Venni luovana

Vennin mielikuvitus on lähtenyt viime viikkoina ihan uuteen lentoon. Eniten se näkyy siinä, että Venni on - ehkä ekaa kertaa elämässään - innostunut tosissaan piirtämisestä ja värittämisestä. Kynäpurkit ovat muuttaneet lähes pysyvästi keittiön pöydälle ja hyvä niin, sillä harrastus on mitä mainioin. Niin ja siis keittiön pöydälle siksi, että siitä Iivo pääsee kyniä levittelemään yhtä helposti kuin poikien matalalta pöydältä. Iivokin on tosin innostunut kovasti piirtämisestä, mutta vielä hauskempaa on tietysti aukaista kaikkien kynien korkit...

Vennin luovuuden kukinta näkyy myös legoleikeissä, jotka ovat jo pitkään olleet Vennille tosi tärkeitä. Tähän asti Venni on kuitenkin leikkinyt valmiiksi kootuilla legohärveleillä, joita on välillä yhdessä pitänyt purkaa ja kasata uudelleen. Nyt Venni on kuitenkin harpannut ohjekirjoista ulos: valmiit vekottimet saavat kyytiä ja tilalle Venni rakentaa toinen toistaan ihmeellisempiä kojeita omasta päästään. Näin niillä legoilla pitääkin leikkiä! Hiukan sääli on tietysti se, että Iivoa ei vieläkään voi päästää mukaan pikkulegoleikkeihin, sillä vaikka tavaroiden syöminen onkin jo enimmäkseen jäänyt, Iivo on legolandiassa todellinen norsu posliinikaupassa... Ja niinpä meidän vanhempien makuuhuone on nyt Vennin puolivirallinen legohuone ja legoja löytyy melkein joka yö lakanoiden välistä :)

Mielikuvituksen lentoa osoittaa kai sekin, että Vennin kanssa voi nykyään lukea "oikeita" kirjoja. Näillä viittaan siis pitkiin tarinoihin, joissa ei välttämättä ole kuvia lainkaan. Parhaillaan luemme Fedja-setää, joka on Vennin mielestä ihan huippu. Ajattelisin, että nyt Venni pystyy jo näkemään tarinan mielessään ilman kuvituksen apua. Tarinoiden maailma laajeni heti kummasti!

Puolikuivaa Iivoa

Havaitsin äskettäin hämmästyksekseni, että Iivo on salaa oppinut lähes kuivaksi! "Salaa" viittaa siis siihen, että oppiminen on tapahtunut sinä aikana kun olen ollut töissä eli kahden viime viikon mittaan. Ilmeisesti kannatti mennä töihin, kun mummin läsnäolo oli tässä mielessä noin kovin tehokasta ;)

Toki meillä edelleen vaippoja kuluu, mutta iso harppaus on jo otettu. Iivo nimittäin menee nykyään itse vessaan aina hädän tulleen, oli kyseessä sitten iso tai pieni hätä. Ja jos aikuiset eivät ole tarkkana, nuoriherra omatoimi myös sujuvasti istuu itse potalle - tosin housujen laskeminen tuppaa silloin unohtumaan.

Kotioloissa vaipattomuus sujuu siis jo mainiosti! Mummin raporttien mukaan Iivo on pissannut kahden viikon aikana lattialle vain kerran ja silloinkin poika oli puolinukuksissa ja siitä syystä kiukkuinen (=pissasi tahallaan). Ulkona ja unilla Iivolla on edelleen vaipat, mutta jos tätä menoa jatkamme, niistä luopumista voidaan kohta alkaa harjoitella.

Lievä ongelma noissa vessahommissa on se, ettei Iivo edelleenkään puhu. Pieniä vihjeitä on tosin saatu siitäkin, että puhetta alkaisi pian tulla. Ensinnäkin Iivo on mielettömän kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta. Hän myös toistelee kirjoista ainakin eläinten ääniä (muu, mää, öhöh...) ja tapailee hiukan muitakin sanoja. Aktiivikäytössä ei kuitenkaan ole vielä oikein mikään sana, vaikka välillä Iivolta lipsahtaakin ihan selviä sanoja (apua, en, äiti, kukka). Onneksi Iivo saa tahtonsa välitettyä yleensä hienosti pelkän nyökkäilyn avulla, jos keskustelukumppani vain jaksaa kärsivällisesti kysellä. Ja nyökkäilystä pystyy päättelemään, että Iivo ymmärtää uskomattoman paljon puhetta. Kyllä ne tarinat sieltä aikanaan tulevat.

Kolmas uudehko asia Iivon elämässä on Pohjaton Ruokahalu. Ja kun sanon Pohjaton, myös tarkoitan sitä. Iivon keskivertopäivän kuvailu valaissee asiaa parhaiten:

7.00 aamupala: lautasellinen muroja tai jogurttia
9.00 aamupala 2: banaani tai leipä
11.00 lounas: lautasellinen ruokaa
12.oo lounas 2: toinen lautasellinen ruokaa
15.00 välipala: viili, lautasellinen jogurttia tms.
17.00 päivällinen: lautasellinen ruokaa
18.00 päivällinen 2: toinen lautasellinen ruokaa
19.o0 iltapala: lautasellinen puuroa
20.00 iltapala 2: leipä tai jotain muuta pientä

Ja ei, en liioittele yhtään, vaikka tietysti päivissä on vaihteluakin. Keskimäärin Iivo silti syö järkyttäviä määriä! Iivon lautasellinen on sitä paitsi ihan yhtä iso satsi kuin Vennillä tai usein jopa isompi (Vennillä on menossa varsin nirso vaihe.). Lisäksi Iivo voi aterioidensa välilläkin ruinata syötävää (esimerkiksi toisten lautasilta tai kädestä), ja auta armias jos edellisestä ruokailusta ehtii vierähtää liian kauan! Silloin Iivo kantaa esiin lautasen, lusikan, mukin ja patalaput ja lopulta pysäköi itsensä jääkaapin tai uunin eteen kiljahdellen päättäväisesti. Ruokaa-mulle-heti-nyt!

Tuskin maltan odottaa seuraavaa neuvolaa. Jos viimeksi Iivon kasvu oli pyöreä nolla, sen on nyt oltava jotain ihan muuta.

Uudet kuviot

Nyt meillä eletään jo täyttä päätä uudensorttista arkea. Mummi on hoitanut poikia pari viikkoa, ja puolivahingossa hoitopäivät ovat olleet alusta pitäen aika täysimittaisia, kun sekä äiti että isä ovat olleet kovin täystyöllistettyjä. Vaan hienosti on mennyt!

Ensimmäiset aamulähdöt jännittivät varsinkin minua kovasti, mutta kumpikaan pojista ei järjestänyt protesti-itkuja. Iivon naama venähti vain kerran, kun peräkanaa kotoa häipyivät sekä äiti, isä että Venni (kerhoon). Sekin murhe meni kuitenkin ohi nopeasti.

Ensimmäisten työpäivieni jälkeen Venni kertoi minulle taajaan, kuinka ikävä hänellä oli ollut ja kuinka hän rakastaa minua. Vennin piti myös kuulla usein, että äidilläkin on ollut ikävä (ja kuulemma olisi pitänyt sanoa, että enemmän kuin Iivoa). Tämäkin lievä eroahdistus tasoittui parissa päivässä.

Iivolla pieni levottomuus näkyi yöunissa. Nukkuminen oli tosin levotonta jo ennen uuden arjen alkua, ilmeisesti poskihampaiden puhkeamisen takia (nyt niitä on jo kaksi). Lisälevottomuutta tuli siitä, että Iivo ei ollut tottunut äidin varhaisiin herätyksiin. Muutamana aamuna Iivo ampaisikin ylös jo kuuden jälkeen tai ainakin kitisi levottomana isin iloksi... (Minulla herätyskello soi siis yleensä puoli kuusi, koska tykkään käydä aamulenkilläkin ennen töitä.)

Sekin on uutta, että poikia on ollut tosi vaikea saada pysymään omassa sängyssään läpi yön. Nyt molemmat tepsuttavat viereemme jossain vaiheessa yöllä, eikä mikään maanittelu (lue: lahjonta) ole saanut edes Venniä palaamaan omaan petiin. Merkkejä tilanteen helpottamisesta on onneksi jo havaittavissa, mikä on ihanaa, sillä kyllä 160 senttiä on liian vähän leveyttä neljälle...

Mummin kanssa pojilla on ollut hirveän mukavaa, eikä ilmeisesti edes lievä protestointi ole kohdistunut mummiin tai muutenkaan näkynyt päivisin. Ja kokonaisuudessaan tämä kaikki mietokin "oireilu" on suorastaan hämmästyttävän kevyttä, kun vertaa vaikka siihen, miten haastavaa Venniä oli aikanaan saada kerhoon, päiväkodista puhumattakaan. En edes keksi, miten kummassa voisi uusi arkemme muka paremmin järjestyä kuin nyt!?

Unikeko kerholainen

Taas pitkä päivitystauko, jonka aikana olemme koko perhe siirtyneet jo syysarkeen. Minä tosin menen töihin vasta viikon päästä ja Mummi muuttaa Poriin huomenissa, mutta lasten arkirutiinit ovat silti olleet syysaikataulussa jo hyvän tovin.

Suurin muutos kesään on Vennin kerhon alkaminen. Venni on siis jälleen kaksi aamupäivää viikossa avoimen päiväkodin kerhossa, nyt Lintuset-ryhmässä. Ryhmä on kylläkin likimain samaa joukkoa kuin viime talven Perhoset olivat, mukana mm. Vennin tyttöystävä Venla ja paras kaveri Joonatan.

Kerho on sujunut uskomattoman hienosti. Yhtenäkään aamuna ei ole tarvinnut kyynelehtiä, kinastella tai edes väitellä kerhoon menemisen vuoksi, vaan Venni on lähtenyt sinne reippaasti ja rutisematta. Kerhossa ei edelleenkään aina ole kivaa, jos Vennin lausuntoihin on luottaminen, mutta kuulemma siitä huolimatta vauhtia ja riemua riittää kerhossa. Venni nyt on aina ollut kovin kriittinen... ;) Ero viime syksyyn ja vielä viime kevääseenkin on joka tapauksessa huima: kerhosta on nyt viimein meille kaikille enemmän iloa kuin stressiä!

Hankalinta kerhoilussa on tähän mennessä ollut ehdottomasti aamulla herääminen (klo 7). Olemme siirtäneet molempien lasten rytmiä niin, että pojat ovat yleensä unessa jo yhdeksältä - siis joka ilta, ei vain kerhoa edeltävinä päivinä. Silti herääminen on Vennille lähes poikkeuksetta varsin työläs operaatio, joten vielä aikaisempi nukkumaanmeno on väkisinkin harkinnassa.

Äiti herättelee Venniä jo ties kuinka monetta kertaa.
V: Äiti, mene tekemään jotain muuta.

Ä: Venni, meinasitkos nousta?
V: Mmmm... Sit ku mä oon nukkunu tarpeeks.
Ä: Mitenköhän kauan siihen menee?
V: Näet sitten.

Ä: Venniiii, herätyyys!
V: Tuu uudestaan. Mä tarviin tänään kolme herätystä.

Venni kuiskaa illalla peiton alta:
- Äiti, sä et silittäny... Mä en nuku koskaan.

Iivolle syksy ei ole vielä tuonut isoja muutoksia, mutta esimakua tulevasta saatiin, kun MLL:n kiva lastenhoitajatäti Kaisa oli pari kertaa meillä hoitamassa molempia poikia muutaman tunnin kerrallaan. Iivohan ei ole tainnut koskaan olla hoidossa kenelläkään, saati tuntemattomalla hoitajalla. Kaisa on kyllä Venniä hoitanut muutamat kerrat aiemmin, mutta Iivolle kokemus oli uusi. Ja hienosti sujuivat molemmat keikat! Pieni surkeus oli unohtunut äkkiä, ja jopa Kaisan syli kelpasi.

Kun minä palaan töihin, poikia hoitaa Mummi. Sen systeemin sujumisesta en ole yhtään edes huolissani, sillä kaikki sujuu taatusti hyvin. Mummi on tuttu ja rakas pojille, ja Mummikin tuntee poikien lisäksi meidän tapamme ja talomme. Ainut, joka saattaa olla haikea, on tietysti ...minä. Mutta eiköhän siitäkin selvitä!

Iivo on kesän lopulla kasvanut taas aika harppauksen. Mitoista en tiedä, mutta taidot ovat karttuneet monella tapaa. Iivo on esimerkiksi ryhtynyt syömään itse joka aterialla (ja reippaasti syökin!), hän on innostunut piirtämisestä ja kommunikointirintamalla nyökkäily ja päänpudistelu helpottavat Iivon tahdon selvittämistä kummasti. Puhetta ei siis edelleenkään tule, mutta ehtiihän tuon myöhemminkin. Vanhempia ilahduttaa kovasti myös se, että Iivo on alkanut ymmärtää potalla ja pytyllä käymistä entistä paremmin. Vaikka poika ei pissahädästä vielä ilmoitakaan, hän osaa sentään pissata kun istuu potalla, eikä säästä hätää kolmenkymmenen sekunnin päähän lattiapissaksi...

Erittäin iloinen asia on sekin, että mystisesti kerrossänkyyn siirtyminen on kohentanut huimasti molempien poikien nukkumista. Nyt käy jo enimmäkseen niin, että molemmat heräävät aamulla omista sängyistään. Etenkin Iivolle muutos on iso ja aika hämmentävä - jostain syystä kerrossängyssä on siis kivempi nukkua kuin vanhassa jatkettavassa. Näin siitä huolimatta, että nyt Iivo pääsee halutessaan omin avuin sängystä pois.

Venni oli kerrossängystä aluksi tosi innoissaan, sitten jonkin tovin jälkeen taas vähän peloissaan. Poikaa pelotti ensin putoaminen (kaiteesta huolimatta) ja sitten yövalo, josta erehdyimme joskus mainitsemaan, että kuumuupa se kovasti päällä ollessaan. Onneksi saimme fobiat karkotettua suhteellisen nopeasti. Ihanaa, hyviä yöunia kaikille :)

p.s. Väitin, ettei Iivo puhu vielä, mutta eihän se ihan totta ole. Selkeitä sanoja ei ole, mutta siitä huolimatta Iivo on äänessä lähes tauotta, omia juttujaan höpötellen. Ja jos ei puhekumppania joka hetki löydy, lörpöttelyä voi jatkaa vaikkapa pöydältä pihistettyyn kännykkään...

Kuvaajan lapsella ei ole kenkiä

Meillä on ollut hieman epäonnea kameroiden kanssa. Särkänniemessä loppui akku neljän kuvan jälkeen, juhannuskuvat onnistuin tunaroimaan bittien taivaaseen ja muutamasta kivasta tilanteesta kamera on unohtunut kokonaan... Onneksi voitin työpaikan arpajaisista vanhan digikameran, jonka lahjoitin Vennin käyttöön. Venni onkin ahkerasti ikuistanut ihan kaikkea, pihasorasta alkaen :)

Vennin otoksia laitan tänne myöhemmin, koska muutama kuva on sentään meidänkin kameraamme saatu tallennettua.

Särkänniemen-käynnin ja ystävien vierailujen lisäksi viime aikojen ehdottomia kohokohtia on ollut kerrossängyn valmistuminen. Odotetusti Venni on ollut kovin täpinöissään ja kun kiipeäminenkin sujui heti varsin mallikkaasti, poika olisi oitis halunnut "yläkertaan" nukkumaan. Onneksi oikeansorttiset patjat olivat kaupasta loppu, joten saimme Vennin pysymään vielä hetken lähellä lattiaa. Turvakaiteiden maalauskin on hiukan kesken.

Iivon arjen suuri ilo on tällä hetkellä varastosta löytynyt pytynpienennysrengas. Vessakäynteihin tuli ihan uutta potkua! Kakkahädästä Iivo osaa jo ihan oikeaoppisesti ja säännöllisesti ilmoittaa, mutta pissahommissa rittää edelleen opeteltavaa. Jospa pyttykäynnit inspiroisivat uusiin ennätyksiin?

Uusi huone

Poikien huone uudistuu. Huone itsessään on sama, johon pojat muuttivat pari kuukautta sitten, mutta vasta nyt äiti on innostunut (lue: seonnut) sisustamaan sitä kunnolla uuteen uskoon. Värillinen takaseinä sai makean siniharmaan värin, ja minun ja velipojan vanha kerrossänky saa myös uuden maalin pintaansa. Kaikki kamat siirtyvät paikasta toiseen ja muutamia hyllyjä tulee vielä lisää... ja niin edeleen. (Turha kai mainitakaan, että samalla sekoamisella puolet muustakin huushollista on pistetty uuteen kuosiin...)

V: Uusi sänky, uusi seinä, uusi tukka ja uusi Salama-lehti. Voi jestas. Voi JESTAS.

Saa nähdä, kuinka helposti poikien muutto kerrossänkyyn käy, kun sänky joskus tässä valmistuu. Olemme toki tekemässä molempiin sänkyihin lisälaidat, ettei putoamista tarvitse pelätä. Silti Vennin kulkeminen yläpetiin mietityttää vielä. Luultavasti emme anna edes lupaa nukkua yläsängyssä ennen kuin kiipeämistä on treenattu hyvän aikaa - ja oletettavasti juuri se lisää Vennin yläsänkymotivaatiota kovasti :) Ainakin mökillä parvi oli kovasti in, erityisesti koska siellä nukkuminen kiellettiin.

Pojat ovat nukkuneet omassa huoneessaan vaihtelevalla menestyksellä. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lähes joka yö jompikumpi rantautuu meidän väliimme. Täysin lapsettomia öitä on takana vasta pari hassua. Helpottaa toki jo sekin, että edes 50-prosenttia sätkivistä koivista on eri huoneessa...

Huoneen uudistaminen, kuten niin moni muukin asia tässä kesän mittaan on paljastanut, että Venni on kasvanut jo hyvän matkaa ohi pahimpien muutosvastarinta-aikojensa. Meidän iso miehemme ei äkkiä tarvitsekaan niin paljon etukäteen "lämmittämistä" ja suostuttelua, vaan moni juttu sujuu helposti ja kivasti muutenkin. Joistain uusista asioista Venni osaa jopa innostua, kuten vaikka uusista vaatteista, hiustenleikkuusta, jopa uusien makujen kokeilemisesta. Ah, ihanaa...

V: Äiti, tehtäiskö kompromissi?
Ä: Mikä?
V: Kompromissi tarkoittaa, että ensin siivotaan, sitten leikitään.
Ä: Sehän kuulostaa hyvältä.
V: Joo. Mä opin sen Nalle Puhista.

Iivo laihtuu

Aika huitoo taas eteenpäin niin että hirvittää. Pakko yrittää silti pitää blogi edes osapuilleen kärryillä menostamme näin kesälläkin...

Lapsiin liittyen viime aikoina ehdottomasti eniten on mietityttänyt Iivo ja erityisesti Iivon viikon takainen neuvolakäynti. Pikkumies kun oli käyntien välillä kolmessa kuukaudessa kasvanut käytännössä nolla grammaa ja nolla senttiä. Paino oli itse asiassa PUDONNUT. Uudet mitat olivat siis:

Pituus: 77,8 cm (3 kk:ssa + 0,4 cm)
Paino: 10 970 g (- 130 g)

Venni oli tuonikäisenä 82,5 cm ja 10 820 g (3 kk kasvu + 2,5 cm ja + 460 g). Ja tähän astihan Iivo on ollut jatkuvasti etenkin grammapuolella Venniä edellä!

Terveydenhoitaja ei ollut asiasta tippaakaan huolissaan ("onhan Iivolla mistä laihtua"), eikä ollut lääkärikään, kun puhelimessa konsultoin asiasta. Lääkärin soitto liittyi muuten varsinaisesti hemoglobiinikontrolleihin, joissa hemppa oli noussut 120:een ja raudan varastoarvo 11:een. Hg oli jo varsin hyvä, mutta varastoarvon normaalirajat ovat muistaakseni 20-300, joten kirittävää riittää yhä. Pienemmillä rautatippamäärillä jatketaan (jos äiti muistaa joskus ostaa sitä töhnää lisää).

Mutta olematon kasvu jäi siis minua edelleen kovasti vaivaamaan. Selityksiä sille toki riittää.

1) Lopetin imetyksen kokonaan pari viikkoa juhannuksen jälkeen. Muutaman viikon kokeilu "kerran päivässä" imetyksistä ei siis sopinutkaan Iivolle, joka ei yhtään ymmärtänyt, että joskus tissiä saa ja joskus ei. Jouduin käytännössä valitsemaan lapsentahtisen imetyksen ja lopettamisen välillä. Itse lopetus meni tosi helposti, parilla itkulla, mutta ehkäpä se kerman puuttuminen nyt näkyy painossa? (Ja niin, ne parit itkut itki siis sekä äiti että lapsi...)

2) Iivolla oli ilmeisesti vauvarokko tuossa samoihin aikoihin, pari viikkoa juhannuksen jälkeen.

3) Iivolla on jatkuva kiire. Pikku-ukko on paljon vauhdikkaampi kuin veljensä aikanaan ja tuo vauhti on vain kiihtynyt nyt kesällä. Karkaileekin, ilkimys, joten äitikin saa osansa liikunnasta. Ja siis myös Iivon omat rasvakerrokset...?

4) Kiire on myös ruokapöydässä. Iivo syö periaatteessa tosi hyvin ja ihan kaikkea ja vielä innoissaan, mutta aika usein ateriat tuntuvat jäävän kesken, kun jätkä häipyy muihin puuhiin. Silti tuo painon laskeminen tuntuu tosi oudolta, kun ruokamäärät ovat kasvaneet niin valtavasti esimerkiksi keväästä. Se äidinmaito taitaa todella olla ihmetavaraa!

Pakko vain toivoa, että kasvussa ei ole mitään oikeaa ongelmaa. Täytynee yrittää panostaa entistä enemmän siihen, että poitsu pysyisi ruokapöydässä riittävän pitkään. Ja yrittää uskoa sitä, mitä terveydenhoitaja Iivon neuvolakorttiin kirjasi: "Iloinen touhukas poika. Kävelee tuetta hienosti, juokseekin. Kasvaa hyvin!" (siis mitä...?!?)

Mitenkään nälkiintyneeltä Iivo ei tietty vaikuta, vaikka onkin silminnähden hoikistunut. Virtaa piisaa aamusta (keskimäärin 7.30 alkaen) aina iltaan asti (20.30), yksillä puolentoista tunnin päikkäreillä. Puhetta ei tule edelleenkään ja kuivaksioppimisessa ollaan yhä alkutilanteessa - isoveli oli tämänikäisenä jo melkein kuiva!!! - mutta muuten Iivo on kasvanut kovasti joka tavalla.

- Syö itse, niin halutessaan. Jopa haarukalla. Kaikkiruokainen, lähes 100-prosenttisesti samoilla ruuilla kuin me muut.
- Leikkii erilaisia leikkejä, tekee palapelejä, pelaa palloa.
- Matkii Venniä ihan kaikessa. Yleensä tuhoisin seurauksin ;)
- Nukkuu omassa sängyssään jo kokonaisia öitä, välillä tosin pitää päästä äidin ja iskän väliin aamuyöllä.

Iivo on myös ollut hurjasti äidin perään viime viikot, ehkä osin imetyksen loppumiseen liittyen. Sylissä ei voi olla liikaa eikä myöskään lahkeessa roikkumassa. Tuntuukin, että jos Iivo ei ole sylissä, tuo juoksee hirveää kyytiä karkuun jossain naapurin pihassa...

Pienen ilkeilyn vastapainoksi Iivo on kyllä hirmuisen aurinkoinen tapaus. Kaikki mitä Venni tekee, saa aikaan hurjan naurunremakan, ja muutenkin poika on pelkkää hymyä ja lörpötystä. Ja kuolaa, sillä jostain syystä Iivolla on menossa ennätyksellisen kuolainen kausi. Hampaita on edelleen se sama kahdeksan kuin yksivuotiaana, joten niiden tulosta ei ainakaan vielä ole ollut kosteuden selittäjäksi. Napaan asti märkä paita on ihan pakko vaihtaa jopa neljä viisi kertaa päivässä!

Jännää kyllä, laihtumisesta huolimatta olen saanut kaivaa Iivolle isompia vaatteita varastosta. Housujen pituudeksi toki riittää yhä 80 cm tai jopa 74 cm, mutta paidoissa 86 ja 92 ovat jo kovaa valuuttaa. Molempien poikien vaatteet ostetaankin nyt samalta osastolta! Iivon kengänkoko on jo jotain 22-23 - ehkä ipana kasvaakin maata pitkin? Vaipoissa kyllä huomaa, että reisimakkaroita ei enää juuri ole, sillä niitä saa kiristää jo samoihin lukemiin kuin viime kesänä...

Ja tosiaan, samat M-koon Fuzzi-vaipat on ollu Iivolla käytössä vuoden päivät! Miettikää mikä säästö, kun niistäkin lähes jokainen on isoveljen tai kaverin tenavan perua. Vuoden ilmaiset vaipat, uskomatonta mutta totta :D

Käkikello tilauksessa

Mökkisaaressa kuuluu käen kukunta, jota kuuntelemme monta kertaa yhdessä. Muutaman päivän kuluttua Venni on pohtinut asiaa riittävästi.
V: Äiti, koska minä oikein näen sen käkikellon?

Käkiasiaa keskustellaan yhdessä, ja käen kuva etsitään jopa lintukirjasta.
V lopulta: Silti minä haluan sen käkikellon. Alan heti säästää käkikelloa varten. (Ja äidin kauhuksi tämä suunnitelma ei ole vieläkään unohtunut...)

Venni leikkii Autot-elokuvan hahmoja ja tarjoilee kaikille suihkupullosta "kotitekoista luomubensaa".
Ä: Miten sitä luomubensaa oikein tehdään?
V: Ensin otetaan vettä, siihen lisätään kolme luomua, sitten sekoitetaan. Lopuksi laitetaan kylmennyskoneen päälle.

Mökkiläiselossa päivittäiset punkkitarkastukset tulivat pojille hyvin tutuiksi. Tai sitten ei...

Äiti kahvipöydässä: Sinähän tykkäät munkeista, Venni, etkö tykkääkin?
V: Joo. Sehän on vähän niin kuin se eläin?
Ä: ???
V: No, se eläin! Se mihin tarvittiin ne munkkipihdit!

Venni löytää aarteenetsintätehtävän palkinnon, hienon setin koristeaskartelusaksia.
Ä: Tiedätkös Venni mitä nämä ovat?
V: Punkkipihtejä?

Venni leikkii pikkulegoilla, Iivo lähestyy.
V: Äiti, vahdi Iivoa ettei se tuu mun bileisiin!

Vieroitettu, melkein

Pitkä päivitystauko selittyy tällä kertaa sillä, että vietimme pitkän ja ihanan rupeaman mökillä. Tällä kertaa jopa Venni oli ihan umpimökkiläinen, ehdotti jopa muuttoa sinne, eikä siis rutissut lainkaan tietokoneettomuutta ja televisiottomuutta. Mahtavaa!

Mökkeillessä toteutin jo jonkin aikaa suunnitteilla olleen vieroitusoperaation Iivolle. Jätimme aluksi pois kaikki muut paitsi aamu- ja iltaimetykset, ja Iivo vastusteli onneksi varsin vaatimattomasti. Yllätyin kyllä itse, kun huomasin sekä omasta rintavarustuksestani että Iivon ruokahalun kasvusta, kuinka paljon todella olinkaan imettänyt Iivoa aiemmin. Käytännössä ihan lapsentahtisesti siis! Vennillähän asteittainen ja tietoinen vieroitus (=imetyskertojen vähentäminen) alkoi noin vuoden iässä ja imetyksen loputtua n. 1 v 3 kk syöttökertoja oli ollut jo pitkään se yksi tai kaksi.

Nyt tiputusta tuli varmaan seitsemästä (!!!) kerrasta ensin kahteen ja sitten viikon kuluttua yhteen. Imetän siis edelleen, mutta ainoastaan kerran aamuyöllä, sillä juuri tämä imetys on oman mukavuuteni kannalta tärkein - se kun pidentää Iivon yöunia kummasti. Imetyksen lopettaminen ihan kokonaan tuntuu myös olevan mulle itselleni hurjan iso asia. Nyyh, nytkö se muka jo loppuisi? Ehkä imetänkin Iivoa tästä syystä aamuöisin vielä kymmenen vuotta? ;)

Iivo on ollut tavallista sylinkipeämpi ja kiukkuinenkin näistä uudistuksista, mutta vaikuttaa myös unohtavan tissin hurjan nopeasti. Isoveli kun nyki paitaa vielä kaksi vuotta vieroituksen jälkeen... Paitaa toki nykii Iivokin silloin tällöin, mutta se onkin pojan ainut keino kertoa nälästä. Vaihtoehtoinen ravinto kelpaa jo tosi hyvin, myös nyt kun Iivo on jossain ihme kuumetaudissa.

Ja oma korvaamattomuuteni väheni juhannuksen aikaan vielä yhden ison askelen: vietin ensimmäistä kertaa kokonaisen yön Iivosta erossa! Mökille jääneet pojat olivat pärjänneet keskenään erinomaisesti, mutta mun kukkienkastelureissuani kieltämättä sävytti aikamoinen hermoilu :)

Ilokseni juhannus toi uutta myös Iivon kommunikaatiopuolelle. Pikkumies osaa nyt nyökätä ja pudistella päätään (melkein aina) tarkoituksenmukaisesti. Tarmokas nyökkäys on Iivon kielellä myös KIITOS. Sanoista ÄITI on edelleen vahvistunut (tiedättehän: "äitiiäitiiäitiiäitii" aamusta iltaan) ja muita sanoja Iivo tapailee aktiivisesti, joskin yhä huonohkolla menestyksellä.

Koska Iivo ei juurikaan puhu eikä aina edes reagoi puheeseen - varsinkaan kieltoihin - olen välillä aliarvioinut ankarasti pojan ymmärrystä ja jopa epäillyt kuulo-ongelmia. No, tässä äskettäin näin sattumalta, kun Iivo toisessa huoneessa onnistui riisumaan itseltän t-paidan (!). Ähellys nauratti minua kovasti ja heitin silloin, puolivitsinä ja puoliksi itselleni, että "viepä Iivo se paita vielä pyykkiin". Hämmästys oli suuri, kun Iivo käännähti, marssi talon läpi kodinhoitohuoneeseen, avasi pyykkikaapin ja työnsi paidan pyykkikoriin. Kyllä se jotain ymmärtää!

Voi Vinhaa jälleen!

Välillä tuntuu, että tuo meidän Iivo kehittyy ihan kaameissa pyrähdyksissä. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että sehän on oppinut taas vaikka mitä uutta - ja missä välissä muka? Mutta sitten lueskelen sitä, mitä Vennistä saman ikäisenä kirjoitin ja huomaan, ettei Iivo tavallaan mikään poikkeuksellisen Vinha enää olekaan. Itse asiassa Iivo on monessa asiassa Venniä "jäljessä", jos kohta joissain jutuissa edelläkin.

Hitaammin on kehittynyt ainakin puhe, sillä Vennillähän oli tokana kesänä jo vaikka miten paljon selviä sanoja, ja eka kahden sanan "lause" tuli myös kesän mittaan. Iivo taas puhuu niitä paria tähän mennessä oppimaansa sanaa aika satunnaisesti, vaikka pälpättää omiaan muuten ihan taukoamatta. Venni oli tässä iässä myös melkein kuiva (!!!), kun Iivo ei vielä reagoi hätäänsä millään lailla. Potalla suostuu sentään käymään, mutta jos poikaa ei sinne vie, pissa ja kakka on kyllä tasan siellä, minne sattuu kulloinkin lorahtamaan. Tänään viimeksi pesin kakkaa legolaatikosta...

Motorisesti Iivo on kuitenkin pidemmällä kuin Venni 1v2kk. Iivo kiipeilee, useimmiten pöydille istumaan, sekä juoksee jo aika kovaa. Iivo myös astuu yksittäisiä portaita ylös ja alas (pitkiä portaita meillä ei ole, joten niistä en tiedä) ja kävelee sujuvasti ylä- ja alamäessä. Tai juoksee, jos pitää päästä äitiä karkuun :) Lisäksi Iivo heittää palloa ja ryömii mahallaan pöydän alle sitä hakemaan, vetää perässään pyörillä kulkevaa koiraa, täyttää hiekkaämpäriä lapiolla, syö lusikalla (halutessaan), kastelee kukkia kastelukannulla, kiipeää liukumäkeen ja laskee alas ilman avustusta, ihan selvästi yrittää itse pukea ja riisua (!!! Venni tekee tätä yhä varsin vastentahtoisesti) ja vaikka mitä muuta. On tuo siis jotain oppinut :)

Osa Iivon "hitaudesta" verrattuna Venniin johtuu kyllä ihan selvästi vanhempien laiskuudesta ja / tai kiireestä. Ei ole Iivolle todellakaan esimerkiksi luettu yhtä paljon, joten Iivo ei osaa naukua kuin kissa tai ammua kuin lehmä eikä osaa osoittaa nimettäeässä eri ruumiinosiaan, paitsi nenää. Autolla päristely sentään sujuu taidokkaasti, mutta sitä onkin tässä huushollissa vaikea olla oppimatta.

Moni asia tulee onneksi melkein opettamatta tai sitten Iivo ottaa Vennistä mallia. Pikkumies osaa esimerkiksi puhaltaa pilliin ja imeä pillillä mukista, pinota erilaisia torneja ja pujotella kaikenmoisia palikoita sopivanmuotoisiin koloihin (ja erinäisiä esineitä vääriin paikkoihin, mutta se on toinen tarina). Ja ihan taatusti kukaan ei ole opettanut Iivoa avaamaan lattiakaivojen kansia, vääntämään stereoista volyymeja täysille tai nyppimään kaukosäätimistä pattereita irti, mutta niin vain tuo on sellaistakin ehtinyt oppia. Hassuja nuo tenavat!

Iivo leikkii puisella marakassilla.
Äiti: Soita sillä Iivo!
Iivo nostaa marakassin kiltisti korvalleen ja alkaa "jutella" (siis "puhelimeen").

Venni ja äiti kulkevat ohi pihan, jossa on ihmisiä aidan vieressä grillaamassa. Venni haistaa tuoksun.
V: Äiti, joku polttaa makkaroita!

Äiti tulee voileipä kädessä olkkariin.
V: Ota äiti lautanen alle ettet sotke.

Ja lopuksi vielä ihmeellisiä uutisia Vennistä. Venni kävi hammashoitajalla ja se sujui h i e n o s t i! Tai tietysti ihan aluksi tuli jännitysitku ja ehdoton ei, mutta tosi nopeasti Venni lämpeni ja antoi tutkia hampaansa oikein pitkän kaavan mukaan. Ja hampaissa ei muuten ollut mitään moitittavaa, ei siis reiän reikää tai muutakaan vikaa! :)