin vuoden vanha.

Jos siis puhelinnumerosi on vaihtunut viime vuoden aikana tai olet lähettänyt minulle jonkin tärkeän viestin tai olemme sopineet tapaamisen tai jotain, voitko ystävällisesti soittaa tai pistää viestin. (Jep, puhelimella voi sentään soittaa - eikä siihen tarvittu kuin yksi puhelu tekniseen tukeen.)

Nyt menen tästä peiton alle itkemään...

Maksamakkaraa, nam!

2008-07-30T22:37:00.005+03:00

Tasan päivän verran siinä ehti kulua edellisestä kirjoituksesta, kun Iivo sen sitten oppi - nyt kääntyillään! Videolla on tallennettuna se ihan eka (!) käännös omin voimin. Sittemmin touhuun on tullut jo jonkin verran lisää puhtia ja vauhtia. Treeni tuottaa siis tulosta. Välitöntä parannusta on nähtävissä myös Iivon kaulassa, missä poitsun lukuisat leuat ja etenkin niiden hikiset välit saavat nyt kaivattua tuuletusta ;) Hyvästit hikinäpyille, tervetuloa liikkuva elämä!

Vennin reipastuminen jatkuu aina vain. Poika on kuin eri mies kevääseen verrattuna. Taistelut ovat vähentyneet, samoin yleinen vastahankaisuus. Tänään juhlin jopa sitä, että Venni pyysi leivälle maksamakkaraa :) Voi kuulostaa pieneltä saavutukselta, mutta meillä se merkitse isoa askelta: hyperennakkoluuloinen lapsemme maistoi uutta makua, totesi sen hyväksi ja otti heti ruokavalioonsa. Oho!

Venni on tällä hetkellä kiinnostunut

- kielistä. Puhuu jatkuvasti "ruotsia", katsoo dvd:t norjaksi ja pelaa tietokoneella "japaniksi"
- kirjaimista. Osaa melkein kaikki tavalliset kirjaimet, päättelee usein oikein sanojen alkukirjaimet ja hahmottaa hyvin tavaamista.
- viikonpäivistä. Erityisen tärkeä päivä on torstai, koska silloin Pikku Kakkosessa tulee Lauri Kilpa-auto... Viikonpäivien ymmärtämisen tueksi teimme yhdessä Vennille lukujärjestyksen (kuvassa), jossa toistaiseksi on merkittynä vasta kaksi Vennin lempiohjelmaa, mutta syssymmällä siihen tulee myös tiedot säännöllisistä harrastuksista eli avoimesta päiväkodista, liikuntamaasta ja uinnista.
- tietokonepeleistä. Aina vaan...

Neljännen kuun hulinat

2008-07-23T22:46:00.005+03:00

Outoa. Päivät ovat hurjan täysiä ja kiireisiä, niin etten aina suihkussa ehdi käydä. Mutta kun sitten viimein istun koneelle ja yritän kirjoittaa lasten kuulumisia, pää on ihan tyhjä. Ehkäpä imetysdementia pyyhkii kaiken saman tien muistista? Ehkäpä juuri siksi pitäisi kirjoittaa useammin!?

Onneksi meillä sentään otetaan paljon kuvia. Ja jotain kirjaan ylös vauhdissa puhelimeeni, muuten en takuulla muistaisi ensimmäistäkään hauskaa juttua arjestamme.

Nyt Iivolle kuuluu eniten sitä, että poika on kirjaimellisesti saavuttanut kolmen kuukauden iän. Ei siis vain ajassa tai edes mitoissa, vaan käyttäytymisessä. Päiväimetykset eivät aina onnistu, kun pieni pää pyörii uteliaana puolelta toiselle. Yöt ovat välillä rauhattomia, kun päivän vajavaista ravitsemusta paikkaillaan. Kääntyminen on alkanut kiinnostaa kovasti ja pari kertaa Iivo onkin onnistunut kääntymään vatsalta selälleen (siis tavallaan "väärin päin"!). Seurustelua ei ole ikinä liikaa, mutta vieraat ihmiset ja hälinä hermostuttavat välillä. Siis klassinen kolmikuisen "herääminen" ympäröivään maailmaan.

Venni on yllättäen viime aikoina jopa pyydellyt puistoon tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin sekä ollut muutenkin satunnaisesti uteliaampi kuin yleensä. Olemme olleet aika paljon kotosalla vieraita viihdyttäen tai remontoiden, ehkä siinä syy. Toivon kyllä, että Venni on lisäksi alkanut tottua tähän nykyiseen elämäämme kevään mullistusten jälkeen ja reipastuu sen vuoksi myös kodin ulkopuolella.

Syytä onkin, sillä elokuun alusta Vennin pitäisi aloittaa avoimessa päiväkodissa kahtena aamupäivänä viikossa. Pelkäämme ihan hirveästi, ettei se ole pojalle yhtään mieleen... Mutta siitä lisää, jahka asia on ajankohtainen.

Veljesten välit ovat suorastaan hellyyttävän tiiviit. Iivo hymyilee aina riemastuneena, kun Venni tulee viereen ja Venni pitää pikkuveljestä tosi hyvää huolta. Ja välittäminen ei ole vain kevyttä tykkäämistä, vaan veljestä on selvästi myös lohtua toiselle. Esimerkiksi eräänä yönä, kun Venni heräsi itkuisena. Ennen kuin ehdin hätiin, Venni oli kierähtänyt Iivon kylkeen kiinni, tarttunut tätä kädestä ja jatkanut uniaan. Olemme ajatelleet, että jahka imetysurani (joskus sitten...) päättyy, pojat voisivat jakaa huoneen ja muuttaa sinne yhdessä nukkumaan. Olisi varmaan mukavampaa kuin yksin nukkuminen! Mutta tässä vasta olenkin asioiden edellä... :)

Venni pohtii ikääntymistä:
- Minä en ole kovin vanha. Olen aika uusi.

Venni pelaa tietokoneella peliä, jossa lennetään tietokoneella. Mutisee itsekseen:
- Toi kartta on kyllä pahuksen pieni...

p.s. Kuten tuosta iltasatukuvasta näkyy, suristin Vennille kesätukan naapurista lainatulla koneella. Ah, olipa tuhannesti helpompaa kuin taistelu parturissa käymisestä (ja silti piti vähän taistella)! Iltasatukuvasta näkyy muuten sekin, kuinka aktiivisesti Iivo kuuntelee satuja - joka jäsenellään ja pitkään ja hartaasti! :)

Hurmaavat veljekset

2008-07-09T10:38:00.003+03:00

Kesällä on näemmä vielä tavallistakin vähemmän aikaa istua tietokoneella. Olemme kyläilleet ja mökkeilleet, meillä on kyläilty. Pihaa laitetaan innokkaasti. Uusi hiekkalaatikko imee Vennin ulos heti aamuvarhaisella. Ja muutenkin toki kotiäiteellä hommaa riittää...

Iivo on edelleen suorastaan ihanteellinen vauveli. Miten tuo voikin olla niin helppo tapaus?! Iivo nukkuu öisin edelleen 8-9 tunnin yhtenäisen pätkän ja 1-2 syötön voimalla yön pituudeksi tulee usein 12 tuntia. Päivisinkin poika nukkuu hurjasti, ainakin kolmet päikkärit. Väliin jää lyhyitä seurusteluaikoja, joita ei meillä tuhlata kiukkuiluun - tankkailuun kylläkin. Iivo tykkää sylittelystä (tietysti) mutta viihtyy myös lattialla lelujaan heiluttelemassa. Kääntyminen ei vieläkään kiinnosta, mutta vatsalla makoilu ja sylissä "istuminen" sujuvat hienosti, koska pää ei enää vie poikaa. Lisäbonusekstrana kaiken muun helppouden kruunuksi Iivo on "päättänyt" harventaa kakkaamistaan kertaan viikossa - ah, miten kätevää :)

Iivo on oppinut lörpöttelemään ja kujertelemaan, kiljahtaakin tarvittaessa kovaa, jos pitää äidin huomio saada heräämään. Viime aikoina äiti onkin ollut erityisen pop ja ensi kertaa Iivo on osoittanut osaavansa itkeä muunkin kuin ruuan ja väsymyksen vuoksi. Äidin syliin on päästävä!

Kolmekuukautisneuvolassa Iivon uudet strategiset mitat kirjattiin näin: 7300 g (kuukaudessa + 1120g!) ja 63 cm (+3,5 cm). Pitkistä yöunista huolimatta (vai juuri niiden vuoksi?) Iivo siis kasvaa hurjaa tahtia ja on nyt melkein ottanut kiinni Vennin vastaavassa iässä. Terkan mukaan Iivo on "Komea poika, kasvaa upeasti. Hyväihoinen. Hymyilee ja juttelee kovasti." Hyvän kasvun vuoksi olen entistä vakuuttuneempi siitä, että meillä ei mössöjen syöttämistä aloiteta ennen kuin on ihan pakko eli noin puolivuotiaana... imetys on nyt helpoimmillaan ja mitkä tulokset!

Myös Venni on erittäin hurmaavassa iässä. Laaja sanavarasto ja täydellinen viattomuus ovat hykerryttävä yhdistelmä. Venni juttelee tauotta koko hereilläoloaikansa ja välillä yölläkin, eikä niitä juttuja voi olla nauramatta. Venni myös auliisti kertoo ja osoittaa, mistä tykkää (ja mistä ei): kaverit saavat pusuja, puuro on "lempiasia" ja autoja peitellään ja halaillaan ahkerasti. Sosiaalisissa tai uusissa tilanteissa Venni ei oikein aina viihdy, mutta turvallisissa ja tutuissa käänteissä poika on itse ihanuus.

Venni esittelee pikkuautoa Iivolle: Äiti, minä näytän tätä minun rakkaalle.

Venni leikkii hiekkalaatikolla, mutta ei mitään tavallisia "leikkejä" vaan "ohjelmia" tai "jaksoja", joskus myös "pelejä". Miten niin tietokone- ja telkkuaikakauden kasvatti...?

V: Äiti, tässä ohjelmassa nää autot ajaa kilpaa. Molemmat voitti.
(Vennin kisoissa muuten aina "molemmat voittaa" tai "tuli tasapeli". Olematon kilpailuvietti periytyi ainakin minulta...)

Yleensä puhutaan, että pienten lasten kanssa on raskasta, univelka painaa ja hermot kiristyvät. Usein varmaan niinkin, mutta jo ihan tasapainon vuoksi täytyy vähän hehkuttaa sitä toistakin mahdollisuutta. Mulla ei mene päivääkään, että en unohtuisi tuijottelemaan jompaa kumpaa ihanista pojistamme hurmioituneena. Miten ne voivat olla niin suloisia ja kultaisia? MITEN NIIN lasten kanssa on raskasta? :) (Ja juu, yritän muistaa tämän, kun seuraava uhmaraivari tai hampaiden tulo hyökyvät meille...)

Ostimme muuten Iivolle äskettäin Ergon, joka tosin tuntuu olevan lyhytjalkaiselle pikkumiehelle vielä vähän iso. Yllätys oli kuitenkin iloinen, kun huomasimme, että Ergolla on tosi kätevä kantaa Venniäkin! Kolmevuotias ei tietysti kovin usein kantamista tarvitse (vaikka haluaisikin aina syliin), mutta esimerkiksi mökillä useamman kilometrin metsäreissut sujuivat reppuseläkkäin huomattavan kätevästi. Suosittelen lämpimästi!

p.s. Kuvia seuraa kun joskus ehdin... :)

Pitkiä matoja ja asioita

2008-06-25T21:10:00.005+03:00

Arvatkaapa, kuinka paljon olen valmis maksamaan antibiooteista, kun rintatulehdus iskee? Tosi paljon - eli ainakin 500 euroa. Se oli nimittäin laskun loppusumma, kun juhannuksena jouduin hälyttämään Saaristolääkärin paikalle.

No, vaikka hinta oli karmea, niin oli taas tautikin. Vaikka siis sain antibiootit vain muutama tunti taudin alkamisen jälkeen, oksensin ja kärsin kaikin puolin koko seuraavan yön ja kuume jatkui monta päivää, onneksi sentään lievänä. Vaihtoehtojakaan ei oikein ollut (paitsi kärsiminen ilman lääkkeitä), koska olimme saaressa ilman venettä ja vika yhteysalus ennen juhannusta oli jo mennyt. Toivon ja oletan nyt, että Kela maksaa mulle osan takaisin ja vakuutus loput... Silti ankarasti toivon, että tämä oli jo viimeinen tulehdus.

Iivo 2kk 2vkoa

- On kasvanut TAAS niin paljon, että puolet vaipoista ja vaatteista on jäänyt pieneksi. Vaatekoko on nyt 68cm eikä aina riitäkään. No, housuista käyvät pienemmätkin, kun poika on lyhytjalkainen kuten Vennikin vauvana :) Vaippakoko on M, kuten Vennillä silloin kun tuo oppi kuivaksi ...siis puolitoistavuotiaana! Iso vauva meillä!
- Naureskelee ja flirttailee kovasti.
- On kääntynyt kahdesti vatsalleen, tosin pehmeällä sängyllä ja ilmiselvästi vahingossa.
- Osaa jo hiukan tarttua esineisiin. Pitää esimerkiksi äitiä usein sormesta kiinni tissillä.
- Ei enää kakkaa joka vaippaan eikä edes joka päivä.
- Nukkuu pitkiä yöunia ja päivisin ainakin kolmet erimittaiset päiväunet.
- On eilen ja tänään nukahtanut tutti suussa! Ehdoton EImme tutille on siis lientynyt, koska pieni mies harrastaa etenkin iltaisin armotonta nyrkin imeskelyä. Eikä imeskelyssä mitään, mutta kun suussa on käsi miltei kyynärpäätä myöten ja samalla Iivo raivoaa ja ähkyy ja kitisee. Välillä tuo myös raapaisee suutaan ja sitten tietysti karjuu. Tutin syöminen ei kyllä suju pojalta kovin hyvin - ja silti minä jo suren tulevaa vieroitusta... Saa siis nähdä, tuleeko tästä tuttiuraa lainkaan.

Venni 3v 3kk

- Tekee "temppuja", joita esittelee mielellään kaikille. Tämä alkoi, kun katsoimme ahkeraan So you think you can dance -ohjelmaa telkkarista :)
- Tykkää palapeleistä, nyt tekee melkein itsekseen jo 50-palaisia.
- Tykkää muistipeleistä, joissa onkin aika haka.
- Rakastaa tietokonepelejä (Tuomas-veturi, Puuha Pete, Masa Mainio - you name it)
- Viihtyy paljon "puukodissaan" ...siis (kylmässä) saunassamme :)
- Osaa jo hiukan tehdä puuhakirjojen tehtäviä: yhdistellä kynällä pisteistä kuvioita, etsiä eroja kuvista, hakea labyrintista oikeaa reittiä ym.
- Puhuu paljon "ruotsia" (=siansaksaa) ja haluaa usein katsoa lastenohjelmia dvd:ltä ruotsiksi tai vaikka puolaksi.
- Oppi mökillä vihdoin keinumaan kunnolla tavallisessa keinussa ja hiukan heittämään uistinta (!!!) lasten virvelillä.
- Osaa aika paljon kirjaimia ja on juuri nyt tosi kiinnostunut sanoista ja lukemisesta.

Venni rakentaa aamulla peitoista majaa sänkyyn. Nukkumista yrittävä äiti on vähän tiellä, kunnes Venni armahtaa:
- Äiti, sinä voit olla tukikeppi.

Venni havahtuu kesken unien: Isi, sinun lompakko jäätyi! Sinun pitää ostaa uusi!
(Mihin isi vastaa heti sujuvasti, yhtä lailla unen keskeltä: Joo, minä ostan. Nukuhan nyt.)

Venni kertoo unestaan: Sitten minä näin sellaisen laivan, joka oli NIIN kiiltävä, että minä ihan hämmästyin silmillä.

Venni mökillä: Minä näin sellaisen piiiitkän piiiitkän, ihan niin kuin madon.
(Äiti saa välittömästi sydänhalvauksen.)

Venni: Äiti, oikeastaan minä en tykkää sinusta, kun sinä annat minulle aina niin pitkiä asioita.
Äiti: Asioita? ...Ai, tarkoitatko hommia? Kun minä pyydän sinua vaikka viemään lautasia pöytään tai siivoamaan vähän?
V: Juu... Minua hermostuttaa, kun sinä annat pitkiä hommia.
Ä: No, sovitaanko, että annan tästä lähtien vähän lyhyempiä hommia?
V: Joo. Sitten minä taas tykkään sinusta.

Iivo Alvar Aleksanteri

2008-06-15T21:50:00.006+03:00

Nyt on pikkumiehellä nimi! Ja vaikka viimeiseen asti jakelimme vinkkejä ja keräsimme veikkauksia, kukaan ei onnistunut arvaamaan nimeä ennen nimijuhlaa - läheltä kyllä liippasi.

Vinha Työmies on nyt siis Iivo Alvar Aleksanteri. Vielä pitäisi oppia käyttämään nimeä "vauvan" sijaan... :)

Alvar ja Aleksanteri tulevat molemmat minun suvustani: Alvar on äidinisältä ja Aleksanteri äidinäidin isältä. Iivo taas löytyi etunimeksi aika tarkkaan samoin perustein kuin Venni aikanaan. Nimen piti olla lyhyt, suomalainen, mieluummin hiukan vanha kuin äskettäin "keksitty" ja sellainen, ettei ihan joka toinen vastaantulija ole samanniminen. Yhtäläisyyksiä lasten nimillä on lopulta vieläkin enemmän. Molemmat nimet ovat alkujaan lempinimiä (vrt. Iivari ja Verneri) ja molempia on väestörekisterikeskuksen listoilla aika lailla yhtä vähän, reilut kolmesataa. Olemme siis varsin tyytyväisiä nimeen - vaikka kyllä sitä saikin pohtia!!!

Nimivihjeiden selitykset kuuluvat seuraavasti:

"Tavallaan isänsä kaima"
Etenkin karjalaiset Iivot ovat nimikirjan mukaan Ivan-nimestä alkujaan väännettyjä. Ivan taas on venäläinen muoto Johanneksesta - joka taas on myös Jussin kantamuoto. Helppoa vai mitä?!

"Myös suuri ja totinen"
Siis Aleksanteri Suuri, tietty. Totinen taas löytyi jälleen siitä nimikirjasta, sillä kirjan mukaan Alvar oli alkujaan Allvar, ruotsin allvarlig-sanan mukaan, suomeksi vakava tai totinen. Vakava tuo tenavamme ei tosin ole tipan vertaa, mutta kuulemma kovasti minun ukkini näköinen, eli siitä nimi :)

"Pakinaisten alavartalon vierre"
Tämän luulimme olevan ihan kaikille selvää kauraa, siksi panttasimme vihjettä edelliseen päivään. Omituinen sanarimpsu on siis anagrammi Iivon nimestä. Anagrammin annoimme vihjeeksi kolme vuotta sitten myös Vennin nimijuhlan vieraille (silloin kaksi arvasi oikein!). Voitte kuvitella, mikä kynien suhina kävi nimijuhlissamme, kun väki yritti kuumeisesti ratkaista anagrammia ruokailun aikana, ennen nimen julkistamista :)

Niin, meillä siis tosiaan vietettiin taas nimijuhlaa, nimiäisiä, nimenantojuhlia "perinteisten" ristiäisten sijaan. Ohjelma oli epämuodollinen, mutta yritimme silti tehdä tilaisuudesta juhlavan ja lämminhenkisen seremonian. Mielestäni onnistuimme oikein hyvin! Minä ja Jussi pidimme puheen Iivosta ja Iivolle. Samalla paljastettiin nimi ja kerrottiin nimivalinnan taustoja. Minä lauloin ystävieni kanssa, kummitodistukset jaettiin ja arvauskilpailun voittajia palkittiin. Ohjelman ohessa vierasjoukko söi ja seurusteli sekä tietysti sylitteli Iivoa kilpaa. Hienot bileet, iso kiitos kaikille osallistujille!

Vennille teimme tavallaan melko kieron tempun, sillä päätimme olla kertomatta hänelle juhlista etukäteen lainkaan. Taktiikka oli riskaabeli kokeilu, mutta se toimi! Yleensä niin rajua etukäteisjännitystä ei tullut Vennille tietysti lainkaan ja kun ekana vieraana saapui Vennin rakas täti (ja nyt myös Iivon kummitäti), vältyimme kaikilta hysteerisiltä ujouskriiseiltä ja muulta panikoinnilta. Vasta oikeastaan juhlien jälkeen Venni hoksasi olleensa juhlissa (!) ja ilmoitti, että voisihan tuollaiset juhlat järjestää vaikka uudestaankin.

Myös Iivo oli hurjan reipas koko päivän. Oikeastaan viimeistään nyt tajusin, miten hirveän erilaisia poikien vauvaiät ovat tähän mennessä olleet, vaikka lapsukaistemme ekojen kuukausien kasvu onkin ollut niin samantahtista. Vennihän oli jo ihan pienenä kuin kello: nukkui minuutintarkkoja, piiitkiä päiväunia ja söi säännöllisesti ...myös yöllä vähintään kahden tunnin välein. Parhaat unet tuo nukkui parikuisena, mutta silloinkin parhaat unipätkät olivat ehkä viisituntisia ja niitäkin oli vain ani harvoin.

Iivo taas on päivisin ihan yhtä runsasuninen, mutta ainakin toistaiseksi lähes täysin vailla minkäänlaista rytmiä. Tähän ehkä vaikuttaa hiukan se, etten yksinkertaisesti oikein ehdi vaalia mitään hienoa päivärytmiä, mutta ennen kaikkea Iivon oma luonne tuntuu sopivan "nukutaan silloin kun sopii, siellä missä satutaan olemaan"-rytmille. Öisin Iivo on nukkunut nyt jo muutaman viikon hämmentäviä KAHDEKSANtuntisia unipätkiä. Vauva siis nukahtaa 21-22 aikaan Vennin kanssa ja syö seuraavan kerran aamuyöllä 5-6 aikaan. Tämän jälkeen unta riittää vielä 2-3 tuntia. Aika luksusta, sanoisin!

Totta kai on odotettavissa, että Iivonkin yöt tuosta vielä muuttuvat, useaankin otteeseen, ja luultavasti huonompaan suuntaan (...todennäköisesti heti ensi yönä, sillä ääneen lausuminen yleensä pilaa vauvojen hyvät vaiheet ;). Silti olen nyt jo ällikällä lyöty, koska en olisi ikinä uskonut, että tuota tahtia rintamaidolla kasvava vauva voi nukkua parikuisena noin hyvin öitään. Rintamaito kun on nopeasti sulavaa herkkua, eikä siis välttämättä pidä nälkää kovin pitkään. Mutta lasten nälänsieto on näemmä erilaista. Outoa on kuitenkin juuri se, kuinka tosi paljon vähäisemmillä imetyskerroilla Iivo kasvaa ihan yhtä nopeasti kuin Venni vauvana.

No, nimijuhlista harhauduin jo aika pitkälle... :) Merkinnän viimeinen anekdootti tulee jälleen Venniltä ja liittyy luontevasti aiheeseen:

Venni pohdiskelee ääneen itsekseen: Minulla pitäisi olla kello, että voisin toimia kellon tarkkuudella.

P.S. Kehtokuvat ovat perintökehdostamme. Iivon hopeinen nimilaatta oli jo 24. nimi kehdon reunassa!!! Minunkin nimeni siitä löytyy :) Ja tuo vika kuva on perheen uuden hovikuvaajan, vejeni Niilaksen käsialaa!

Yhden pisteen vihje

2008-06-13T08:58:00.002+03:00

Vinhasta tulee Pakinaisten alavartalon vierre.

Kahden pisteen vihje

2008-06-11T08:59:00.000+03:00

Vinhasta tulee myös suuri ja totinen.

Kolmen pisteen vihje

2008-06-08T11:19:00.002+03:00

Vinhan nimijuhlaa vietetään viikon kuluttua. Ennen Vennin nimijuhlaa annoimme kaikille juhlavieraille vihjeen tulevasta nimestä ja pyysimme arvauksia. Tällä kertaa ajattelimme vihjaista täällä blogissa - arvauksia sopii heittää vaikka meilillä tai suullisesti, jos satumme tuntemaan myös livenä. Kommentteihin en arvauksia toivo, sittenhän salaisuus saattaa paljastua kerralla kaikille! Vihjeet olemme tosin tarkoituksella laatineet niin vaikeiksi, ettei ainakaan liian moni osuisi oikeaan... ;)

Asiaan. Kolmen pisteen vihje kuuluu näin: Vinhasta tulee tavallaan isänsä kaima.

Juhlahumun keskeltä

2008-06-08T10:34:00.005+03:00

Pitkästä aikaa... Aikamme on kulunut kyläiltyyn ja juhliin, siksi blogikin on jäänyt, pahoittelen. Ja tälläkään kertaa ei ole kuvia luvassa, koska kamera unohtui Turkuun...

Tuplasti vauvaa

Vaikka kuvatodisteita ei nyt olekaan, voin vakuuttaa, että paljon on tapahtunut. Esimerkiksi pikkuinen Vinha on jo tuplannut syntymäpainonsa! Kahden kuukauden iässä mitat olivat 6180 grammaa (kuukaudessa +1375 g) ja 59,5 cm (+3 cm). Mitat noudattelevat edelleen lähes gramman tarkkuudella isoveljen kasvukäyrää - eroa on se sama nelisensataa grammaa kuin syntymäpainossakin.

Vauva kasvaa ja kehittyy toki muutenkin kuin senteissä ja grammoissa. Vinha on yhä kova nukkumaan, sillä vuorokaudessa unta tulee tavallisena päivänä vieläkin lähes 20 tuntia (!!!). Silti vauva on hereillä olleessaan oppinut leikkimään edessään roikkuvilla leluilla, hiukan tarttumaankin niihin. Lempipuuhia ovat myös käsillä viuhtominen ja venyttely, jonka seurauksena vauva onnistuu välillä jo kellahtamaan kyljelleen. Varsinaista kääntymistä tosin saadaan luultavasti vielä odotella hyvän aikaa. Vinha myös hihkuu ja kujertaa sekä naureskelee kovasti - perustyytyväinen vauva siis. Turussa kyläillessämme vauva kyllä otti tavakseen rähistä illalla tunnin pari ennen yöunille nukahtamista, mutta onneksi tämä levottomuus myös jäi Turkuun.

Ja niin: kielijänteen katkaisu OLI hyvä ratkaisu. Vauva imee nyt selvästi siistimmin ja tehokkaammin. Vinha kyllä pulauttelee edelleen ahkerasti, mutta silti tuntuu, että ilmaa päätyy pieneen vatsaan paljon entistä vähemmän.

Hitaasti lämpiävää mustasukkaisuutta?

Venni on ollut oma reipas itsensä edelleen, joskin välillä pojan varovaisuus yltää tuskastuttaviin mittoihin. Venni kun on selvästi "hitaasti lämpiävää" sorttia eli periaatteesta varoo ja vastustaa kaikkea uutta. Vennin tapauksessa vastustusta riittää pikkuasioillekin - esimerkiksi uusien kenkien käyttöönotosta keskustelimme tiukasti monta viikkoa ja uudet kalsarit kelpasivat vasta viikon maanittelun jälkeen :) Isommissa asioissa Venni on vielä tiukempi. Valitettavasti esimerkiksi polkupyöräilystä Venni kieltäytyy nyt kokonaan, vaikka jo viime kesänä viiletti fillarillaan innokkaasti ja taitavasti. Syynä mielenmuutokseen on se, että vaivihkaa nostimme pojan apupyöriä hieman... VIRHE! Venni ajoi pyörällä kerran mielestään liian huterasti, eikä sen jälkeen ole suostunut pyörään koskemaan, vaikka tietysti heti korjasimme apupyörät entiselleen. Myös uudet kaverit, ruokalajit, rutiinit, aikataulut, jopa leikit jne., yksinkertaisesti kaikki uusi on Vennille nyt erityisen vastemielistä.

Onneksi juuri manaillessani tätä arkea hankaloittavaa konservatiivisuutta ja muutosvastarintaa satuin lukemaan Kaksplussasta toimittaja Kaisa Pyykön kolumnin sisarkateudesta. Siinä Pyykkö kertoi, että heillä vauvan tulon aiheuttama mustasukkaisuus oli ilmennyt juuri niin, että ennen utelias ja helposti innostuva isoveli alkoi takertua vanhempiin ja vastustaa kaikkea uutta. JEE, tästäkö meilläkin olisi kyse? Onhan Vennin elämä kevään aikana muuttunut tosi paljon: äiti jäi kotiin, muutimme uuteen paikkaan ja sitten syntyi veli. Jospa vastahankaisuus siis ajan myötä edes hiukan helpottaisi...?

Imetys ja juhlapukeutuminen

Meillä on tänä kesänä monet isot juhlat edessä (ja osin jo takana), ja ajatuskin juhlavaatteista tuskastutti minua pitkään etukäteen. Imetys kun ei yleensä sovi yhtään yhteen juhlavaatteiden kanssa. Yksiosaiset koltut ovat ehdottomasti mahdottomia, ne kun avataan aina selästä. Imetyksen vuoksi pitäisi siis riisuutua lähes alasti, eikä sekään yleensä onnistu ilman avustajaa. Myös kaksiosaisissa vaatteissa vetoketju on usein takana, eivätkä ne juhlavimmat mallit koskaan jousta niin paljon, että helmaa voisi huomaamattomasti kohottaa imetystä varten. Jos taas vaate aukeaa edestä, imettäjä tuntee itsensä melkoiseksi paljastelijaksi, kun koko rintamus levähtää esiin...

Päädyin teettämään itselleni asun ja se oli ihan loistava idea! Sain vain 120 eurolla itselleni tosi kivan mittojen mukaan tehdyn juhlapuvun, jonka kanssa voin imettää ilman apua ja ihan vaivihkaa jopa. Salaisuus on hyvin yksinkertainen. Kaksiosaisen puvun yläosassa on vetoketjut molemmissa sivuissa lähes kainaloon asti. Helman saa auki ja kiinni helposti, jopa yhdellä kädellä, eikä vaatteesta aukea kuin yksi nurkka kerrallaan. Imettäessä vauva on melkein helman alla, joten kukaan nirppanokka ei voi moittia liiasta paljastelusta. Imetyksessä mahdollisesti roiskuva maito ei myöskään päädy vaatteelle, koska vaate nousee ylös, eikä jää vauvan alle. Ja mikä parasta, vaate ei näytä imetysvaatteelta, joten sitä kelpaa pitää myös imetyksen päätyttyä.

Voisin kuvitella, että vetoketjut olisi melko helppo laitattaa myös valmiiseen korsettiyläosaan. Vinkiksi siis esimerkiksi imettäville morsiamille :) (Tai ehkä tällaisia kolttuja jo myydään tuhansissa kaupoissa ympäri maan - en vain itse ole sellaisiin törmännyt.)

Venni höpöttää

V: Äiti, PISSAHÄTÄ!
Ä: No mene pissalle.
V: Ei kun sinä tulet minun kanssa.
Ä: Minä syön nyt, saat mennä ihan itse.
V: Ei minulla olekaan pissahätä. Se oli mielikuvituspissahätä.

Venni ilmaisee tunteitaan: Äiti, tänään en tykkää pikkuveljestä. Huomenna sitten tykkään.

Venni kommentoi Mummin hametta: Mummi, miksi sinulla on nuo hassut kalsarit?

Nips naps sanoivat lääkärin sakset

2008-05-20T08:46:00.009+03:00

Vinhan kielijänne sai kyytiä! Pojallahan todettiin kireä kieli jo synnärillä, mutta nykykäytännön mukaan sille ei tehty mitään, kun syöminen kerran sujui. Minusta se ei kuitenkaan sujunut riittävän hyvin. Tissitellessä Vinha nimittäin naksuttaa, maiskuttaa, loiskuttaa ja imee samalla kiitettävästi ilmaa. Osittain tilanteeseen varmaan vaikuttaa edelleen kovin vuolas maidontuotanto, mutta kireä kieli tuskin on helpottanut oikean imuotteen löytymistä.

Lääkäriin siis, puudutetta suihkaisu ja nips naps! Homma hoidettu :)

Jo Vennin vuoksi olen ehtinyt ihmetellä, mihin kummaan perustuukaan se, ettei kireää kielijännettä napsaista poikki heti vastasyntyneeltä, kuten ennen on ollut tapana. Vennillä on nimittäin myös kireä kieli, joskaan ei ihan yhtä kireä kuin pikkuveljellä (perinnöllistä muuten: minulta on jänne katkaistu, samoin veljeltä ja jopa minun isoäidiltäni!). Neuvolassa on aina vain sanottu, että sille tehdään jotain, JOS puheessa tulee ongelmia - eli joskus nelivuotiaana. Herää kysymys, kuinka moni nelivuotias, etenkään yhtä lääkärikammoinen kuin meidän Venni, avaa suunsa lääkärin saksille?! Tuskin auttaa, vaikka kuinka vakuuttaisi, ettei satu yhtään... Lisäksi operaatio on niin mitättömän pieni, että on vaikea tajuta, miksei sitä voisi tehdä vauvoille melkein "varmuuden vuoksi"?! Mitä haittaa siitä muka voisi olla?

Vauvalla operaatio oli älyttömän helppo. Puudutus hoitui tosiaan suihkeella ja Vinha protestoi lähinnä päästä kiinni pitämistä. Sekunnin kestäneen napsaisun jälkeen tuli hiukan verta suuhun. Tarjosin saman tien tissiä lohduksi, mutta sitäpä vauva ei osannutkaan puutuneella suulla heti syödä. Oli aika hölmistynyt ilme muksulla, kun suu ei toiminutkaan toivotulla tavalla :) Itku loppui kuitenkin heti kun kiinni pitäminenkin, ilman tissiäkin. Myös puudutuksen vaikutus hiipui onneksi nopeasti, ja jo puolen tunnin päästä Vinha söi normaalisti. Illalla vauva oli ehkä hiukan kärttyinen, mutta söi silti kunnolla ja nukkui myös. Tuskin suu siis oli kovin kipeä.

Napsaisun vaikutusta imuotteeseen en vielä osaa arvioida. Kieli on kuitenkin heti selvästi "normaalimpi": tulee suusta ulos, eikä ole enää keskeltä kasassa.

Vennin kielelle samaa operaatiota ei pystytä ikimaailmassa tekemään, sen tiedän jo nyt. Onneksi äänteistä pojalta puuttuu vain oikea R ja se nyt voisi tässä vaiheessa puuttua muutenkin. Lääkärin mukaan oikein kireä kieli nimittäin pudottaisi pois myös S-, T- ja D-kirjaimet.

*****

Olimme Vinhan kanssa viikonloppuna POLTTAREISSA :) Taatusti olivatkin sitten ekat ja vikat tyttöjen polttarit, joihin Vinha ikuna pääsee...! Meillä oli oikein kivaa ja vauvan kanssa "bilettäminen" sujui varsin helposti.

No, todellisuudessa osallistuimme tietysti vain polttareiden mökki-iltaan ja -yöpymiseen, emme sentään mihinkään villiin baarikierrokseen. Pakko silti todeta, että kuusiviikkoista Venniä en olisi ikimaailmassa uskaltanut ottaa mukaan vastaavalle reissulle...

Toisen vauvan kanssa on, kuten olen sadasti jo todennut, niin paljon rennompaa. Toki liikuimme Venni-vauvankin kanssa aikanaan tosi paljon, mutta etenkin kellonaikoihin sidotut tai muuten pakolliset menot stressasivat aina älyttömästi, jopa neuvolareissut tai kaupassakäynnit. "Mitä jos se herää liian aikaisin?" "Mitä jos sen tulee nälkä kesken kaiken?" Nyt kaikki tuo hermostuneisuus tuntuu ihan koomiselta - täysimetetty ja paljon nukkuva vauvahan on maailman helpointa matkaseuraa!

Äiti päivystyksessä

2008-05-12T15:51:00.003+03:00

Eipä olis pitäny leuhkia helpolla sairastamisella ennen kuin tauti on ohi...

Perjantaina (siellä kauppareissullakin) sain kuumeen vielä laskemaan lähes olemattomiin ihan tavallisilla särkylääkkeillä. Lauantaina ei sitten enää tehonnutkaan mikään. Kuume nousi ja nousi ja nousi... Lopulta mittasin jatkuvasti yli 39 astetta, huippuna 40,2. Ei ollut kivaa. Rinta ei kuitenkaan ollut juuri yhtään kipeä (!?!) ja aloinkin huolestua, josko olisin saanut sittenkin jonkin ihan muun taudin. Johon ILMISELVÄSTI olin kuolemassa. Kuumeessa kun tuo suhteellisuudentaju ei ole aina ihan huipussaan.

No, soitin parikin kertaa päivystykseen ja lopulta lähdin sinne iltayhdeksältä, juuri mitattuani sen kammottavan 40,2 astetta. Yrjötti, pyörrytti, palelutti, väsytti, heikotti, mitä kaikkea - en siis kestänyt enää. Päivystykseenhän kannattaa aina mennä lauantai-iltana, eikö?

...Ja välittömästi päästyäni sairaalaan aloin hikoilla armottomasti. Kuume siis alkoi laskea. Odotin vauvan kanssa pari tuntia käytävällä pelkkään sormenpääverikokeeseen pääsyä ja kun siihen pääsin, olin jo täysin kuumeeton! Voitte vain kuvitella, miten ääliöksi tunsin itseni. Crp oli koholla, mutta ei huolestuttavan paljon. Siinä sitten selittelin sairaanhoitajalle, että ihan oikeasti mulla on ollu tosi paljon kuumetta ja tosi heikko olo. Lähdin (nolona) kotiin käymättä edes lääkärillä.

...Ja välittömästi päästyäni kotiin aloin palella armottomasti. Kuume nousi taas! Pian olin uudestaan siinä yli 39 asteen hilpeässä tunnelmassa. Uskomatonta.

Sinnittelin yön yli kolmen peiton alla palellen ja kirosin itseäni, kun en ollut odottanut lääkäriin asti - siinä vaiheessahan olisin ollut taas helvetin kipeä. Sunnuntaina olo alkoi kuitenkin jo hieman helpottaa, kuumetta ei ollut enää yli 39:n (ilo se on pienikin) ja yllättäen sain sitä jopa laskemaan taas lääkkeillä. Lääkäriin en enää olisi ehkä edes kehdannut lähteä ;) joten onneksi näin...

Ja eläköön, tänään maanantaina olen ollut täysin kuumeeton!!!

Mitä tästä opimme?

- Rintatulehduksen voi sairastaa ilman kipeitä rintoja. Tai sitten jonkun mystisen taudin voi sairastaa ilman mitään muita oireita kuin kuume.
- Kun kuume nousee, tuntuu aika ikävältä, jos kolmevuotias työntää kylmät sormet paidan alle.
- Lauantai-iltojen pitkät päivystysjonot eivät ole pelkkää kaupunkilegendaa.
- Julkinen terveydenhuolto voi onnistua parantamaan tautisi, jopa odotettua nopeammin.

P.S. Oikeasti meille on käynyt Vennin kanssa kerran melkein samalla tavalla. Venni oli ollut viikon mahataudissa eli yrjönnyt ja ripuloinut tauotta. Lopulta poika vain lojui sohvalla ja huohotti. Huolestuneet vanhemmat luonnollisesti kiiruhtivat lapsukaisen kanssa sairaalaan ...missä poika heti maagisesti piristyi ja kirmasi iloisena leikkimään päivystyksen bakteeripäällysteisillä leikkikaluilla. Ilmottautumisessa hoitaja sitten osoitti iloista jälkikasvuamme hymyillen: "Tuoko se on se teidän kuivunut poikanne?"

Samasta muotista

2008-05-09T21:06:00.007+03:00

Vinhan ekan kuukauden saldo: 1,7 kiloa painoa lisää. Reilu lihoaminen jopa aikuiselle, saati muutaman kilon kokoiselle ihmisenalulle :) Uudet mitat ovat nyt siis 4805 g ja 56 cm.

Jos verrataan Vennin ja Vinhan kasvua syntymäpainosta ekan kuukauden mittoihin, pojat painelevat tiukasti samaa tahtia - eroa oli vain sata grammaa. Kuin samasta muotista, totesi terveydenhoitajakin. No juu, lähes kirjaimellisesti. Heh heh.

*****

Omaksi ilokseni sain kuukauden imetyksen kunniaksi kivan rintatulehduksen... Taisi sellainen olla Vennin vauva-aikanakin tismalleen samaan aikaan (ja onneksi vain kerran). Nyt jouduin hakemaan antibiootitkin, kun kuume huiteli kolmeysissä toista vuorokautta.

Äitiyden riemuja koin sitten heti tänään klassisesti kaupan kassalla - kun ihan hyvinhän sitä voi 39:n kuumeessa piipahtaa kaupassa... Juuri sain purettua neljän kassillisen verran safkaa hihnalle, Vinha aloitti korviaraastavan nälkäraivarin kaukalossaan. Jos myötätuntoisista katseista sais rahaa, olisin voinut maksaa ostokset niillä :) Yksi superkiltti ventovieras jopa tuli pakkaamaan mun ostokset!!! Oli vissiin kokemusta samanlaisista tilanteista...

*****

Koska kuopuksemmekin siis harrastaa tuota jättiläiskasvua, tässä epävirallinen myynti-ilmoitus. Vähän käytettyjä newborn-kokoisia sisä- ja kuorivaippoja vaikkapa 10 e / kpl, merkkeinä Niikki ja Eemukka. (Pistän ne toki johonkin oikeastikin myyntiin...) Uskoisin, että useimmilla vauvoilla on noille käyttöä vähän pidempään kuin neljä viikkoa...!

Veli varpaiden välistä

2008-05-07T21:36:00.011+03:00

Tiedän toistavani itseäni pahasti, mutta silti: mihin kummaan viikot oikein häviävät?! Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Vinhakin on jo kuukauden ikäinen ja käsittämätön määrä pienen elämän tärkeitä käänteitä on jo jäänyt raportoimatta tänne. Noh, ehkäpä raportointi ei sentään ole ihan tärkeintä tässä perhe-elämässä ;)

Vauvan nopea kasvu ällistyttää myös tällä toisella kerralla ihan yhtä paljon. Vielä kuukausi sitten 50-senttiset vaatteet olivat Vinhalle liian suuria - nyt tuo pukeutuu jo vähitellen 62-senttisiin! Ekat vaipatkin jäivät pieneksi ja ovat muuten myynnissä kans. Kiinnostuneet ottakaapa yhteyttä...

Vinha ei ole enää ihan yhtä helppo tapaus kuin aluksi, vaikka nukkuukin yhä valtaosan vuorokaudesta ja käyttää lähes kaiken jäljelle jäävän ajan syömiseen. Vatsavaivat (tai mitkä lie) ovat valvottaneet vauvan itsensä lisäksi erityisesti minua öisin, onneksi eivät sentään joka yö. Päivisinkään ei aina ole pienellä kivaa... ja näyttää myös siltä, ettei tälle tenavalle synny ainakaan luontaisesti yhtä minuutintarkkaa päivärytmiä kuin isoveljelle aikanaan. Arki rullaa silti kohtalaisen mukavasti, ja mikä tärkeintä, pojat tulevat päivä päivältä paremmin toimeen toistensa kanssa. Tänään tenavat yrittivät Vennin johdolla jo leikkiäkin yhdessä!

Vappuna matkasimme koko perhe mökille ja se oli mahtavaa! Venni sai ongella ämpärillisen kaloja (joita sitten pussaili ahkerasti), "ajoi" traktoria, ruokki tulta nuotiossa innokkaasti ym. ym. Vinha taas nautti olostaan enimmäkseen kantoliinasta, jota ilman reissu olisi ollut huomattavasti tylsempi. Liinassa vauva pääsi esimerkiksi mukaan parituntiselle retkelle metsän läpi rantaan. Ja niin: vaikka ensin muuta suunnittelin, roudasin kuitenkin kestovaipat mökille (jossa ei siis ole juoksevaa vettä). Vaippoja riitti koko reissun ajaksi eli peräti neljäksi päiväksi, vain öisin kertistelimme. Siistiä! :)

*****

Venni laulelee itse keksimäänsä biisiä. Yhtäkkiä laulu loppuu.

V: Se mun laulu katkes!

Äiti: Kuis nyt niin?

V: Mä painoin jotain nappia...

Ä: Tulisko joku uus laulu?

V: Ei, kaikki laulut on poikki.

Venni ihmettelee palapelin kuvaa lehdessä.

V: Miten tän palan saa paikoilleen?

Ä: Ei mitenkään, se on vain kuva.

V: Onnistuisko hiirellä?

Venni selittää syntymän ihmettä: Ensin vauva kasvoi mahassa. Sitten se syntyi äidin varpaiden välistä.

Äiti vaan lötköttää

2008-04-24T21:20:00.003+03:00

Venni leikkii playmobile-ukkeleilla nukkekodissa: Tää on äiti. Äiti vaan lötköttää sohvalla kun se on väsynyt. Välillä se imettää tätä vauvaa. Tää on isi, se leikkii tän isoveljen kanssa.

Eli lasten suusta ja silleen... Vähän on kieltämättä väsyttänyt viime aikoina. Yöt ovat melko rikkonaisia molempien poikien ansiosta, päiväunille ei yleensä ehdi ja illalla ei muka voi mennä ajoissa nukkumaan.

Vinha on myös päässyt kehittänyt jonkinmoisen alustavan päivärytmin, joka on periaatteessa hieno juttu, mutta äidin unenpuutteeseen se ei auta yhtään... Aamuherätys on nimittäin viimeistään seiskalta, mikä Vennin aamu-unisuuteen tottuneelle on törkeän aikaisin. Aamupäivällä Vinha nukkuu vaunuissa 1,5-2 tuntia, samalla kun Vennin kanssa ulkoilemme. Vielä paremmin uni maittaa vauvalle iltapäivällä, mutta kun Venni ei enää päikkäreitä nuku, äitikään ei saa nukkua - ellei se leikkivä isi pelasta tilannetta (onneksi aika usein pelastaa). Illalla vauvalle maistuu tissi lähes tauotta klo 17/18-21/22. Ja kun sanon tauotta, tarkoitan tauotta: pissalle on turha kuvitella ehtivänsä ilman korviahuumaavaa huutokonserttia. Onneksi iltatankkauksiinkin minut totutti tuo isoveli - vaikka työltä se silti usein tuntuu ;)

*****

Vinha käväisi eka kertaa neuvolassa 15 päivän iässä. Mitat olivat niin komeat, että terkka mittasi pituudenkin pariin kertaan. Käyrät kuulemma sojottavat suoraan ylöspäin, kuten velipojallakin aikanaan.

Paino oli nyt 3720g (+590 g syntymäpainoon) ja pituus 52,5 (+ 3,5 cm). Vennin mitat 18 päivän korkeassa iässä olivat muuten vielä ronskimmat 4200 g (+ 790 g) ja 55 (+4 cm).

*****

Venni tulee vessasta: Pesin kaikki hammaspeikot pois käsistä!

Isi: Venni, hammaspesulle!
V: Tuskin, perkele!

Iskä Partanen piste vi

2008-04-21T10:23:00.004+03:00

Vaikka Vennin kanssa on muuten mennyt viime aikoina tosi kivasti, vakavansorttinen kyselykausi pistää toisinaan meidät vanhemmat todella tiukkojen paikkojen eteen. Onneksi aika usein kelpaa vähän vähemmän perusteellinen vastaus:

Venni: Miksi jäätelö on sellaista et se sulaa?
Isi hajamielisesti lehdenluvun lomasta: Koska ...jäätelö on sellaista et se sulaa...

Venni on innostunut leikkimään kovasti LEIKKIMISTÄ. Esimerkiksi sohva on aina välillä hiekkalaatikko ja roskiksen läppäkansi tietokone, jolla pelataan tietysti tietokonepelejä. Tietokoneella voi tosin tehdä muutakin, vaikka sitten roskisläppärillä.

V: Minä laitan laskuja menemään... Tämä on iskälle: Iskä Partanen piste vi.

Vaipatusiloa

Ennen Vinhan syntymää pähkäilin kovin, minkälaisia kestovaippasysteemejä hommaisin tenavalle. Päädyin, ehkä puolivahingossa, hankkimaan ja tekemään vähän sitä sun tätä. Onnistunut harkitsematon ratkaisu :) Olemme päässeet heti alusta lähtien kokeilemaan erilaisia vaippoja ja todenneet - tosi yllättäen! - oikeastaan kaiken toimivaksi. Varmaan vaavin kasvaessa alamme painottaa taskuvaippoja, kuten Vennilläkin aikanaan, mutta nyt eniten siitä syystä, että niitä osaan tehdä itse. Villahousulankojakin tilasin jo lisää, villikset kun ovat etenkin yökäytössä osoittautuneet tosi hyviksi.

Jos jotain kiinnostaa, paljonko vaippoja vastasyntyneelle tarvitaan, meillä on käytössä nyt tällainen arsenaali:

3 kpl taskuvaippoja S (Niikki ja omatekoisia)
2 kpl kuorivaippoja NB (Niikki)
1 kpl AIO S (ImseVimse, tosi hyvä yövaipaksi!)
3 kpl harsoja 70 cm (Popolini, näitä tilasin jo 3 lisää. Isoja harsoja meillä on tietysti ääretön määrä, mutta ne ovat vaipaksi vielä aika muhkean kokoisia.)
5 kpl sisävaippoja NB (Niikki ja Eemukka, ihania!)
1 kpl sisätäyttövaippa S (Niikki)
2 kpl lyhytlahkeisia villahousuja (Niikki ja Disana)
1 kpl pitkälahkeisia villiksiä (omatekoiset)

Monet hankkimani / ompelemani S-kokoiset vaipat ovat muuten vielä suuria ja siksi odottavat yhä käyttöönottoa, joten eivät nuo newborn-koot olleet ollenkaan turhia hankintoja, vaikka jotkut siitä ennakolta varoittivatkin (tarve riippuu toki lapsen syntymämitoista!).

Tuolla vaippamäärällä riittää hyvin, että vaippoja pestään joka toinen päivä. Meillä pyykkikone kylläkin laulaa vähän useammin, koska sitä muuta pyykkiä tulvii salaperäisesti koko ajan jostain...

Venni kylvettää Vinhaa

Työmies Mietitään Partanen

2008-04-17T19:10:00.006+03:00

Arki alkaa loksahtaa kohdilleen! Jos kaikki päivät sujuisivat kuten tämä, elämä olisi yhtä juhlaa. Tänään kumpikaan lapsista ei ole ollut hetkeäkään hankala ja vanhemmillakin on riittänyt virtaa. Ja tämä siis siitä huolimatta (vai juuri siksi?), että olemme olleet liikkeellä enemmän kuin vielä kertaakaan: lähipuistossa, Kirjurissa, kahvilassa, kaupassa...

Edelleenkin on silti pakko tunnustaa, ettei meillä kaikki vielä suju ihan täydellisesti. On hetkiä, jolloin itku ei ole kaukana - kuten silloin, kun vauva kakkaa kolmannen vaipan tunnin sisään, esikoinen kirkuu ja itse on nukkunut olemattomasti edellisenä yönä... Onneksi suunta on siis parempaan!

Vauva käy pissalla

Hieman friikkiä ehkä, mutta olen useamman päivän käyttänyt vauvaa pissalla. En sentään potalla, vaan lavuaarilla. Uskokaa tai älkää, lähes joka kerta Vinha myös pissaa "pyynnöstä" :)

Selitys tällaiseen hurahtamiseen on yksinkertaisesti se, että jo synnäriltä asti Vinhalla on ollut tapana pissata heti, kun olen saanut vaipan pois ja pepun pestyä. Tuloksena on joka kerta tietysti ämpärillinen pyykkiä, kun reipas pissasuihku kastelee lähiympäristöstä pyyhkeen, harsot, puhtaat vaipat sekä Vinhan ja vaipanvaihtajan vaatteet. Pissattaminen on siis pelkästään järkevää. Ihan VVV:tä ja täyttä vaipattomuutta en (vielä) ajatellut kokeilla, mutta näiden kokemusten perusteella en enää leimaisi moisen harrastajia umpihulluiksi :)

Nimi hakusessa

Olemme pohtineet kiihtyvällä tahdilla Vinhalle sitä oikeaa nimeä. Tähän asti eniten kannatusta on saanut Vennin ehdottama Työmies :) Jussin vastaus jokaiseen nimiehdotukseeni oli pitkään "Mietitään", mutta kun uhkasin todella nimetä Vinhan Mietitääniksi, parempiakin ehdotuksia on alkanut löytyä (tai ehkä parhaiten tehosi huonosti yönsä nukkuneen vaimon ärähdys?).

Loppusuoralla on parikin nimeä, mutta koska nimiäisiä suunnitellaan vasta kesäkuulle, ehdimme vielä muuttaa mielemme moneen otteeseen. Ja yhä ehtii ehdottaa, jos joku keksii kuningasidean! Yksi nytkin kärjessä olevista ehdotuksista on alkujaan saatu vihjeenä.

Venni viisastelee

Äiti puhuu Vennille nukkumaan menemisestä. Venni ei innostu.
Ä: Se ei oikeastaan ollut pyyntö, vaan se oli...
V: ...Se oli lause!

Äiti ja kummitäti yrittävät selittää Vennille, mitä naimisissa oleminen tarkoittaa. Puheeksi tulevat kummitädin viimekesäiset häät, joissa Vennikin oli mukana. Venni kuuntelee selostusta kiinnostuneena ja lopulta summaa oppimansa.
V: Minä haluan mennä sinne naimisiin äidin kanssa. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun se naiminen loppuu?

Veljekset unten mailla. Äidille varattu tila on neljä neliösenttiä tuossa välissä. Iskä ahtautukoon oikeassa alanurkassa näkyvään kämmenenkokoiseen koloon...

Sylikkäin. Kuulemma rakkauden määrä kasvaa lasten lukumäärän mukana. Näemmä samalla kasvaa myös sylin tilavuus :) (Noh, ne odotusaikana syödyt suklaat toki osaltaan auttoivat sylin laajentamisessa...)

Vinha Villavauva Partanen. Äidin kutomat villavaippahousut - nam, kuinka herkut!

Isin kanssa kylvyssä. Videokuvaa Blogger ei jostain syystä suostunut tänään imemään...

Veljekset sovussa

2008-04-13T21:47:00.003+03:00

Jo (?!) viikko nelihenkisenä perheenä! :)

Vinha
Meillä kävi terveydenhoitaja torstaina ja hämmästyin suuresti, kun vaaka väitti nelipäiväisen Vinhan jo saavuttaneen syntymäpainonsa! Synnäriltä lähtiessähän suunta oli vielä laskeva ja paino silloin 2900 grammaa. Meijeritoiminta on siis mitä ilmeisimmin runsasta ja vauvan imu kunnossa :) Terkka huomautti kyllä, että Vinhan iho oli hieman keltainen... Totesimme kuitenkin yhdessä, että painonnousu on vauhdikasta ja vauva tosi virkeä, joten huoleen ei ole syytä.

Virkeys on tietysti suhteellista - tai ainakin kovin erilaista kuin meillä isoilla. Vinha, kuten vauvat yleensä, on virkeä, koska nukkuu paljon ja syö usein :) Tänään hereilläolopätkiä on tosin ollut jo neljä (puolesta tunnista jopa tuntiin), joten alkaa tämä imeväinen virkistyä myös siinä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ensimmäinen kylpy osoitti, että Vinhassa on ainesta samanlaiseksi vesipedoksi kuin isoveljestään (kuvia ja videopätkää luvassa myöhemmin!). Alkuviikosta aloitamme sään salliessa ulkoilut, toivottavasti vaunu-unet maistuvat myös hyvin. Ainakin äidin pää hajoaa, jos emme pian pääse pihalle :)

Venni
Jos tähän asti olen joutunut lähinnä nurisemaan, nyt uskallan jo juhlia. Isoveljeys sujuu Venniltä joka päivä paremmin ja paremmin! Muutaman päivän tahimisen jälkeen kiukuttelut ovat vähentyneet, yöhuutoja ei ole tullut ja mikä tärkeintä, pikkuveli on saanut olla rauhassa. Tai ei ihan rauhassa, mutta nyt Venni ottaa kontaktia vauvaan oikealla tyylillä: juttelee, pussailee, kyselee meiltä vauvan ajatuksista jne. Tuntuu ihan mahtavalta!

Hankalimpia ovat, ylläriylläri, imetystilanteet, mutta eivät nekään kovin usein. Yhtenä iltana onnistuin jopa nukuttamaan Vennin ja imettämään Vinhaa yhtäaikaisesti. Hiukan Venniä aluksi kismitti huomion jakaminen, mutta poika tyytyi lopulta - ja nukahti.

Venni on tällä viikolla ollut myös harvinaisen vilkkaalla ja energisellä tuulella, eikä välttämättä vauvaan mitenkään edes liittyen. Eilen esimerkiksi leikimme juoksukilpailuja: minä "otin aikaa" ja Venni juoksi olohuoneen ja kodinhoitohuoneen väliä varmaankin tuhansia kertoja. Meillä myös hypitään sohvalla, rakennetaan majaa, leikataan ja liimataan, laitetaan leikkiruokaa, pelataan jalkapalloa ym. aamuvarhaisesta iltamyöhään. Toivon, että energisyys johtuisi jotenkin siitä, että Venni olisi viimein pääsemässä päiväunirytmistä kokonaan irti. Mehän olemme jo hyvän aikaa olleet jonkinlaisessa välitilassa, jossa ilman päikkäreitä illat ovat yliväsyneitä ja päikkäreiden jälkeen ylivirkeitä.

V: Katso, äiti, vauva nukkuu lempeästi! (Asettelee pikkuauton vauvan kainaloon) Tässä sinulle ferrari.

Äiti
Toisen vauvan kanssa ON hyvin erilaista kuin sen ensimmäisen. En ole lainkaan niin höyrypäinen kuin viimeksi (siis omasta mielestäni), vaan pystyn yllättäen ajattelemaan hiukan muitakin juttuja kuin vauvaa. Venniähän en olisi halunnut jättää edes suihkun ajaksi :), saati antaa muiden syliin ekoina viikkoina ja jopa kuukausina... Konkreettisempiakin oppeja on selvästi jäänyt viime kerrasta mieleen:

- En katso kellosta imetysvälejä tai imetysten kestoa, koska vauva pitää kyllä itsestään huolen (mitä nyt tietysti hiukan seuraan, ettei yhä aavistuksen kellertävä Vinha ala väsähtää)
- En laske, paljonko olen itse nukkunut, koska siitä ei koskaan tule virkeämmäksi.
- Yritän levätä, mutta en sentään aina kun vauva nukkuu (eikä se olisi mahdollistakaan).
- Olen alkanut heti opetella kantoliinailua yhdessä vauvan kanssa ja tosi hyvällä menestyksellä.

P.S. Meillä hajosi tietokone - TAAS! - joten laitan kuvia vasta kun saamme sen paremman takaisin. Ehkä jo ens viikolla...?

Vauvakirjasto?

2008-04-10T07:19:00.002+03:00

Venni iskälle kesken leikin: Isi, milloin se vauva pitää palauttaa?

Hmm... Oliskohan meillä sittenkin jäänyt jotain kertomatta Vennille etukäteen?

Tervetuloa Vinha!

2008-04-09T16:32:00.006+03:00

Olihan reissu! Nyt olemme jo kotona ja elämä maistuu aika hyvältä :)

Iso kiitos onnitteluista kaikille! Ikävä hieman latistaa, mutta toisin kuin moni tuntuu luulevan, allaolevista tuo viimeinen merkintä pojan syntymästä on kyllä lisätty vasta illalla ja sen lisäsi Jussi, en sentään minä lapsivuoteelta...! Rajansa raportoinnillakin, vai mitä? ;)

Synnytys

Moni on jo ehtinyt kysyä, miten siinä niin hoppu tulikin. Ehdimme siis olla synnärillä kokonaisen vartin ja sitten Vinha olikin jo maailmassa! No, supistelu alkoi jo aamuyöstä, mutta kuten muistiinpanot paljastavat, vielä yhdeksän jälkeen niissä oli aika heikosti voimaa. Kymmenen jälkeen taas vakuuttelin itselleni, että jaksan siihen asti, kunnes Vennin vahdiksi hälytetty Ooma ehtii paikalle - Turusta :) Melkein jaksoinkin... Venni odotteli naapurissa Oomaa puolisen tuntia ...ja sinä aikana Vinha siis ehti jo syntyä siellä sairaalassa.

Synnytys oli sattuneesta syystä sataprosenttisen luomu ja olen siitä aika ylpeä nyt! Ja ehkä juuri vauhdin ja luonnonmukaisuuden ansiosta myös toipuminen oli hirveän nopeaa. Olisin voinut lähteä salista kävellen kotiin...!

Vinha

Miten pieni se onkaan!!! Tätä ja vastasyntyneen täydellisyyttä olen jaksanut hämmästellä loputtomasti. Ja vaikka miten ennakolta shoppasin, Vinhalle löytyi kotoa lopulta tasan yksi body, josta vauveli ei vallan luiskahda ulos...

Melko pienistä mitoistaan huolimatta 9-9-9-pisteen nuorimies on ollut hyvissä voinneissa koko ajan. Sairaalassa ainut pieni murhe oli lämpö, joka meidän laihuliinillamme tuppasi tippumaan liian alas. Vaan eiköhän aika ja vuolaana alkanut meijeritoiminta pian korjaa sekä vaate- että viluongelmat.

Pakko vielä riemuita siitä, että vaikka vaatteet ovatkin väärää kokoa, vaippja meillä tuntuu riittävän! Ja ensimmäisen jättiläiskakan tuomalla itsevarmuudella vakuutan, että vastasyntyneen kestoilu ei näytä olevan mitenkään sietämätöntä puuhaa :) Pikemminkin tekisi mieli vaihtaa vaippaa vieläkin useammin...

Venni

Tuore isoveli on ehtinyt olla enimmäkseen (suoraan sanottuna!) aika hirviö. Vinha oli ollut kotona ehkä tunnin, kun Venni jo kävi muksaisemassa häntä. Iso poika on myös esitellyt äänivarojaan päivällä ja yöllä paljon pienempää runsaammin. Edelleen jaksan kuitenkin toivoa, että tämä tästä helpottaa. Ja onneksi noita valoisiakin hetkiä on!

V juttelee vauvalle: Moi vauva, mistäs sinä olet tullut? Mitä kuuluu? Toivottavasti sinä ja äiti viihdytte täällä pitkään!

Kello 11:15

2008-04-06T15:42:00.002+03:00

Pikkumies. 3130g ja 49cm.

Kello 9:26

2008-04-06T09:26:00.001+03:00

Kyllä se on menoa nyt. Eikä tästä oikein perääntyäkään viittis (mikäli edes vois), kun puoli sukua on tullut herätettyä ennen aikojaan sunnuntaiaamuna.

Jospa seuraavat kuulumiset sitten muutaman kilon kevyempänä? :)

Kello 5:42

2008-04-06T05:31:00.005+03:00

5:00, 5:07, 5:13, 5:24, 5:30, 5:40...

Nyt siis supistaa, jipii! Juuri sen verran, että en saa nukuttua, mutta yhä todellakin vain sen verran, että tuntemukset voivat hyvin vielä loppua. Jännitystä lisää se, että Vennin syntymäpäivä alkoi tismalleen samalla tavalla: melko säännöllisillä, kevyillä supistuksilla aamuyöllä.

Nyt laskettuun aikaan tosin on vielä se viikko, joten yritän olla innostumatta liikaa...

P.S. Tänään olisi kyllä hyvä päivä syntyä, sillä minä haluan vauvalle tällaisen :D

Venni jännittää

2008-04-03T20:03:00.005+03:00

Venni herää aamulla.
V hätääntyneenä: Äiti, missä se vauva on?
Ä: Mikä vauva?!?
V: Se meidän vauva!
Ä (äimänä): No, täällä mahassa tietysti.
V: Eikä ole!
(Venni oli siis ilmeisesti nähnyt unta, että vauva oli jo syntynyt...)

Meitä ei pelota, miten Venni suhtautuu vauvaan - vaan me olemme siitä miltei KAUHUISSAMME. Vennin kanssa on nimittäin ollut viime aikoina erittäin vaikeaa... Vennillä kun on yhtäkkiä hirvittävä uhmaikä yhdistettynä kiivaaseen taantumaan. Raivareita ja kiukuttelua on pitkin päivää ja mikä parasta, myös öitä. Lisäksi Venni haluaa usein olla ihan vauva, syöttämistä ja sylittelyä ja kantamista vaaditaan tuskaksi asti (etenkin erittäin paksuna olevan äidin tuskaksi).

Olemme tulkinneet tämän niin, että Venni stressaa hirveästi vauvan tuloa. Poikahan on aina ollut kova jännittäjä: hänelle ei saisi mistään puhua etukäteen liikaa, koska pieni mieli kehittää kaikesta aina ennakolta jotain kamalaa. Jos meille esimerkiksi tulee vieraita, Venni saa yleensä visiitin aluksi hirveän raivarin, kun jännitys purkautuu...

Ja nythän kysymys ei, minusta ainakaan, ole mistään aivan tavanomaisesta kiukuttelusta. Pari kertaa Venni on esimerkiksi raivonnut yöllä reilusti toista tuntia. Huudon "syy" vaihtuu tietysti minuutin välein: "Minä haluan leipää! Minä haluan syliin! Ei saa koskea! Haluan leikkimään! Äiti on tyhmä! Kun vauva syntyy, minä tönin sitä! Haluan päivävaatteet!" Ja niin edelleen. Päivisin kilahtamisen aiheuttavat yleensä pukeminen tai syöminen, pahimmillaan molemmat useita kertoja päivän mittaan. Syömiseen voi vaihtoehtoisesti liittyä myös loputon venkoilu ilman sitä itkuraivaria, mutta eipä ole kivaa sekään, kun kahden lusikallisen syömistä edeltää kolmen vartin "tämä on pahaa, en syö, ei ole nälkä, äiti syöttää, äiti mene pois" -jankutus.

Ei meillä tietysti pelkästään raivota, vaan Venni on enimmäkseen oma, toimelias ja reipas itsensä. Silti olen ollut välillä todella uupunut jatkuvaan, toistuvaan tappeluun. En edes uskalla ajatella, miten toimin, jos olen lasten kanssa joskus yksin ja Venni päättää saada tunnin mittaisen itkupotkuraivarin. Tai jos tämä raivoaminen vielä pahenee vauvan syntyessä!!! Ihme kyllä, Venni muksii meitä nykyään aika vähän nyrkeillään tai jaloillaan eikä tavaroitakaan mene yleensä rikki, mutta silti hirvittää...

Raivareiden jälkipyykkäyksessä Venni on aina hirveän katuvainen ja keskusteleekin auliisti kiukuttelusta. Luonnollisesti poika myös lupaa aina parantaa tapansa. Tilanne ei kuitenkaan ole helpottanut, sillä ilmeisesti Venni ei yksinkertaisesti tajua, että kiukku johtuu jostain ihan muusta kuin vaikka siitä syömisestä... Eikä ihme, sillä pakko tunnustaa, että meilläkin meni tovi tajuta, ettei Venni vain kiusallaan käyttäydy noin...

Tietysti on mahdollista, että Vennin stressi helpottaa heti, kun Vinha on tullut kotiin ja Venni on nähnyt, millaista se on. Siihen luulisi menevän noin varttitunnin verran! Ystäväkin juuri lohdutti, että voi hyvinkin olla jopa positiivista, jos Venni pelkää vauvan tuloa - siis verrattuna vaikka sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsi kuvittelee saavansa synnäriltä heti leikkikaverin ja sitten pettyy.

Olemme luonnollisesti myös yrittäneet puhua vauvasta "oikein" - kun ei siitä enää oikein puhumattakaan voi olla ;) Eli painotamme sitä, ettei vauva vielä osaa yhtään mitään, joten Vennin "pitää" sitten edelleen leikkiä meidän kanssa ym. Niitä iso-poika-juttuja siis ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, mitä kaikkea Venni saa ja osaa tehdä, mutta vauva ei vielä yhtään. Mahdoton kuitenkin sanoa, onko tällä meidän psykologisella taistelullamme mitään vaikutusta ...mihinkään :)

Vennin kanssa on ollut viime aikoina ehdottomasti helpointa silloin, kun hän on saanut jakamatonta huomiota minulta tai jopa meiltä molemmilta vanhemmilta yhtä aikaa (näinhän se lasten kanssa kai aina menee). Psykologisen taiston lisäksi keskitymme nyt siis tarjoamaan hemmottelua ja laatuaikaa JA pitämään peukkuja pystyssä, että pieni tahtomies rentoutuu edes hieman, kun taloon tulee se toinen tahtomies tai -nainen.

Ja vakavien lätinöiden lopuksi kevennys:

Venni havaitsee keltaisen kolostrum-maitotipan vaatteita vaihtavan äidin tississä.
- Äiti, mitä tuo moska on!?!

Saa tulla

2008-04-02T19:36:00.007+03:00

Jos multa kysytään - ja ei kyllä todella kysytä - Vinha saisi kernaasti syntyä heti. Vaikka tähän työhuoneen lattialle :) Olo on ollut ehkä viikon verran hiukan tukalampi kuin tähän asti kertaakaan ja se ottaa kunnolla pannuun, vaikka tiedän kyllä hyvin, että edelleen pääsen tosi helpolla.

Tänään kävin neuvolassa, missä oli (vihdoin) vastassa vuorotteluvapaalta palannut, Vennin odotuksenkin hoitanut terveydenhoitaja. Vaikka edellinenkään ei mikään ihan tumpelo ollut, oli mukava olla selvästi kokeneissa käsissä.

Kaikki oli kunnossa, kuten tähänkin asti. Sf-mitta oli nyt 31 senttiä, eli alakäyrällä mutta noussut kuitenkin. (Vatsan ympärysmitta oli kotimittauksessani yhä 104 cm). Mittaajan vaihtuminen toki vaikuttaa tuohon paljon. Terkka totesi myös, että jos en jo olisi seurannassa lapsiveden vähyyden vuoksi, hän olisi taatusti lähettänyt tutkittavaksi. Ei nimittäin tarvitse olla edes kokenut terveydenhoitaja huomatakseen, miten selvästi vauva tuntuu nahan alla - sehän luonnollisesti vihjaa veden vähyydestä. Mähän voisin itse vannoa välillä näkeväni ilmiselvät jalkapohjan ääriviivat, ehkä varpaita lukuunottamatta ;), tuossa mahan pinnassa. Voitte myös vapaasti kuvitella, miltä tuntuu kipakka saksipotkusarja sisäpuolelta suoraan vatsanahkaan ilman kunnollista pehmentävää vesikerrosta!

Tukalasta olostani huolimatta painoa ei ollutkaan tullut hurjasti yhtäkkiä lisää. Koska yllättävän monet ventovieraatkin (!!!) tuntuvat olevan kiinnostuneita kiloistani, kerrotaan nyt tässäkin, että 12 kiloa on karttunut elopaino raskauden aikana ja vielä hyvin tasaisesti puolisen kiloa viikossa jostain viikolta 15 asti. Vennistä taisi tulla 11 kiloa, joten aika samoissa mennään. Mulla oli kyllä tavoitteena lihota paljon enemmän kuin viimeksi, jotten sitten imetysaikana kuihtuisi yhtä vauhdilla kuin viimeksi. Toisaalta on tietty kiva, että paino on pysynyt kohtuudessa. Kukapa makkaroita rakastaisi, tilapäisiäkään...

Vähän epäilen, että Vinha ei vastaa mun toiveisiini ja syntyy veljensä tapaan melkolailla ajallaan. Ensimmäiset edes etäisesti erilaiset supistuksetkin koin vasta eilen illalla ja nekin hyytyivät ärsyttävän nopeasti (ehkä supistelu johtui siitä, että tein sen veroilmoituksen sitten vasta eilen...). Eikä meillä ole edes portaita, joissa voisin supistelua vauhdittaa... Sauna on kyllä nytkin päällä ;)

Taas sama juttu

2008-03-29T22:34:00.003+02:00

Kun viimeksi olin viimeisilläni raskaana, vitsailin taajaan, että ei se vauva synny ennen kuin saan veroilmoituksen tehtyä. Lopulta täytin sen penteleen lomakkeen pari tuntia ennen kuin lähdimme synnärille.

Veroilmoitus on taas tekemättä. Nyt asiaa (täyttämistä, synnyttämistä tuskin) vauhdittaa kyllä se, että ilmoitus pitäis saada alkuviikosta palautettua. Tai ainakin näin uskon & luulen - mähän en oikeasti ole vielä edes vilkaissut niitä papereita :)

Let's see, tehoaako verotuksen pohtiminen tällä kertaa.

Kuivilla on kiva olla :)

2008-03-26T19:03:00.003+02:00

Kontrolliultran saldoa jälleen: Vinha liikkuu vinhasti ja kasvaa tarpeeksi. Vettä on yhä "alakanttiin" (AFI eli amniotic fluid index eli se lapsivesi-indeksi nyt 70), mutta se ei aiheuta toimenpiteitä. Vauvan painoarvio oli 2,9 kiloa, eli jos hän nyt tasaisesti kasvaa laskettuun päivään asti, tuloksena on osapuilleen isoveljensä syntymäpainon kokoinen vauveli. Ja Vennihän syntyi siis 3,4-kiloisena raskausviikolla 40+2. Käyn kuitenkin kontrolliultrassa taas parin viikon kuluttua, haluavat ilmeisesti yhä varmistella tuota kasvua.

Tuli tosi hyvä mieli kontrollista. On mukava tietää, että kaikki on hyvin - ja mukava tietää sekin, että meille ei todennäköisesti ole tulossa superpikkuista tai jättikokoista vauvaa. Edellinen ilahduttaa vauvan, jälkimmäinen enemmän oman kroppani kannalta ;)

Hyvällä mielellä olen tosin ollut jo ennen ultraakin. En ole pääsiäisen aikaan edes kertaakaan laskenut vauvan liikkeitä, kun Vinha liikkuu koko ajan niin paljon. Pikemminkin olen saanut kärvistelä kipeiden potkujen takia. Ehkä ne veden vähyyden vuoksi tuntuvat vielä tavallista kovempina?

Ultra-uutisista ilahtuneena shoppailin sekä kaupungilla (lisää vaatteita vauvalle, kuin niitä muka tarvittaisiin, ja sitteri kirpparilta) että netissä (vaippakankaita, kuinkas muuten).

Mutta jotta tasapaino tunnetilojen välillä säilyisi, ehdin tänään myös huokailla Jussille, kuinka raskauden loppua kohti aika tuntuu ärsyttävästi hidastuvan. Naapurin söpö kaksiviikkoinen vauvaneiti vielä lisää kärsimättömyyttä - mulle kans samanlainen! Millä kummalla saisin kulumaan mukavasti muutaman viikon vielä (tai, herra varjele, pahimmillaan melkein viisi viikkoa)?!